Ennen muuta läsnäolevissa kohtaamisissa. Ihmisläheisessä ja humaanissa. Vertaisena vertaisille.

Yhteistyö kaupungin kanssa. Se mitä yhdistys ajaa eteenpäin, kaupunki ajaa alas tai ei ota mitään kantaa asioihin. Vammaiset eivät turhan takia käytä apuvälineitä ja kukaan ammatilainen kaupungin taholta ei voi päättää osaako lapsi tai nuori toimia isossa ryhmässä ilman tukea. Nämä ihmeparantumiset ovat tätä päivää. Moniammattilaistiimit tekevät kaikkensa että perhe ja lapsi, nuori tai aikuinen saisi mahdollisimman tasa-arvoisen elämän ja tuen toimia, mutta siihen se loppuu, kun lähtetään niitä pyytämään. Liikuntarajoitteiset, aistivammaiset, puhevammaiset ym. Kokovat ihmeparantumisia, kun lähdetään näitä hakemaan. Yhteistyöllä saataisiin aikaan, ei niinkään säästöjä nyt, vaan säästöjä tulevaisuudessa, kun hyvinvointiparanee ja koe kuuluvasi mukaan yhteiskuntaan. Perheiden olot paranee ja vertaistuki pääsisi todella käyntiin. Tällä perheet ajetaan piiloon. Matalkynnyksen kohtaamispaikka jossa eri-ikäiset pääsevät tapaamaan toisiaan, jonne myös ammattilaisiakin voisi tulla. Nyt vapaa-ehtoisten voimavarat viedään hoitaessa asioita joita kaupungin pitäisi hoitaa edunvalvonta ym.

Paikka missä kohdataan ihminen ihmisenä, kuullaan ja kuunnellaan, ollaan toista varten ja jaetaan parhaat vinkit tai vietetään yhdessä mukavia hetkiä. Ei vain seuraa vaan myös tiedon jakoa ja opastusta, niitä hyväksi havaittuja neuvoja arjen sujuvoittamiseksi sairaudesta huolimatta. Merkittävä kanava tuomaan esille jäsenkunnan ajatuksia, huolia ja haasteita, olla äänitorvena asiallisessa hengessä.

Nämä yllä mainitut ovat ihan hyvät kohteet.En kaipaa enempää.

Selaisesa joka autaa apua tarvitsevia