Rahoituksissa, joissa valtio jakaa yrityksen riskiä sekä pienentää investoinnin tuottovaatimuksia, tulee varmistaa rahoituksen paremmat mahdollisuudet myös pk-yrityksille. Nykytilanteessa esimerkiksi Business Finlandin myöntämästä rahoituksesta suuryrityksille 99 % on suoria avustuksia ja tutkimusrahoitusta, kun taas pk-yrityksille myönnettävästä rahoituksesta vastaava luku on 55 % ja lainojen osuus 45 %.
Rahoituksen kasvaminen seitsemän vuoden ajan on merkittävä myönteinen asia. Asiassa tulee huolehtia siitä, että myönnetty rahoitus, alueellinen tai valtakunnallinen, ei pirstaloidu tai katkea yllättäen esimerkiksi vaalikausien tai muiden ulkoisten syiden takia.
AMKE kannattaa tavoitetta nostaa TKI-rahoitus 4 prosenttia BKT:sta. Julkisella rahoituksella on tässä merkittävä vipuvaikutus.
Valtion T&K-rahoitusta kohdennettaessa on tärkeää huomioida perustutkimuksen tärkeys: ilman sen tuottamaa tietoa ja osaajia ei ole menestyksekästä innovaatiotoimintaakaan. Suunnitelma puhuu tutkimukseen ja kehittämistoimintaan kohdistettavien tukien ohjaamisesta sellaisiin kohteisiin, “joilla on merkittävää yhteiskunnallista hyötyä esimerkiksi osaamisen lisääntymisen, kestävän talouskasvun, kestävyyssiirtymien nopeuttamisen, tuottavuuden paranemisen tai yhteiskunnan hyvinvoinnin kehittymisen kautta”. Näiden asioiden mittaaminen ei kuitenkaan ole yksioikoista, joten kohdentamisessa on huomioitava laajasti eri tieteenalat (vrt. esim. VN-TEAS -hanke Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi ArtWell). Keskustelutilaisuudessa 18.1. Matias Mäkynen totesi työn tavoitteena olevan sekä talouden että humaanien arvojen (sivistys) edistäminen - toivomme, että myös jälkimmäinen säilyy mukana.
Julkisen TKI-rahoituksen lisääminen 1,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2030 mennessä on erittäin kannatettavaa. Siitä tulee suunnata riittävä osuus yliopistojen ja Suomen Akatemian rahoitukseen, jotta turvataan uutta luovan perustutkimuksen vankka pohja TKI-toiminnalle. Yliopistoissa tehtävä kansainvälisen huipputason perustutkimus sekä osaajien koulutus on edellytys yhteiskuntaa hyödyntävän soveltavan tutkimuksen ja innovaatioiden kehittymiselle.
Vuoden alussa voimaan tullut T&K-rahoituslaki on erinomainen askel oikeaan suuntaan. On tärkeää, että valtion T&K-rahoitus nousee tasaisesti 1,20 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2030 mennessä. Keskeistä on tutkimus- ja yrityskentän tiivis ja tavoitteellinen yhteistutkimus ja kehittäminen, jolla samalla myös tehokkaasti vivutetaan yksityisiä investointeja. Valtion T&K-rahoituksen määrällisiä laskentaperusteita voisi vielä selventää suunnitelmaluonnoksessa.
Suunnitelmaluonnoksen näkemys, jonka mukaan ”Julkisen vallan innovaatiopolitiikan tulisi aktiivisesti ohjata tutkimukseen ja kehittämistoimintaan kohdistetut tuet sellaisiin kohteisiin, joilla on merkittävää yhteiskunnallista hyötyä esimerkiksi osaamisen lisääntymisen, kestävän talouskasvun, kestävyyssiirtymien nopeuttamisen, tuottavuuden paranemisen tai yhteiskunnan hyvinvoinnin kehittymisen kautta.” on hyvin kannatettava ja antaa pohjaa strategisille valinnoille.
Suunnitelmaluonnos tunnistaa uusien teknologioiden ja teknologiaosaamisen kehittämisen tärkeyden. Osana luvussa mainittujen kestävyystavoitteiden saavuttamista ja uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä tulevilla TKI-rahoituksen lisäyksillä on tärkeää kuroa umpeen TKI-rahoitukseen syntynyt ”teknologiakuilu”. Uusien teknologioiden tutkimusta, kehittämistä, skaalaamista ja osaamispohjan rakentamista ei tällä hetkellä rahoiteta riittävästi ja rahoitus on sirpaloitunutta.
TKI-investointien nostaminen tasolle 4 % BKT:sta on keskeisen tärkeä myös kansainvälisten investointien houkuttelemiseksi Suomeen. On tärkeää parantaa Suomen olosuhteita valituilla teema-alueilla kokonaisvaltaisesti sellaisiksi, että kansainvälisten yritysten kannattaa tulla Suomeen tekemään tutkimusta, tuotekehitystä ja innovaatiotoimintaa sekä näiden rinnalla myös teollista tuotantoa. Yrityksen investointipäätöksiin vaikuttaa merkittävästi, onko Suomessa tarjolla yrityksen tarvitsemaa vahvaa kansainvälisen tason osaamista ja onko näkymää, että tällaisen osaamisalueen kehittymistä tuetaan pitkäjänteisesti.
On hyvä pyrkiä pitkäjänteiseen ja tasapainoiseen rahoitusjärjestelmään. Valtion perusteltu riskinotto kannattaa erityisesti silloin, kun se tuottaa hyvän vivun yksityisille investoinneille. Talouden ja elinkeinoelämän uudistaminen vaatii riskinottokykyä myös julkiselta sektorilta.
Julkinen T&K-rahoitus on ehdottoman tärkeää ja rahoituksen lisääminen välttämätöntä 4 prosentin T&K-tavoitteen kannalta.
Esitys on kannatettava.
Luonnoksessa tarkastellaan monipuolisesti perusteita valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitukselle ja sen lisäämiselle. Julkisten t&k -panostusten kansantaloudellinen hyöty näkyy usein vasta pidemmällä aikavälillä. Suomi ei kokonsa puolesta voi olla johtava maa useilla tieteenaloilla tai useilla teknologia-aloilla. Lisärahoitusta onkin syytä ohjata siten, että Suomi vahvistaa niiden tieteenalojen perustutkimusta, joiden osalta se voi kilpailla globaalissa kärjessä. Soveltavaa tutkimusta ja innovaatiotoimintaa on syytä ohjata siten, että niillä edistetään suomalaista elinkeinotoimintaa parhaalla tavalla – eli tuottavuuden kasvun, uusien työpaikkojen ja vientitulojen lisäämisen perusteella.
Luonnoksessa on sivuutettu kansainvälinen vertailu julkisen t&k -rahoituksen eri muodoista tai tarkoitusperistä. Tulisi huomioida se, että innovaatiojärjestelmämme kipukohdat koskevat erityisesti yrityksille suunnattavaa rahoitusta, jonka osalta kuljemme kilpailijamaita selvästi jäljessä. Korkeakoulujen tutkimusrahoituksen osalta Suomi on OECD:n kärkimaiden joukossa. Yksityisen rahoituksen vivuttaminen on ainoa keino, jolla Suomi voi realistisesti tavoitella 4 prosentin t&k -menojen osuutta bkt:sta.
Yliopistojen luonnetta ja laatua TKI toimijoina tulisi käsitellä syvällisemmin suunnitelmassa. Ehdotettuihin toimenpiteisiin kaivataan ylätason tavoitteiden lisäksi myös konkreettisia ehdotuksia esim. siitä miten TKI rahoitusta voisi kohdentaa perustutkimukseen ja siten lisätä yliopistojen perusrahoitusta, koska sitä kautta nousee uutta, soveltavaa tutkimusta. Tämä todetaan myös tekstissä: ”Julkista tukea voi olla kannattavaa kohdistaa sellaisiin hankkeisiin, jotka yksityiseltä taholta jäisivät korkeiden kustannusten tai suurten riskien vuoksi muuten toteutumatta...” Perustutkimus ei ole vain sarja hankkeita, vaan usein pitkäjänteistä vuosia ja vuosikymmeniä kestävää tutkimustyötä. Erityisesti tohtoriohjelmien rahoituksen nosto tulisi huomioida erityisenä T&K rahoituksen kohteena.