Tällä hetkellä nähdään esimerkiksi, että yksilön hiilijalanjälki vaihtelee suuresti tulotason perusteella. Ylimmän tulodesiilin päästöt ovat merkittävästi suuremmat kuin alimman tulodesiilin päästöt. Kyse on toisaalta myös siitä, mitkä katsotaan perustarpeiksi.
Yrityksillä ja toimialoilla on ollut vuosikausi aikaa valmistautua näihin tarvittaviin muutoksiin. Jo viimeistään 1970-luvulta alkaen on tiedetty varsin hyvin, että luonnonvarojen kulutusta tulee vähentää, ilmastopäästöjä rajoittaa ja fossiilisista polttoaineista luopua. On surullista, että monet suomalaiset yritykset ja toimialat eivät ole riittävän ennakoiden lähteneet muuttamaan toimintaansa kestävämmäksi.
Yksilöiden esimerkiksi työntekijöiden kannalta tämä on erityisen harmillista. Vastuullinen yritys ja työnantaja pyrkii ennakoimaan myös toimialan ja yhteiskunnan muutoksia siten, että yrityksen toiminta on pitkällä aikavälillä kannattavaa.

Uhrauksia pitää kaikkien varmasti tehdä, mutta pitäisi katsoa, että isommat urhaukset tulevat niille, joilla siihen on myös varaa. Sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tulee siis olla tasa-arvoistava vaikutus. Kaikki näkökannat tulee ottaa huomioon.

Sitä, ettei uskoon rinnastettavaa atetta tulisi missään tapauksessa käyttää vallan aseena ja heikommassa asemassa olevan nöyryttämiseen esim. kulutusveroja nostamalla.

Yhdenvertaisuuteen keskittymistä, etenkin positiiviseen erityiskohteluun.

Isojen linjojen hoitamista kuntoon ensin --> valtion oma toiminta; haitalliset Kemera-tuet pois jne.

Ilmastotoimia tehdessä tulee arvioida niiden vaikutukset yhdenvertaisuuteen. Ilmastotoimien tulee vähentää tai ei ainakaan lisätä eriarvoisuutta. Kaikki ryhmät tulee ottaa huomioon, eritysesti ne, joita kyseinen asia koskee.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen kirpaisee eri lailla eri tilanteessa eläviä. Teollisuus, joka saa energiansa fossiilisesti, joutuu siirtymään uusiin energiaratkaisuihin, maaaseutu pitkinen etäisyyksineen kärsii eri tavoin kuin kaupungit. Yhteiskuntarakenne muuttuu. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen vaatii tehokkaita toimia eriarvoisuuden kitkemiseksi ja yksittäisen kansalaisen elämän turvaamiseksi.

Sitä, että nyt teemme kaikkemme tulevien sukupolvien vuoksi.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sitä, että kaikilla on mahdollisimman hyvin yhtä hyvät lähtökohdat pärjätä yhteiskunnassa ja elämässä. Sitä, että jokaisen perustoimeentulo toteutuu työllä, johon henkilö on kyvykäs. Jos henkilö on estynyt tekemään työtä, hänestä tulee huolehtia muuten.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää sitä, että jokaiselle turvataan vähintään perustoimeentulo niin kauan kuin mahdollista eli niin kauan varallisuutta on kierrossa sen verran kuin tämän takaaminen tarvitsee. Maksimipalkka ja/tai korkea verotus selvästi perustoimeentulon ylittäville tuloille on tarpeen tasaamaan varallisuuseroja. Ekologisestikin on välttämätöntä hillitä enimmät ylellisyydet (ylikulutus) pois varakkaammilta kansalaisilta.

Oikeudenmukaisuutta on tarkasteltava globaalisti. Me rikkaat länsimaalaiset kansat olemme muille kansoille vähintään sen velkaa, että madallamme elintasomme pikaisesti kestävälle tasolle.

Tasaista tulonjakoa, tasavertaisia sosiaaliseen elämään, koulutukseen ja kansalaisvaikuttamiseen osallistumismahdollisuuksia ja tasaista mahdollisuutta saada elämäänsä merkitystä työtä tekemällä.