Osaamisperäisen maahanmuuton lisääminen on ehdottoman tärkeää ja kaikki esteet sujuvien prosessien tieltä on karsittava. Tärkeä houkutin on maakuvamme. Tarvitaan voimakas yhtenäinen viesti siitä, että Suomi on osa globaalia TKI-toiminnan verkostoa ja täällä tehdään tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Veturit ekosysteemeineen ja lippulaivat ovat askelia oikeaan suuntaan.

Kuten suunnitelmassa todetaan suomalaiset yritykset palkkaavat kansainvälisesti vertailtuna vähän tohtoreita TKI toimintaansa. Siksi on tärkeää, että yrityksiä kannustetaan tohtoreiden palkkaamiseen ja luodaan dynaamisempia tohtorikoulutuksen malleja, jossa yliopistot ja yritykset yhdessä kouluttavat tohtoreita. Näin tohtorit tulevat tutuiksi myös yrityksille. Pitäisikö valita kansallisesti muutama työelämälähtöinen tohtorikoulutuksen malli, esimerkiksi toisiaan täydentävät DSII ja PoDoCo ja skaalata näistä ratkaisua TKI osaajatason nostoon? Samaan aikaa tulee pohtia millä resursseilla korkeakoulut voivat lisätä kansainvälisesti kovatasoista tiedettä ja tutkimusta, kouluttaa lisää eri tutkintotasojen opiskelijoita ja tukea jatkuvaa oppimista yhteiskunnassa.
Kun samaan aikaan halutaan lisätä sekä tohtoreiden määrää että lyhentää tutkintoihin käytettyä aikaa, tulee miettiä, että haetaanko osaamista vai tutkintoja. Millaisia osaamisprofiileja meidän pitää varmistaa koulutuksessa, kuinka mahdollistetaan erilaisiin tehtäviin vaadittavan osaamisen kehittyminen tutkintokoulutuksessa? Mitkä ovat yliopistojen urapolut tulevaisuudessa ja miten tämä otetaan huomioon myös yliopistojen rahoituksessa? Ylipäätään tulee pitää huoli, että korkeakoulut säilyvät myös houkuttelevina ja mahdollistavat uuden osaamisen syntymisen jatkossakin. Tämä vaatii hyvin pitkäjänteistä resurssointia.
Meidän täytyy tehdä yhteiskuntamme houkuttelevaksi ulkomaisille opiskelijoille ja asiantuntijoille. Korkeakoulut ja yritykset täytyy ns. kotikansainvälistää eli kulttuurimme tulee muuttua monikulttuurisemmaksi. Tähän liittyy keskeiseksi, muttei ainoastaan, kielipolitiikka. Englannilla tulee pärjätä työssä ja opiskelussa. Samoin suomen kielen opetusta on hyvä tehostaa.

On tärkeää ymmärtää, että TKI-investointien nousu-ura edellyttää merkittävää nousua myös TKI-osaajien määrässä. Suunnitelmassa arvioitu nykyisten koulutusmäärien kasvattaminen yhteensä 9000 uudella TKI-osaajalla (joista 2000 tohtoreita) vuosittain on niin valtava lisäys, että se edellyttää huomattavaa lisäystä korkeakoulujen tutkimus- ja koulutusresursseihin TKI-toiminnan kannalta keskeisimmillä aloilla ja alueilla, jotta koulutuksen laatu ja kilpailukyky eivät vaarannu. Yliopistojen perusrahoituksen – jonka varassa koulutetaan TKI-osaajat ja rakennetaan TKI-toiminnan välttämätön tutkimuspohja – kasvattaminen kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle on TKI-suunnitelman toteutumisen elinehto.

Koulutusvolyymien nousun myötä Suomeen tarvitaan Tieteen tila -selvitystä vastaava säännöllinen Korkeakoulutuksen tila -selvitys, jossa tarkastellaan korkeakoulutusta myös koulutusala- ja korkeakoulukohtaisesti. Selvityksessä tulisi seurata rahoituksen lisäksi ainakin koulutusohjelmien houkuttelevuutta kotimaisten ja ulkomaisten hakijoiden silmissä, aidosti ensikertalaisten osuutta uusista opiskelijoista, opintojen läpäisyä, opintojen keskeyttäjiä, ohjatun opiskelun määrää, työllistymistä osaamista vastaaviin tehtäviin sekä muita laatua kuvaavia mittareita. Vahva tietopohja mahdollistaa julkisten resurssien tehokkaan kohdentamisen niin, että koulutuksen kysyntä ja tarjonta kohtaavat tarkoituksenmukaisella tavalla. Samalla seurataan, säilyykö koulutuksen laatu ja etenevätkö opinnot sujuvasti.

On tärkeää, että myös jatkuvan oppimisen uudistus kytketään TKI-järjestelmän uudistukseen ja kasvavaan osaajatarpeeseen. Luonnoksen mukaisesti on tärkeää, että jatkuvan oppimisen roolia katsotaan myös yritysten ja yhteisöjen uudistustarpeen näkökulmasta, ei vain yksilöiden oman kompetenssikehittämisen näkökulmasta. Tuloksekas TKI-toiminta organisaatioissa vaatii uusimpaan tutkimukseen perustuvaa koulutusta, joka osaltaan edesauttaa tutkimustulosten hyödyntämistä. Samaan aikaan on ymmärrettävä, että tällaisen jatkuvan oppimisen rahoitus ei voi tulla esimerkiksi yliopistojen perusrahoituksesta; elinkeinopoliittisena tekijänä se on rahoitettava toimintaan paremmin osuvasta lähteestä.

Kansainvälisten osaajien houkuttelu on tärkeä osa TKI-toimien kokonaisuutta.

Utgångspunkten att utbildning och nivån på utbildningen är avgörande för Finlands framtid kan inte nog betonas. Behovet av livslångt lärande är en central aspekt som lyfts upp på ett bra sätt. På motsvarande sätt behandlas behovet av att få ut doktorer i näringslivet och inom det offentliga (utanför den akademiska världen) på ett bra sätt. Här bör man beakta kedjan av att locka studerande, en försnabbad process för doktorander och attraktiv arbetskarriär som en helhet. Möjligheten att få in kompetens och kunnande från utlandet är avgörande för Finlands utveckling och komptenskraft.

T&K-osaamista ja -kyvykkyyksiä tulisi kehittää yhdessä yliopistojen, korkeakoulujen ja yritysten kesken mahdollistaen näin T&K-työvoiman saatavuus kansallisesti, myös kv-osaajien rekrytointia tulisi kehittää ja mahdollistaa nopeampi liikkuvuus ja rekrytointi ulkomailta kuhunkin tarpeeseen.

Kansainvälisen TKI-osaamisen houkuttelu Suomeen. Rahoitusinstrumenttien kehittäminen siten, että yritysten on mahdollista rekrytoida TKI-osaajien esim. hankkeiden avulla.

Tutkijankoulutuksen kehittäminen ja yliopistojen määrärahojen kasvattaminen ovat tärkeitä Suomen T&K-osaamisen kasvattamiseksi ja koemme monet ehdotukset erinomaisiksi. Luonnoksessa mainittu tutkijankoulutuksen lyhentäminen kolmivuotiseksi ei ole realistista laadukkaan tutkijankoulutuksen näkökulmasta. Tohtorikoulutettavan itsenäistyminen vie aikaa ja harva lahjakaskaan nuori tutkijanalku pystyy väittelemään kolmessa vuodessa. Kolmivuotisia tutkijankoulutuksia on esimerkiksi brittijärjestelmässä, jossa tutkimusjulkaisuja ei vaadita ollenkaan. Tärkeämpää olisi varmistaa tohtorikoulutettavien valmistuminen järkevässä aikataulussa, korkeintaan viidessä vuodessa. Tässä keskeisessä asemassa on riittävän rahoituksen varmistaminen jatko-opiskelijoille, jotta aikaa ei mene jatkuvasti rahoituksen hakemiseen. Yliopistojen perusrahoituksesta tulisi korvamerkitä osuus jokaiselle aloittavalle jatko-opiskelijalle, jotta tutkintojen suorittaminen ei venyisi ja opiskelijoilla olisi taloudellinen turvaverkko, mikäli tutkimusryhmä ei pysty sitä tarjoamaan. Monella tutkimusalalla pullonkaulana on se, etteivät suomalaiset yliopistot pysty palkkaamaan pysyviin työsuhteisiin postdoc-uran päätteeksi. Yliopistojen perusrahoituksen kasvulla pitää turvata myös väitöksen jälkeinen tutkijanura ja tuoda siihen lisää pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta. Tohtorikoulutuksen epävarma rahoituspohja on myös merkittävä imagohaitta ja heikentää koulutuksen houkuttelevuutta. Tohtorikoulutuksen imagon kehittämiseen tulisikin panostaa, jotta lahjakkaimmat kotimaiset nuoret saataisiin houkuteltua jatko-opintojen pariin. Mahdolliset muutokset tohtorikoulutukseen tulisi tehdä harkiten ja pilotoiden.
On myös tärkeää pitää huolta, että Suomessa koulutettavat ulkomaiset tohtorit integroituisivat Suomeen mahdollisimman hyvin ja jäisivät Suomeen töihin. Pidämmekin ulkomaisten osaajien sekä heidän perheidensä Suomeen kiinnittymiseen liittyviä linjauksia tärkeinä. Kuten luonnoksessa todetaan, tarvitsemme korkeaa osaamista myös maahanmuuton kautta ja olisi tärkeää mahdollistaa mahdollisimman suoraviivainen ja helppo maahantulo korkeasti koulutetuille. Puolison työllistyminen sekä lasten helppo pääsy kouluun ovat myös merkittäviä tekijöitä maahanmuuttajien sujuvassa kotiutumisessa Suomeen. Ulkomaiset työntekijät kohtaavat myös usein syrjintää, joka on merkittävä haaste suomalaisilla työpaikoilla. Ulkomaisen osaamisen Suomessa pysymistä edistäisi myös ulkomaisten tutkintojen parempi huomioiminen suomalaisessa järjestelmässä. Monia ulkomaisia tutkintoja ei hyväksytä vastaamaan esimerkiksi maisterin tutkintoa, vaikka vaatimustaso olisi samaa luokkaa. Suomen kielen taito on myös merkittävä tekijä, joka edistää suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista. Suomen kielen opiskelemista tulisikin tukea myös työpaikoilla, esim. mahdollistaa työajan käyttäminen suomen kielen opiskelemiseen.
Yritykset vaikuttavat ainakin osin vieroksuvan tohtorien palkkaamista. Yritykset pitäisi saada näkemään tohtorien arvo ja lisäämään tohtorien palkkaamista. Linjausluonnokseen voisi lisätä esimerkiksi “Edistetään yritysten rekrytointia yliopiston tohtorikoulutettavista”.

Vaikka osaamisen kehittämisen ja T&K-työvoimaan saatavuuden turvaaminen ei kaikilta osin kuulukaan lisääntyvillä T&K-panostuksilla rahoitettaviin asioihin, sen merkitys kokonaisuudessa on erittäin tärkeä. Asiaa koskeva luku raportissa on hyvin perusteltu.
Osaamisen kehittämistä käsiteltäessä olisi tutkintoon johtavan koulutuksen ja osaajien maahanmuuton rinnalla tärkeä huomata myös työuran aikana tapahtuva oppiminen niin erilaisten täydennyskoulutusten muodossa kuin haastavien työtehtävien haltuunoton yhteydessä. Osaaminen, eli kyky hyödyntää tietoa jonkin päämäärän saavuttamiseksi, kehittyy suurelta osin työssä oppimisen kautta. Julkisen T&K-rahoituksen oleellinen perustelu ja oikeutus syntyykin siitä, että julkiset rahoituskannusteet mahdollistavat eri organisaatioille sellaisia rohkeita uusia avauksia, joissa henkilöstön osaaminen kehittyy – ja tämä osaaminen väistämättä myös ajan myötä leviää muidenkin organisaatioiden hyväksi. Samalla paranee yritystemme kyky laajemminkin hyödyntää kyseiseen aihepiiriin liittyvää uutta osaamista. Tämä on pienessä maassa aivan oleellinen menestymisen edellytys: vain alle yksi prosentti maailman uudesta tiedosta ja osaamisesta syntyy Suomessa. On ratkaisevan tärkeä pitää huolta siitä, että yrityksemme pystyvät sujuvasti hyödyntämään muualla syntyvää osaamista liiketoimintansa kehittämisessä.
Luvun 4.2 suositukset ovat raporttiluonnoksessa kovin yleisellä tasolla, ja niiden täsmentäminen on tarpeen.

Tämä osio on kenties keskeisin koko suunnitelmassa: inhimillisenä toimintana TKI-toiminnan paraneminen on kiinni siitä, että tutkimushenkilöstön koulutuksen ja osaamisen taso nousee sekä siitä, että tutkijoiden määrä kasvaa. Keskiössä on siis koulutusjärjestelmä (sekä Suomen kyky houkutella osaajia ja opiskelijoita ulkomailta). Vaikka suunnitelmassa ymmärrettävästi keskitytään korkeakoulutuskysymyksiin, on hyvä huomata, että vain panostamalla riittävästi varhaisvaiheen koulutuksesta asti koulutukseen voidaan varmistaa, että nuorissa oleva koulutuspotentiaali saadaan realisoitua. On esimerkiksi vahvaa näyttöä siitä, että koulutusjärjestelmä eriyttää tyttöjen ja poikien oppimispolkuja jo varhaisessa vaiheessa kuin myös siitä, että ulkomaalaistaustaiset lapset jäävät (tarpeettomasti) usein jälkeen opinnoissaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Tutkijapolkujen vahvistamisen lisäksi on syytä pitää mielessä se, että tutkijankoulutuksen saaneiden siirtyminen muihin tehtäviin on osa luontevaa urakiertoa.

Suunnitelmassa nojataan vahvasti tohtorikoulutuksen tehostamiseen elinkeinoelämän tarpeisiin. Yliopistojen resursseja tohtorikoulutukseen tulee nostaa samassa suhteessa erityisesti aloilla, joissa tohtoriopintoja ja väitöskirjaa ei tehdä elinkeinoelämän palveluksessa. Tohtorikoulutuksesta ei tule tinkiä eikä luoda heikompaa tohtorikoulutusta lyhytjänteisesti elinkeinoelämän tarpeisiin. Suomalaisilla tohtorintutkinnon suorittaneilla on jo nyt vaikeuksia kilpailla kansainvälisistä rahoituksista ja heikennykset koulutukseen eivät edistä kehittymistä tässä. Luonnoksessa ehdotetaan tutkijakoulutuksen keston lyhentämistä, jota vastustamme. Lyhyempi tutkijakoulutus ei mahdollista itsenäisen tutkimuksen tekemisen mahdollistamista, T&K-rahoituskentän tuntemista eikä riittävän syvällistä ymmärrystä tutkimuksen rakenteista, rahoitusmalleista ja menetelmistä. Suomesta puuttuu lähes kokonaan ns. post-doc -vaihe tutkijakoulutuksessa (sadoista vuosittain valmistuvista tohtoreista vuosittain vain muutama kymmenen tutkijatohtoria saa rahoituksen tähän vaiheeseen Suomen akatemialta). Tutkijakoulutuksen toista vaihetta tulee tehostaa yliopistoille ja tutkimuskeskuksiin suunnatuilla resursseilla. Uusia tutkimuskeskuksia tulee perustaa Suomeen niille aloille, joilla tutkimus on liikaa apurahojen varassa.

Osaavan työvoiman houkuttelussa merkittävä rooli on myös kansalliskielten eli suomen ja/tai ruotsin osaamisella varsinkin, jos työvoimatarve on muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Yliopistoja tulee ohjata kiinnittämään huomiota kielitaidon kasvattamiseen ja rahoitusmallien tulee tämä huomioida.

On myös pidettävä huoli maisterintutkinnon työelämäkelpoisuudesta TKI-tehtävissä. On realistista ajatella, että suuri osa työpaikoista on edelleen sellaisia, joissa maisterintutkinnon tuottamalla osaamisella toimitaan menestyksekkäästi. Siksi myös siihen on resursoitava samoin kuin tohtorinkoulutukseen.

Osaamisperustaisen maahanmuuton lisäämisen toimenpiteitä kannatamme. EU-/ETA-maiden ulkopuolisten osaajien saaminen näkemyksemme mukaan puoltaisi yliopistolain avaamista ja lukukausimaksujen perimisen mahdollisuuden kaventamista.