Laajalla, monialaisella yhteistyöllä: terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, kokemusasiantuntijat yhdessä mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

Erilaisia palveluita erilaisiin tarpeisiin. Kriisiapua tai akuuttiin tilanteeseen pitää olla apua, se pitää olla helposti saatavissa. Alkuun intensiivistä tukea ja apua, ei pitkiä asiakkuuksia, joissa tavataan harvoin. Kotiinpäin vietäviä palveluita, otetaan käyttöön digitaaliset palvelut.

Matalan kynnyksen palvelut!!!

Juuri se että mikä sopii toiselle, ei sovikaan toiselle. Avun saatavuus heti kun ahdistaa. Muualta kuin ensiavusta jossa saa jonottaa ahdistuneen kanssa.

Olen samaa mieltä siinä, että palvelut tulisi räätälöidä yksilön tarpeista käsin. Laaja-alaisuus voi olla hyvin toimiessaan rikkaus, mutta monenlaiset palvelut, monien asiantuntijoiden luona "ravaaminen" ja palveluiden ylitarjonta voi olla myös tuen tarvitsijalle hämmentävää, ja siitä voi aiheutua päällekkäisyyksiä hoitotyön kentässä. Ihmisellä tulisi olla mahdollisuus hänen tarpeitaan palveleviin palveluihin, mutta palveluiden tarvetta tulisi miettiä tarkoin. Joskus yhteen keskeiseen ongelmaan/huoleen keskittyminen voi olla tehokkaampaa kuin laaja-alainen palveluiden tarjoaminen. Tulisi olla riittävästi aikaa ja rauha kohdata asiakas yksilönä ja pyrkiä ymmärtämään hänen ainutlaatuista elämäntilannettaan, minkä pohjalta palveluiden tarvetta voidaan lähteä miettimään. Kaikille kaikkea mahdollista ei ole mielestäni hyvä lähestymistapa. Ihmiset kaipaavat kiinnittymiskohtia.

Mielenterveyspalveluiden riittävä resurssointi perustasolta alkaen.

Kaikessa terveydenhuollossa pitää ottaa ihmisen kokonaisterveys huomioon, eikä kategorisesti sulkea sitä mahdollisuuttaa, että kyseessä olisi joko mielenterveyden häiriö tai somaattinen sairaus - kyse voi olla molemmista tai ei kummastakaan. Oikeus saada tukea sen verran ja niin kauan kuin tarvitsee. Nuorille mahdollisuus saada ajoissa ja helposti tukea ja apua erilaisiin kehityksellisiin haasteisiin.

Mielenterveysvaikutukset tulisi ottaa huomioon kaikessa sosiaali, terveys- ja kasvatusalan päätöksenteossa. Esim. etuuksia myönnettäessä Kelan virkailijat voisivat arvioida pelkkien laskelmien teon sijaan myös sitä, mitä vaikutuksia päätöksellä on yksilön tai perheen hyvinvoinnille. Mielenterveysvaikutusten arvioiminen jo ennen päätöksentekoa voisi parhaimmillaan vähentää kalliiden erityispalveluiden tarvetta tai työkyvyttömyyden aiheuttamia kustannuksia.

Saataisiin edes potilaan ja hänen läheistensä tilanteen tarkka tutkiminen ja kattava hoidon ja kuntoutuksen suunnittelu aikaiseksi

Palvelutarpeen arviointiin keskitytään myös mt-palveluiden tarjoamiseen.