Lukua tulisi vielä selkeyttää ja suunnata katse selkeästi tulevaisuuteen, millaisia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kehittämistarpeita voidaan jo nyt nähdä tulevaisuutta koskien. Täällä voisi mainita esim. jo aikaisemmin kommentoinnissa mainitut tekoälyn mahdollisuudet tai hyvinvointitalouteen liittyvät digitaaliset mahdollisuudet. Tämän luvun otsikoita tulee myös täsmentää, nyt otsikko 6.2. on täsmälleen sama kuin luvun pääotsikko.

Digitaalisen turvallisuuden ja luottamuksen kehittäminen erilaisin teknisin, toiminnallisin, viestinnällisin ja muin ratkaisuin niin ammattilaisten, 3-4 sektorin kuin yksittäisten kansalaisten keskuudessa on tärkeää. On myös tarpeen tarkastella toiminnallista, tiedollista ja fyysistä kokonaisarkkitehtuuria sote-uudistuksen jälkeisessä ajassa. Yksittäisinä asioina näkisin tarpeelliseksi seuraavaa:
- järjestöjen ja kolmannen sektorin roolin selkeämpi esille tuominen
- eurooppalaisen terveystietoalueen periaatteiden ja palvelujen sisällyttäminen kiinteämmin kokonaisuuteen
- selkeämpi linkki sote-arkkitehtuuriin, jossa on kehittämistarpeita sekä ammatillisten toimijoiden että kansalaisten näkökulmasta. Eräs tällainen alue on verensiirto- ja verenluovutustietojen käsittely.

Hyvin kuvattu, mutta suppea. Miten digipalveluja koordinoidaan, seurataan vaikuttavuutta, seurataan käyttäjän edistymistä ja hyötyä? Miten mallinnetaan palvelut eri potilas / asiakassegmenteille? Ks. edellinen pohdinta - mihin palvelukokonaisuuteen tietyt osiot kuuluvat, jotta parhaiten toimisivat hyvinvointia edistävinä ja oikea-aikaisesti toimintakyky ja osaaminen huomioiden.

Kehittämiskohteena on tunnistettu digitaalisten palvelujen parantaminen. Tämä on aika itsestäänselvä lopputulos ja jäin kaipaamaan hahmottelua siitä, kenen ja miksi tulisi palveluja parantaa. Kuntien, järjestöjen, valtion - kenen?

Luvussa on jo tunnistettu tärkeitä jatkokehittämisen tarpeita, tulisiko huomioida myös rahoituksen riittävyyttä?

Kehittämistarpeissa voisi huomioida, millä tavoin mahdollisestaan jatkossa tiedon omistajuuteen liittyviä haasteita. Kuka omistaa tiedon ja kuka tietoa voi yhdistää eri toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa?

Tietosuoja ja –turvakysymysten huomioiminen mahdollisesti jatkossa nykyistä vahvemmin.

Voisiko dokumentissa tuoda selkeämmin esille, kenelle tämä hyte-kokonaisarkkitehtuuri on kohdennettu.

Minusta tärkeää on pohtia digitaalisten palveluiden kehittämisen vaiheistaminen, mahdollisuudet ja vaikutukset.
Kehittämisen on tapahduttava kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.

Kokonaisuudessa pitäisi ehkä paremmin korostaa datan ja sen kokoamisen merkitystä hyvinvointialueiden ja niiden tietojohtamisen kannalta.
Kannattaisi käydä läpi hyte-työn ja rakenteellisen sosiaalityön monilta osin yhteiset tavoitteet ja kehittää palvelukeskeisen ajattelun rinnalle myös yhteisölliset lähestymiset ja rakenteiden uudistamiseen tähtäävä työ.

Laaja-alue, parempi pitää yleisellä tasolla, jolloin mahdollista kehittää kansallisesti. Mitä yksityiskohtaisempaa sen hankalampi yrittää kehittää kansallisella tasolla. Lopulliset ratkaisut + ylläpito on paikallista / alueellista.

Verkostojärjestöjen neuvottelukunta näkee hyvänä, että kehittämistarpeissa tunnistetaan erityisesti kolmannen sektorin tiedonhallinnan ja digitaalisten ratkaisujen kehittämisen haasteet julkisen sektorin palvelujen ja toiminnan yhdyspinnoissa. On tärkeä huomata, että erityisesti helpommin hallittavissa olevat yksiulotteiset digitaaliset ratkaisut häivyttävät kansalaisyhteiskunnan monipuolisen olemassaolon, eivätkä edistä tällöin hyvinvointia ja terveyttä.

Hyte-työn resurssit ovat sekä kansallisesti, alueellisesti että paikallisesti usein hajanaisia, projektimaisia ja eri sektoreille liikaa eriytyneitä.