Terveyden edistämisen ja hyvinvointipalveluja tuottavien toimijoiden kenttää ei ole tietääkseni määritelty juuri tuon moninaisuuden vuoksi. Silti olisi tärkeää jotenkin määritellä ainakin alkuunsa, kuka tuottaa ja mitä terveyden edistämisen palvelua. Elintapaohjaajia on jo iloksemme palkattu tekemään juurikin sitä ennaltaehkäisevää työtä ja he toimivat myös yhteistyössä sote-kentän kanssa. SIlti olisi tärkeää vielä enemmän kuvata niitä toimijoita ja heidän tekemää työtä jotka toteuttavat ennaltaehkäisevää päihde- ja mielenterveystyötä, jotka EIVÄT ole sote-palveluissa. Siinä ollaan jo taas askel liian myöhässä. Monissa strategioissa viitataan mt+p ennaltaehkäiseviin palveluihin määrittelemättä sitä, mitä se on, kuka sitä tekee ja miten sitä mitataan.

Tämä esiintyy etenkin tuossa palvelukartta-osiossa. Osin kuvaukset ovat palveluja / palvelun tuottajia, mutta osin kuvaukset ovat tekemistä --> päihdehaittojen ehkäisy, mutta kuka tekee ja miten ja missä? Tällä ei varmastikaan tarkoiteta päihdehoitajien työtä, sillä silloin ollaan jälleen korjaavan työn puolella.

Minusta yksi tärkeä kehittämisen kohde olisi määritellä ennaltaehkäisevää työtä ja palveluja tuottavat tahot sekä heidän palveluprosessit. Paperissa esitetty prosessi on varmastikin noin, mutta kuka siitä vastaa, miten asiakkaan etenemistä seurataan ja tuloksia mitataan? Minusta hyvä esimerkki on elintapaohjaajat, joiden toiminta on kohdennettua, määriteltyä, seurattavaa sekä sote-alalla jo pikkuhiljaa tunnustettua. Mutta miten liikuntaneuvojat jne. jotka ovat toivoneet yhteistyötä sote-kentän kanssa jo vuosikausia? Ennaltaehkäisevien palvelujen määrittely on siis ensiarvoisen tärkeää ennen varsinaisten digipalvelujen kehittämistä. Ne eivät tule toimimaan ilman varsinaista tukipintaa palveluprosesseissa. Niiden ei tarvitse olla sote-palvelujen alla.

Ajatuksia tulee lisää: lapsille on neuvola, nuorille kouluth, ikäihmisille seniorineuvolat. Miksi työikäisille, jotka hukkuvat perhe-elämän ja työn sekamelskaan, ei ole säännöllisiä hyvinvointitarkastuksia esimerkiksi? Näin ollen asioihin ehtisi puuttua ajoissa. Työterveys ei toteuta tätä osiota, vaan heille kuuluu VAIN työperäiset haasteet ja työkyvyn ylläpito. Näin ollen asioihin voitaisiin keskittyä ajoissa, eikä sote-palveluihin valuisi täysin uupuneita, parhaassa työiässä olevia henkilöitä, joita olisi voinut auttaa jo aiemmin. Tällaisessa palveluverkossa digipalvelut voisivat toimiakin.

Kokonaisarkkitehtuurin mallista ei hahmotu lukijalle, mikä on se muutos ja uusi arkkitehtuuri, mitä tavoitellaan. Olisi tärkeää kertoa esityksessä konkreettisemmin, mitä uutta kokonaisarkkitehtuurin malli tuo ihmisille, mikä kenties muuttuu aikaisempaan verrattuna?

Arkkitehtuurikuvaus etenee loogisesti, kuvat ja tekstit vuorottelevat tasapainoisesti. Kuvaus on suunnattu eri toimijoiden kehittämisen tueksi ja kielellinen ilmaisu on riittävän selkeä. Kansalaisten käyttöön tulisi olla tiiviimpi ja selkokielisempi versio. Loppuun kaipaisimme yhteenvetoa, tms.

On tärkeätä ja ajankohtaista kehittää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuuria hyte-yhdyspinnoilla tapahtuvan tiedonhallinnan ja digitaalisten palvelujen yhteensovittamisen tueksi. Helsingin sote-toimiala kannattaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuurin kuvauksen luomista.

Sote-uudistuksen eteneminen ja osana sitä mm. hyte-tehtävien ja vastuiden jakautuminen uudella tavalla lisää aiempaa kokonaisvaltaisempaa yhteensovittamisen tarvetta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palvelujen ja prosessien johtamisessa, suunnittelussa ja kehittämisessä.

Sote-palvelut sekä itse-ja omahoidon palvelut on rajattu kokonaisarkkitehtuuriluonnoksen ulkopuolelle. Niitä kuitenkin sivutaan yhdyspinta-kuvauksessa. Tulevan sote-uudistuksen myötä on tarpeen vahvistaa yhdyspinnoilla toimivia hyte- prosesseja. Tämän vuoksi yhdyspinnat sote-palveluihin tulisi kuvata nykyistä selkeämmin ja selkeyttää sote-palvelujen roolia kuvauksessa.

Kokonaisarkkitehtuurin rakentamiseen tarvitaan systemaattista suunnittelua ja ohjeistusta. Toiminnallista kuvausta dokumentissa on paljon, mutta sen nivomiseen kokonaisarkkitehtuurisesti tietohallinnon kanssa tulee vielä panostaa.

Kokonaisarkkitehtuuri-luonnos sisältää paljon viittauksia tietolähteisiin. On toivottavaa, että keskeisimmät asiat löytyisivät dokumentista, ja viittaukset olisivat lisätietoihin.

Dokumentin tarkoitusta ja sen kohderyhmää on hyvä vielä selkeyttää.

Aiemmat kommentoijat olivat moittineet kapulakielisyydestä. Sitä oli lähinnä johdannossa:
Esim. ”Toimijoiden välisten yhdyspintojen tunnistaminen ja niissä toteutettu yhteistyö ovat keskeisessä roolissa.”
Kun voisi sanoa: ”Toimijoiden välisten yhteyksien tunnistaminen ja yhteistyö on keskeistä.”
Jatko oli sujuvampaa ja pienellä viilauksella johdannonkin saa kyllä helppolukuisammaksi.

Kokonaisuus on hyvä. Tärkeää on jäsentää terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä tiedonhallinnan näkökulmasta. Hyte-työ on kuvattu selkeästi. Kansalaisen näkökulmasta ehkä konkretia lisäisi ymmärrettävyyttä.

Teksti on selkeää sellaiselle ihmiselle, joka näit on tottunut lukemaan. Olisiko esimerkiksi selkokielen osaaja voinut tehdä siitä luettava kaikille?

Kuvaus on lähtökohta-ajattelultaan varsin palvelukeskeinen. Rakenteellinen sosiaalityö, yhdyskuntatyö, yhteisötyö, yhteisösosiaalityö, inkluusiotyö, osallisuustyö, kaupunkisosiaalityö, community work ja lähiökehittäminen ovat vahvaa hyte-työtä. Ne loistavat poissaolollaan.

Erityistä huomiota herättää, että asiakirjassa ei mainita lainkaan Suomen ev.lut. kirkkoa ja sen seurakuntia. Kirkko sijoittuu julkisen ja kolmannen sektorin välimaastoon eli on sikäli toimijana sui generis. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta Suomen ev.lut. kirkko on niin huomattava toimija sekä toiminnan että tiedontuotannon laajuuden kannalta, että sen puuttuminen herättää erityistä huomiota.

Verkostojärjestöjen neuvottelukunta näkee, että kokonaisarkkitehtuurin valmistelu on tärkeää erityisesti siksi, että hyte-työ määritellään eri organisaatioissa, sektoreilla ja asiayhteyksissä eri tavoin. Yhteistä määritelmää hyte-työlle tarvitaan. Kokonaisarkkitehtuurissa tulisi pyrkiä nyt vahvasti painottuvien digitaalisten palvelujen ja tietoratkaisujen lisäksi mm. hyte-työn johtamisen, eri sektoreiden tavoitteellisen ja pitkäjänteisen yhteistyön rakenteiden sekä tietoon perustuvien monitoimijaisten toimintamallien edistämiseen. On hienoa, että luonnoksessa ei puhuta pelkästään palveluista, vaan on tunnustettu, että monenlaiset ei-palveluiksi luokiteltavat toiminnot ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä keskeisiä ja että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kentällä ei useinkaan toimi asiakas vaan ihmiset monissa eri roolissa.

Kokonaisarkkitehtuurikuvauksen tämänhetkisenä heikkouksena on se, että luonnos on enemmänkin toimintaympäristön kuvaus kuin varsinainen malli tai kuvaus hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtamisen toimintatavasta, mutta toki ajatuksesta saa kiinni. Teksti on vielä ylätasoista, ja tekemisen ja yhteistyön johtamisen suunnitelma puuttuu.

Kokonaisarkkitehtuuria tulisi järjestelmä- ja johtamisen näkökulmasta tarkastella kolmella eri tasolla:

Valtakunnallinen: Tiedontuotannon, yhteisten kansallisten tavoitteiden määrittelyn ja johtamisen tuen sekä monitoimijaisten toimintamallien rahoituksen ja ohjauksen näkökulma.

Hyvinvointialueet: Kansallisten tavoitteiden ja monitoimijaisten toimintamallien toimeenpano, alueellisista tarpeista ja hyvinvointihaasteista lähtevien toimien johtaminen, seuranta ja arviointi, työkaluna hyvinvointikertomukset ja -suunnitelmat sekä järjestöyhteistyön asiakirjat ja vastaavat.
Maakuntatasoinen järjestöyhteistyön rakenne ja yhteiset toimintamallit sekä järjestöavustukset.

Paikallinen taso, kunnat: Oman roolinsa mukaisesti mm. kulttuuri, liikunta ja muiden toimintojen tiivis kytkeminen hyvinvointialuetasoisiin ja kansallisiin tavoitteisiin erityisesti hyvinvointikertomusten ja suunnitelmien kautta. Systemaattinen järjestöyhteistyö.