Opetushallituksen nuorison, liikunnan ja urheilun sekä kulttuurin kansainvälistymispalvelut pitää Motivan arviointiraportin päätelmiä selkeinä ja perusteltuina. Ne ovat hyvin linjassa niiden arjen havaintojen kanssa, joita teemme omissa neuvonta- ja tukitoiminnoissamme Erasmus+ ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen kansallisessa toimistossa sekä Luova Eurooppa -ohjelman kansallisessa yhteyspisteessä omilla sektoreillamme.

Raportissa summataan, että kansalaisjärjestöillä on halua hakea itselleen tarpeellista EU-rahoitusta, mutta hakeminen koetaan vaikeaksi puutteellisten valmiuksien ja rajallisten resurssien vuoksi. Raportti nimeää kolme keskeistä estettä:
- toimijoiden puutteelliset haku- ja hallinnointivalmiudet,
- omarahoitusosuuden haasteet sekä
- rajalliset henkilöstöresurssit EU-hankkeisiin panostamiseen.

Nämä tekijät näkyvät käytännössä ohjaus- ja neuvonta- ja muussa asiakastyössämme. Kiinnostuksesta huolimatta monet järjestötoimijat eivät etene konkreettiseen hakuvaiheeseen, vaikka hankkeiden mahdollistama toiminta koettaisiin organisaatioissa sekä toiminnallisesti että strategisesti hyödyllisiksi.

Pidämme erityisen tärkeänä raportin huomiota, joka painottaa, että EU-hankerahoitus ei voi korvata puuttuvaa kotimaista julkista tukea, vaan on luonteeltaan sitä täydentävää. Nuoriso-, liikunta- ja urheilu- sekä kulttuurisektoreilla samanaikaiset valtionrahoituksen leikkaukset sekä kuntien heikentynyt kyky tukea yhdistystoimintaa taloudellisesti vaikuttavat suoraan järjestöjen mahdollisuuksiin osallistua kansainvälisiin hankkeisiin. Suositus järjestöjen varainhankinnan kehittämisestä sekä kansallisten tukimekanismien tarkastelusta on välttämätön, sillä puuttuva omarahoitusosuus on yksi merkittävimmistä esteistä kansalaisjärjestöille osallistumiselle EU-ohjelmiin.

Yhdymme myös raportin näkemykseen, jossa todetaan, että jos EU-saantoa halutaan lisätä myös järjestöjen hankkeiden ja kumppanuuksien kautta, tarvitaan kansallista koordinaatiota sekä riittävää rahoitusta kansallisille yhteispisteille. Mm. tuoreessa Agora EU-ohjelma-asetusluonnosta koskevassa lausunnossamme tuomme esiin, että ohjelmassa ei ole ennalta määriteltyjä osallistujamaakohtaisia määrärahoja, eikä rahoitusta myönnetä organisaatioiden lähtömaan, vaan hankkeiden laadun perusteella. Korostamme, että maksutonta neuvontaa tarjoavien kansallisten yhteyspisteiden merkitys ohjelmien hyödyntämisen ja siten myös Suomen saannon turvaamisessa ja erityisesti pienten toimijoiden osallistumismahdollisuuksien edistämisessä kovassa eurooppalaisessa kilpailussa on keskeinen.

Raportissa ehdotetaan järjestöjen tukipalveluiden kehittämistä ja valmiuksien vahvistamista EU-hankkeiden hakemiseksi ja hallinnoimiseksi. Näemme ehdotukset hyvin perusteltuina. Osana ohjelmien kansallista toimeenpanoa toteutamme nykyisellään eri sektoreilla informaatio- ja neuvontatilaisuuksia. Olemme kehittäneet erilaisia hakemustyöpajoja, jotka auttavat hakijoita vahvistamaan hankesuunnitelmiaan. Tarjoamme kumppanuus- ja verkostoitumistukea, joka auttaa löytämään sopivia yhteistyökumppaneita. Mahdollistamme myös alan ammattilaisten osallistumista EU-hankeosaamista vahvistaviin koulutuksiin kotimaassa ja Euroopassa. Osin kohdennamme ohjausta erityisesti pienille toimijoille, jotta kynnys osallistua EU-hankkeisiin madaltuu. Kaikkien edellä lueteltujen toimien tavoitteena on vahvistaa hakijoiden osaamista ja varmistaa, että myös yhä useammalla järjestöllä olisi mahdollisuus osallistua laadukkaiden EU-hankkeiden toteuttamiseen.

Raportissa kuvattu avoin vuorovaikutus järjestöjen kanssa ja valmius kehittää tukipalveluja yhdessä kentän kanssa on hyvin linjassa Erasmus+ toimintalogiikan kanssa. Arvioimme, että tämä lähestymistapa tukee myös kansainvälisten verkostojen rakentamista ja hankkeiden vaikuttavuutta. Tunnistamme myös kasvavan tarpeen monikieliseen vuorovaikutukseen ja ohjaukseen.

Vaikka raportti tarkastelee kansalaisjärjestöjä yhtenä kokonaisuutena, liikunta- ja urheilusektorilla on omia erityispiirteitä, kuten laajat monikansalliset kumppanuudet, infrastruktuuriin ja toimintamalleihin liittyvät kehittämistarpeet sekä vapaaehtoistyön suuri merkitys. Näiden huomioiminen kansallisissa tukitoimissa on jatkossa tärkeää.

Raportti korostaa tarvetta selkeyttää ja yksinkertaistaa rahoituskäytäntöjä. Tämä suositus on erityisen tärkeä, sillä hakulomakkeiden ja vaatimusten koettu monimutkaisuus on yksi yleisimmistä meille raportoiduista syistä sille, että toimijat eivät jätä hakemusta. EU-ohjelmiin liittyvää byrokratiaa ei kuitenkaan voida purkaa yksinomaan kansallisin toimin, vaan EU-rahoituksen reunaehtojen ja hallinnollisten prosessien määrittelyssä tärkeää on kansallinen vaikuttamistyö EU-tasolla, jossa tähän liittyvät päätökset tehdään. Lisäksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä komission sekä muiden EU:n jäsenmaiden että ohjelmiin assosioituneiden kolmansien maiden kanssa.

Vaikuttamisesta ja yhteistyöstä on hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Luova Eurooppa -ohjelmassa hallinnollista prosessia on jo kevennetty ohjelmakaudella 2021–2027, mikä on madaltanut pienten kulttuurialan yhdistystoimijoiden kynnystä osallistua ohjelmaan. Tätä on edesauttanut myös EU-rahoitusosuuden nosto pienemmissä hanketyypeissä. Erasmus+ ohjelman ennakkomaksujen suuruus (jopa 80 % myönnetystä budjetista) sekä kehittämistoiminnoissa yleistyneet lump sum -budjetit ovat helpottaneet myös järjestötoimijoiden hankkeiden hakemista ja hallinnointia.