Luvussa 2 kuvattu osaamisen merkitys ei välity luvussa 4.2. Korkeakoulutettujen määrän merkittävä lisäystarve on avattava vahvemmin auki. Uudet avautuvat työpaikat tarvitsevat yhä enemmän ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita.
Korkeakoulutuksen tuottama osaaminen ylemmällä korkeakoulututkinnolla on oleellista, kun arvioidaan, millaista tutkimustyötä voi myös ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut voi tehdä omassa perustyössä yrityksissä, julkisella sektorilla. Laadukas perustutkintokoulutus takaa tutkivan ja kehittävän työotteen ja taidot tiedontuotantoon. Huomiota pitää kiinnittää myös korkeakoulutuksen laatuun, määrään ja riittäviin resursseihin.

Panostukset uutta luovaan tutkimukseen ovat edellytys myös tohtorikoulutuksen lisäämiselle. On pohdittava millä resursseilla tohtorikoulutuksen lisääminen on realistista (s 35).

Luonnoksessa otetaan kantaa myös tutkijakoulutuksen kestoon. Esitys siitä, että tutkijakoulutusta tulee lyhentää, on erittäin lyhytnäköistä osaamisen rakentumisen kannalta. Mistä valmiuksista on varaa tinkiä, jos tohtorikoulutusta supistetaan? Jos ajatellaan, että neljä vuotta kokopäiväistä väitöskirjatutkijuutta nipistetään esimerkiksi kolmeen vuoteen, ei siinä ajassa pysty tekemään itsenäistä tutkimusta, joka kuitenkin tohtorikoulutuksen idea.

Vaikka tohtorikoulutuksesta ei voida tinkiä, on kuitenkin tärkeää kehittää myös työelämän kanssa yhteisiä tehtäviä tohtorikoulutuksen saaneille henkilöille. Esimerkiksi henkilö työskentelee osaksi yrityksessä ja osaksi yliopistolla.

Myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia hakeutua ammatillisiin jatkotutkintokoulutuksiin on vahvennettava. Se on osakorjaus siihen, että työelämään saadaan lisää tohtorikoulutuksen suorittaneita TKI-osaajia. Ammattikorkeakoulutuksesta valmistuneet ylemmän tutkinnon suorittaneet työskentelevät asiantuntija- ja kehittämistehtävissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Heidän vahva siteensä työelämään tulee nähdä merkittävänä voimavarana, kun työntekijöiden osaamista ja koulutustasoa halutaan nostaa.

Osaamisperäisen maahanmuuton lisääminen -kappaleen linjausluonnos kaipaa laajempaa näkökulmaa kuin ainoastaan yliopistojen toimia. Tähän työhön tarvitaan koko koulutusjärjestelmämme, erityisesti molemmat korkeakoulut.

Korkean tason osaamisen kasvattaminen Suomessa on keskeinen haaste, joka on vielä innovaatiojärjestelmän rahoitustakin laajempi haastealue. Mikäli osaavaa työvoimaa ei ole riittävästi, rahoitus ei voi vauhdittaa innovaatiojärjestelmää. Osaajapula on globaali haaste, joka vaatii merkittäviä kannustimia Suomen järjestelmältä. Tohtorien ja muiden korkean osaamisen tekijöiden kouluttaminen on tärkeää, ja samaan aikaan on huomattava, että tutkijakoulutus itsessään ei johda innovaatiotoimintaa, vaan edellyttää mekanismeja tutkijan uran monimuotoistamiseen ja rikastamiseen, kuten TKI-osaamisen kehittäminen, yhteistyön ja liikkuvuuden tukeminen elinkeinoelämän kanssa, yrittäjyyteen ja tekijänoikeuksien omistajuuteen kannustaminen.

Myös luovilla aloilla on työvoimapulaa, erityisesti av-alalla ja tapahtumateollisuudessa.

Ekosysteemien luominen ja vahvistaminen tukee ulkomaisten TKI-osaajien houkuttelua.

Suomi tarvitsee poikkihallinnollisen kv-osaajien pitovoimastrategian.

Osaavaan työvoimaan liittyvänä periaatteellisena linjauksena olisi syytä linjata läpinäkyvästi yli 60 % ikäluokista korkeasti koulutettava puolesta.

Englanninkielisten TKI-osaajien houkuttelua ja pitoa on vahvistettava. Globaalien liiketoiminta- ja logistiikkaketjujen mennessä rajusti uusiksi, olisi Suomella mahdollisuus profiloitua nykyistä kiinnostavampana ulkomaisten yritysten t&k -toiminnan hubina, mikäli ryhdymme pikaisesti toimeenpanemaan kunnianhimoisempaa työperäistä maahanmuuttoa.

Korkeakoulujen ylimmän johdon diversiteettiä on lisättävä.

Kaikkien Suomessa toimivien TKI-organisaatioiden diversiteettiä on lisättävä sekä osaamista monimuotoisuus-, yhdenvertaisuus- ja yhteenkuuluvuusasioista, jotta ne olisivat nykyistä houkuttelevampia työyhteisöjä.

Digitaalinen Virtual Finland -alusta on pikaisesti vietävä maaliin nopeuttamaan ja helpottamaan maahantuloa Suomeen.

Suomen Akatemian näkemyksen mukaan luonnoksessa mainittu osaamis- ja koulutustason nousu on välttämätöntä TKI-toiminnan lisäämiseksi. Luonnoksen mukaisesti TKI-toiminta rakentuu osaamiseen ja osaaviin ihmisiin. Suomessa tehtävä laadukas perustutkimus ja siihen perustuva sivistys ja osaaminen ovat välttämättömiä edellytyksiä kyvylle hyödyntää muualla tuotettua tietoa ja luoda omaa ainutlaatuista osaamista. Parhaisiin kansainvälisiin verkostoihin pääsee mukaan, jos myös itsellä on korkealuokkaista annettavaa.

Laadukasta ja vaikuttavaa tutkimus- ja innovaatiotoimintaa tehdään enenevässä määrin osaamiskeskittymissä ja innovaatioekosysteemeissä, joissa korkeakoulut, tutkimuslaitokset, julkinen sektori, kaupungit ja kunnat sekä eri kokoiset yritykset tekevät yhteistyötä monimuotoisissa kokoonpanoissa. Osaamiskeskittymien tutkijoiden verkostoituminen kansainvälisten huippuosaajien kanssa mahdollistaa uusimman tiedon nopean hyödyntämisen. Osaamiskeskittymät ja ekosysteemit tuovat eri sektorien toimijoita yhteen ja tuottavat monimuotoista vaikuttavuutta. Ne houkuttelevat osaajia ja TKI-intensiivisiä yrityksiä, ja siten ovat osana rakentamassa kansainvälisesti kilpailukykyistä ja hyvinvoivaa tulevaisuuden Suomea. Osaamiskeskittymien lisäksi Akatemian perustutkimukseen kohdentuvilla rahoitusmuodoilla (esimerkiksi akatemiahankkeilla) on merkittävä rooli tohtorien koulutuksessa sekä tohtoritutkintoa suorittaessa että post-doc -vaiheessa.
Riittävillä panostuksilla perustutkimukseen ja niiden kautta vahvaan osaamispohjaan tuetaan osaamiskeskittymien rakentumista ja Suomen houkuttelevuutta TKI-ympäristönä. Suomen Akatemian lippulaivarahoituksen kautta vahvistetaan korkeatasoisen tutkimuksen ja elinkeinoelämän välisen yhteistyön vauhdittamista. Akatemia edistää uudella valmistelussa olevalla Proof of Concept -rahoituksella tutkimuksesta syntyvien innovaatioiden luomista esikilpailullisessa vaiheessa. Osaamiskeskittymien rahoitusta voidaan vahvistaa jo kansainvälistä huipputasoa olevien ulkomaisten tutkijoiden houkuttelemiseksi Suomeen.

Osaajat ja osaaminen ratkaisevat. Suomen on pystyttävä sekä uusintamaan omaa osaamistaan että houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia. Laskelmat osaajien määrästä indikoivat massiivisia osaajatarpeita. Laskelmia ja niiden johtopäätöksiä onkin tarpeen hyödyntää yhteisesti toimenpiteiden priorisoimiseksi ja toteuttamiseksi.

Tutkinto-opiskelijoiden, tohtoriopiskelijoiden ja tutkijoiden määrän lisääminen edellyttää panostamista korkeaan tieteelliseen laatuun ja vaikuttavuuteen sekä siihen perustuvan opetuksen riittävää resursointia. Kansainvälisesti korkeatasoiset tutkimusryhmät, tutkimusinfrastruktuurit sekä huomionarvoiset ekosysteemit houkuttelevat osaajia ja merkittäviä yksityisiä investointeja. Olemassa olevia, omaleimaisia houkuttelevia osaamisekosysteemejä tulee kehittää entistä vahvemmiksi, ja resurssien sirpaloitumista on vältettävä.

Kansallinen Jatkuvan oppimisen strategia nostaa yksilöiden kouluttautumisen rinnalle yritysten ja työpaikkojen sekä niiden TKI-toiminnan osaamistarpeet hienolla tavalla. Riittävästi ei ole pohdittu sitä, millä resursseilla tämä toteutetaan. Kasvavien tutkinto-opiskelijamäärien ja TKI-intensiteetin rinnalla jatkuva oppiminen vaatii erityisesti yliopistoille ja ammattikorkeakouluille omat resurssinsa.

Mikäli haluamme nostaa valmistuvien tohtorien määrää, on tieteellisen tutkimuksen laatu ja nostettava sen volyymiä yliopistojen perusrahoitusta kasvattamalla. Sen sijaan suunnitelma ei paneudu tohtorikoulutuksen edellytyksiin. Tohtorikoulutus on osa tutkimustoimintaa. Tohtorikoulutuksen volyymin nostaminen edellyttää ohjaavien professorien ja muiden ohjaavien tutkijoiden määrän nostamista, tutkimusinfrastruktuureihin panostamista, houkuttelevia korkeatasoisia tutkimusryhmiä, urapolkujen kehittämistä sekä pitkäjänteisiä ja valoisia rahoitusmahdollisuuksia tutkimustyölle. Tohtorintutkinnon suorittaminen nykyistä keskimäärin lyhyemmässä ajassa edellyttää väitöskirjatutkijalta myös mahdollisuutta paneutua tutkimustyöhön täysipainoisesti. Väitöskirjatutkijoiden työsuhteisten tehtävien määrää tuleekin nostaa. Tohtorikoulutuksen kehittäminen, tutkijoiden urapolut sekä tutkijoiden liikkuvuus akateemisen maailman ja yritysten välillä lukeutuvat TKI uudistuksen tärkeisiin osa-alueisiin.
Kansainvälisten opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden houkutteleminen Suomeen edellyttää paitsi laadukasta tutkimusta ja koulutusta, myös maahanmuuttajapalveluiden edelleen kehittäminen on välttämätöntä. Opiskelijoiden palvelut, mukaan lukien opiskelija-asuntopalvelut voisivat olla osa Suomen kilpailuetua.

Osaajien saaminen ja osaamisen turvaaminen tulevina vuosikymmeninä vaatii myös koko suomalaisen koulutusketjun laadun turvaamista ja sen kehittämistä. Varhaiskasvatuksen, peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutuksen on annettava riittävät perusvalmiudet.

On hälyttävä havainto, että Suomessa on OECD-maiden suurin vajaus korkeakoulutetusta työvoimasta. Siihen on reagoitava nopeasti ja päättäväisesti. Riittävä osaamisen ja osaajien saatavuus on avainasemassa TKI-toiminnan nousun kannalta. Osaajien saatavuuden kannalta kaksi tärkeintä tekijää ovat maahanmuutto ja suomalaisten nuorten koulutustason nosto. Lisäksi jatkuvan oppimisen tarjontaa tulee kehittää tukemaan paremmin TKI-toimintaa ja vastaamaan joustavammin TKI-toiminnasta syntyviin uusiin osaamisen kehittämisen tarpeisiin yrityksissä.

Huippututkijoiden houkutteleminen Suomeen onnistuu vain, jos täällä tehtävä tutkimus on maailman huippua. Korkeakoulujen profiloitumiseen ja keskinäiseen työnjakoon tutkimuksessa onkin saatava lisää vauhtia seuraavalla hallituskaudella seuraavien tulossopimusten sekä rahoitus- ja ohjausjärjestelmän kehittämisen kautta. Samalla tutkimuksen rahoitus on saatava pitkäjänteisemmäksi ja julkiseen tutkimukseen kohdistuva lisärahoitus tulee olla varmistettu vuoteen 2030. Keskittämällä resursseja tutkimusalasta riippuen yhteen tai muutamaan paikkaan ja varmistamalla saumaton yhteistyö näiden välillä päästään lähemmäs maailman huippua.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä tulee kolminkertaistaa 15000 aloituspaikkaan, ja heille tulee järjestää systemaattisesti harjoittelu- ja lopputyöpaikkoja. Yliopistojen kotimaisille opiskelijoille suunnattuja aloituspaikkoja on lisättävä riittävästi, jotta vähintään 50 % nuorista aikuisista on korkeakoulutettuja viimeistään 2035. Korkeakoulujen kestävän kasvun ohjelman mukaan tähän riittäisi 5400 aloituspaikan lisäys, jos lisäksi 3000 aloituspaikkaa nykyistä enemmän saadaan kohdistumaan ensikertaisille hakijoille. Teknologiateollisuuden Osaamispulssissa arvioitujen osaamistarpeiden perusteella aloituspaikkalisäyksistä noin 2200 tulisi suunnata tekniikan ja ICT:n aloille, jotta voidaan vastata näiden alojen osaajatarpeisiin teknologia-alojen lisäksi myös muualla yhteiskunnassa. 50 % tavoitteen saavuttamisen lisäksi on asetettava seuraava tavoitetaso, jolla varmistetaan, että Suomen inhimillinen pääoma ei käänny laskuun 2040-luvulla.

Myös korkeakoulujen digivisio on saatettava maaliin nopeutetulla aikataululla opetuksen laadun ja tehokkuuden parantamiseksi. Parhaat kurssit ja paras opetus pitää olla kaikkien opiskelijoiden saatavilla digitaalisesti, hyödyntäen myös kansainvälisten kumppaniyliopistojen tarjoamaa.

Työhön johtavan maahanmuuton hallinto tulee kokonaisuudessaan uudistaa edistämään maahanmuuttoa ja palvelemaan maahanmuuttajia. Pikakaistalla erikoisosaajien maahantuloprosessi tunnistautumisen käynnistymisestä työn aloitukseen tulee tiivistää kahteen viikkoon. Koko kansakunta tarvitsee ulkomailta tulevien työntekijöiden suhteen ajattelutavan muutoksen. Yritykset on saatava palkkaamaan enemmän ulkomailta tulevia osaajia. Tarvitsemme vuosittain kymmeniä tuhansia työikäisiä osaajia nykyistä enemmän, jos haluamme ehkäistä väestön ikääntymisestä ja nuorten ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvan huoltosuhteen romahduksen.

Korostamme TKI-tavoitteen saavuttamisessa kriittisenä asiana osaavan työvoiman saatavuutta: suunnitelman yksi keskeisimpiä painopisteitä pitää olla osaajapulan ratkaiseminen.

T&K-henkilöstö ja tohtorinkoulutus

Tutkijanuran houkuttelevuutta lisää se, että tarjolla on useanlaisia uravaihtoehtoja, joihin voi jo tohtorikoulutuksen aikana joustavasti valmistautua. Esimerkiksi tekniikan aloilla väitöskirjatutkijoiden yhteistyö yritysten kanssa onkin tämänhetkisenä käytäntönä. Näitä hyviä käytäntöjä kannattaa laajentaa, samoin kuin ottaa käyttöön uusia aloitteita startup-toimintaan kannustamiseksi.

Osaamisperäisen maahanmuuton lisääminen

Suomen on oltava vetovoimainen, jotta se menestyy globaalissa osaajakilpailussa ja houkuttelee kansainvälisiä yhteistyökumppaneita ja investointeja. Keskeistä on panostaa huippuosaajien määrän lisäämiseen Suomessa – sen myötävaikutuksella kansainvälinen kiinnostavuutemme kasvaa, mikä puolestaan auttaa osaajien houkuttelussa laajemmin.

Linjausluonnoksessa esitettyjen tärkeiden käytännön seikkojen, kuten maahanmuuttopalveluiden, lisäksi meidän tulee kehittää ratkaisuja kuinka Suomesta tehdään muita maita houkuttelevampi eri alojen osaajille. Esimerkiksi tekoälyn huippuosaajille merkittävä houkuttelevuustekijä on ELLIS-verkosto, joka kokoaa Euroopan parhaat tekoälyosaajat tiiviiseen yhteistyöhön ja tarjoaa vetovoimaisen ympäristön tutkimukseen ja tulosten käyttöönottoon. ELLIS-toiminnan kärjiksi ollaan nyt perustamassa muutamaan Euroopan maahan ELLIS-instituutti. Suomen pääseminen ELLIS-instituutin isäntämaaksi lisäisi merkittävästi vetovoimaamme huippuosaajille ja investoinneille, sekä vahvistaisi korkealaatuista kansainvälistä yhteistyötä.

Kannatamme suunnitelman linjausluonnoksia ja esittämme niihin lisättäväksi toimia Suomen houkuttelevuuden kasvattamiseksi eri alojen huippuosaajille.

Turun yliopiston näkökulmasta korkeimman koulutuksen rooli osaamistason nostossa ja osaajien maahanmuuton edistämisessä on luonnoksessa tunnistettu varsin hyvin. Jatkuvalla oppimisella on tärkeä rooli. Sen toteutuminen tehokkaasti ja laadukkaasti edellyttää kuitenkin yksityisen sektorin työnantajilta valmiutta osallistua sen kustannuksiin ja mahdollistamiseen työntekijöiden osalta (ajankäyttö ja motivointi).

Rahoitustason nousun asettamat vaatimukset henkilöstön ja etenkin tohtorien määrälle olisi hyvä tarkastella huolellisesti kun rahoituksen kohdentamisen ykstyiskohdat ovat paremmin nähtävissä, nyt laskentatapa on kovin karkea. Lisäämällä jo nyt valmistuvien tohtorien siirtymistä TKI-työhön sekä tohtorien maahanmuuttoa voidaan saavuttaa osa arvioidusta TKI-työhön vuosittain siirtyvien tohtorien määrästä, mutta kuten luonnoksessa tunnistetaan, koulutusmäärien ja koulutuksen tehokkuuden lisääminen ovat kuitenkin se keskeinen toimenpide. On hyvä muistaa, että tohtorintutkinto ei ole ammattitutkinto vaan tieteellinen tutkinto, jonka laadun ja kansainvälisesti korkean tason voi varmistaa vain tiedeyliopisto.

Tutkijankoulutuksen keston lyhentäminen toteutuu todennäköisesti tehokkaimmin varmistamalla vakaa, kilpailukykyinen ja tasa-arvoinen rahoitus tutkijankoulutuksen ajaksi. Koulutusmäärien nosto edellyttää myös yhä enemmän väitöskirjatutkijoiden rekrytointia kansainvälisesti, mitä vakaa rahoitus myös edistää koulutuksen laadun turvaamisen ohella. Väitöskirjatyö ei myöskään tapahdu itsestään, vaan se edellyttää aktiivista tutkimustoimintaa, tieteellisesti päteviä ohjaajia, korkeatasoisia kansainvälisiä verkostoja ja vahvoja uranäkymiä. Vaikka T&K-rahoituksen tarkoitus on tukea yliopistojen tutkijankoulutuksessa yhteistyötä niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden kanssa, keskeistä on kuitenkin myös yliopistollisen tutkimuksen kokonaisvaltainen tukeminen eli jälleen kerran, perusrahoituksen varmistaminen.

Osaamisperäisessä maahanmuutossa (kohdan 4.2. loppu) olisi hyvä tunnistaa väitöskirjatutkijat omana ryhmänään varsinaisten opiskelijoiden ohella.

Suunnitelman osaamiseen ja työvoiman saatavuuteen liittyvät huomiot ja linjaukset ovat hyviä. Erityisesti osaamisperäisen maahanmuuton lisäämistä, tutkijankoulutuksen huoltovarmuutta ja sektoreidenvälisen yhteistyön lisäämiselle tärkeitä tutkijoiden meritoitumisarvioinnin laadullisia elementtejä koskevat huomiot ovat kannatettavia. Suunnitelmassa on arvioitu laajenevan T&K-toiminnan tarvitsema tohtoreiden määrän vuosittainen kasvu. Linjausluonnosta yliopistoille osoitetun valtionrahoituksen korvamerkitsemisestä tutkijakoulutettujen määrän nostamiseen työelämän tarpeiden mukaan on tärkeä: Koska jatkossakin valtaosa T&K-rahoituksesta ja sen kasvusta tulee yksityiseltä sektorilta, on tärkeää huomioida tieteen- ja koulutusalojen väliset erot tohtoreiden ja muiden TKI-ammattilaisten määrissä. Lisätarvetta tohtoreista on odotettavissa erityisesti aloilla, joilla yritykset tekevät paljon TKI-työtä. Käytännössä tämä koskee etenkin luonnontieteiden ja tekniikan aloja. Erityisesti näiden alojen tutkijakoulutuksen houkuttelevuutta ja tutkijakoulutuksen sisältöjen erityispiirteitä, kuten yritysyhteistyötä, tulisi vahvistaa