Åbo Akademi anser att det är bra att poängsättningen av realämnen nu är enhetligare. Förslaget är välmotiverat och ämnena som ger högre poäng inom vissa utbildningar är trovärdigt och upplevs antagligen också av sökande som logiskt. De betonade ämnena beskriver också centrala innehåll i de utbildningar som de gäller vilket också gör att poängtabellen av sökande uppfattas som rättvis och logisk. Samtidigt är det viktigt att hålla helheten enhetlig och inte skapa nya ämnen som av gymnasie-elever kan upplevas som “mera nyttiga” än andra och samtidigt skapa en känsla av ytterligare “obligatoriska” ämnen som det lönar sig att skriva.

Tampereen yliopisto kannattaa esitetyn muutoksen suuntaa, jossa reaaliaineiden piste-eroa on
tasattu ja pisteytyksessä näkyy enemmän alakohtaisesti relevantti osaaminen. Tasainen pisteytys
tuottaa oletettavasti aloille myös erilaista osaamista, jota pidetään hyvänä asiana.

Tampereen yliopisto tuo kuitenkin esiin sisäiseltä lausuntokierrokselta nousseita huomioita ja
päivitystoiveita seuraavasti:

Tampereen ylioppilaskunta tuo esiin, että on loogista, että joissain taulukoissa on tehty eroja
luonnontieteellisille ja humanistis-yhteiskuntatieteellisten reaalien välille, mutta toisaalta jako ei
aina ole niin yksioikoinen.

Johtamisen ja talouden tiedekunta esittää, että yhteiskuntatieteellisten alojen taulukossa pitkän
matematiikan M-todistuspisteiden ei tulisi nousta alalle tyypillisten reaaliaineiden L ja E arvosanojen
yläpuolelle. Tätä suhdetta tulisi tiedekunnan mukaan viilata läpi taulukon reaaliaineille hieman
edullisemmaksi, sillä vaikka matematiikan kirjoittaminen ei ole mallissa nyt välttämätöntä, tulee se
sitä tosiasiassa olemaan monille lukiolaisille matematiikasta suhteessa reaaliaineisiin saatavien
korkeimpien pistemäärien johdosta. Tällaisesta pakotetusta matematiikkaa korostavasta
ohjausvaikutuksesta tulisi päästä eroon. Reaaliaineita ei tulisi jaotella kahteen eri pisteytysluokkaan
kuin silloin, kun sille on erittäin vahvat pohjatietoihin liittyvät perustelut. Ainereaalien tasainen
pisteytys tukisi osaltaan sitä, että aloille hakeutuu monista eri aineista kiinnostuneita hakijoita.

Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta tuo esiin, että pisteytyksen jaottelu luonnontieteellisiin ja
humanistisiin aineisiin luo tarpeetonta kahtiajakoa ja ohjaa liian varhaisiin valintoihin. Lisäksi
tiedekunta katsoo, että ei ole riittävästi perusteltu, miksi kurssien määrää ei huomioida
pisteytyksessä. Työmäärältään iso ja luonnontieteiden perusymmärryksen ja yleisosaamisen
kannalta tärkeä fysiikka, on tiedekunnan mukaan pisteytetty liian alas erityisesti lääketieteen
taulukossa.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta esittää myös muutosta, joka voisi vaikuttaa taulukoiden määrään:
Taulukossa F toteutuu kyseisten oppiaineiden osalta hyvin humanistis-yhteiskuntatieteellisten
reaaliaineiden pisteytyksen taso. Voisiko ajatella, että taulukossa E olisi yksi painotettu aine
humanistis-yhteiskuntatieteellisistä reaaliaineista? (Vrt. taulukko F). Tämä voisi myös mahdollisesti
vähentää taulukoiden määrää, jos kansanterveystiede/ terveystieteet siirtyisivät tähän samaan
taulukkoon (Viittaus kohtaan 4.3)

Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta tuo esiin, että taulukoissa E ja G luonnontieteelliset
reaaliaineet on pisteytetty eri tavalla (alemmat pisteet) kuin humanistis-yhteiskuntatieteelliset
reaaliaineet. Tiedekunta ei näe tätä tarkoituksenmukaisena ja ehdottaa, että pisteytys voisi olla
näissä kaikissa reaaliaineissa sama. Tiedekunta tuo myös esiin huolen, että fysiikan roolin
pieneneminen taulukoissa kautta linjan, erityisesti lääketieteen taukukossa, voi mahdollisesti
vaikuttaa potentiaalisten hakijoiden osaamiseen ja määriin myös tekniikan hauissa. Fysiikka on
työläs oppiaine lukiossa, ja näin ollen sen matalampi painoarvo lääketieteen ja mm. oikeustieteen
taulukoissa voi vaikuttaa aineen opiskeluun lukioissa ja kirjoittajien määrään.

Kannatamme painotetun aineen/ aineiden käyttöä alakohtaisesti. Hyvä, että reaaliaineet ovat vain kahdessa kategoriassa.

Disclaimer: luonnoksen muokkausehdotus liittyy enemmän tapaan, jolla asiaan pyydetään lausuntoja. Maantieteilijöinä näemme enemmän kokonaisuuksia emme oppiaineiden välisiä rajoja.

Maantieteen vahvuuksien pisteyttämisestä ja pisteyttämisen vahvuuksista.

Todistusvalinnan pisteytysluonnos on maantieteen osalta askel tai jopa harppaus oikeaan suuntaan. Kuten jo vuonna 2017 ennakoitiin, pisteytystyökaluilla on tapana alkaa elää omaa elämäänsä ja kriittinen pointti seurata miten pisteytysmalli alkaa tuottamaan omaa logiikkaansa. Tämä koskee erityisesti painotetun reaaliaineen merkitystä suhteessa äidinkielestä saatavaan pistemäärään ja toisaalta myös äidinkielen ja matematiikan väliseen suurehkoon piste-eroon. Seuran keskuudessa on herättänyt keskustelua Taulukon B, tasapistepistekriteeristö, jossa maantieteen toissijaista asemaa suhteessa äidinkielen pisteisiin on vaikea ymmärtää.
Aiempi matematiikan painotus on ollut siinä mielessä toimiva, että maantieteellisen koulutuksen saaneista hyvin moni päätyy paikkatietoalalle visualisoimaan tai ohjelmoimaan karttoja ja geomediaa. Palkitusta Suomen Kartastosta lähtien Seura on pitänyt erittäin tärkeänä, että meille hakeutuu myös teknisesti osaavia ja visuaalisesti ajattelevia opiskelijoita. Maantieteen opiskelijat ovat perinteisesti olleet erittäin hyviä kirjoittajia, ja kykenevät tieteenalalla vaadittavaan itseilmaisuun. Vahvuutemme on se, että alalle hakeutuu myös aineenopettajaksi aikovia, ketkä osaltaan sparraavat myös muita alan opiskelijoita. Näistä syistä eron kasvattaminen äidinkielen ja pitkän sekä lyhyen matematiikan välillä on todennäköisesti suurempi mitä maantieteen luonne olettaisi. Tosin muutamana viime vuonna ihmetystä maantieteen ohjaajien ja opettajien keskuudessa kirjoistustaidon ja lukunopeuden eriytyminen opiskelijoiden välillä. Ymmärrämme, että pisteytystyökalulla ohjataan nuoria lukio-opiskelijoita sekä peruskoululaisiakin lukemaan enemmän ja panostamaan kielelliseen ilmaisuun ja ymmärtämiseen, jonka myötä myös jatko-opinnot helpottuvat, mutta vaara on, että työkalu alkaa yliohjaamaan valintoja liiaksikin. Esitetty pisteytysmalli ansaitsee kiitoksen erityisesti siksi, että maantieteellinen kirjallisuus vaatii muutakin kuin kartanlukutaitoja, mutta tämän pisteytyksen vaikutuksia on syytä tarkastella myöhemmin.
Yleisesti ottaen näemme erittäin hyvänä, että maantieteen pisteytys lasketaan viiden oppiaineen mukaan neljän sijasta. Maantieteessä on ansio, jos ymmärtää useampia kieliä ja on kiinnostunut useammasta reaaliaineesta. Tieteenala on yksi niistä harvoista tieteistä, jotka aktiivisesti pyrkivät lisäämään ymmärrystä eri teemojen asiantuntijoiden välillä ja Suomen Maantieteelliselle Seuralle on äärimmäisen tärkeää lisätä keskustelua sekä kehittää maantieteellistä sanastoa, jota ymmärretään myös tieteenalamme ’ulkopuolella’. Yleinen reaaliaineiden merkityksen huomioiminen on tämän pisteytystyökalun merkittävin parannus. Toisen vieraan kielen ja reaaliaineiden hienoinen ero on nähdäksemme enemmänkin diskursiivinen. Yliopistoihin hakeutumisen ja erityisesti pääsykoeväylien käyttämisen kannalta tällä ei juurikaan ole merkitystä. Kyse on enemmänkin, jokseenkin tarpeettomasta kielivalintojen alleviivaamisen tarpeesta. Yhtä lailla keskipitkä kieli voisi olla samanarvoinen reaaliaineiden kanssa, sillä näin pieni ero on vain omiaan aiheuttamaan ahdistusta pienistä eroista huolestuvien parissa.
Kiitämme pisteytystyökalua, siitä että se antaa lukiolaisille enemmän mahdollisuuksia opiskella sisältölähtöisesti mielenkiintojensa mukaan ilman, että heidän tarvitsee liiaksi miettiä myöhempää pisteytystä eri yliopistoihin. Toisaalta pisteytystyökalu ei takaa sitä, etteikö valintoja tarvitsi tehdä jo ensimmäisenä vuotena. Tässäkin mallissa luonnontieteellinen tai yhteiskuntatieteellinen painotus jo opiskelujen alkuvaiheessa avaa enemmän vaihtoehtoja, jos on suuntatumassa luonnontieteellisiin tai enemmän yhteiskuntatieteellisiin tutkinto-ohjelmiin. Tässä mielessä maantiede tai talousmaantiede, joka (Helsingissä, Turussa ja Oulussa) on sijoittunut luonnontieteelliseen tiedekuntaan tai (Itä-Suomen yliopistossa, Åbo Akademissa ja Turun yliopistossa) yhteiskuntatieteelliseen tai kauppatieteelliseen tiedekuntaan, voivat eriytyä vielä erilaisemmiksi maantieteiksi.
Kokonaisuudessaan esitettyä maantieteen pisteytystä voi pitää onnistuneena. Maantieteen luonteeseen liittyy, Erastotheneen ja Strabon ajoista lähtien, matemaattinen ja kartoittamiseen liittyvä tilan kuvaaminen ja alueellinen ja kielellinen tilan kuvaaminen. Matemaattinen ja kielellinen osaaminen ovat molemmat maantieteellisen ymmärtämisen peruselementtejä. Vaikka ymmärrämme, että äidinkielen osaaminen indikoi myös opiskelutaitoja, ei iso ero äidinkielen ja matematiikan pisteytyksessä ole tieteenalan luonteen puitteissa välttämättä perusteltua.

Lukiomaantieteen merkitys muilla tieteenaloilla

Maantieteellisestä lukutaidosta ja ymmärryksestä on hyötyä myös monessa muussa eri oppiaineessa. Tieteenalan luonteeseen kuuluu yhteyksien hahmottaminen ei vain paikkojen vaan myös eri ilmiöiden välillä. Suomen Maantieteellinen Seura on läpi historiansa tuonut eri alojen asiantuntijoita ja eri maantieteiden asiantuntijoita yhteen. Kokonaisuuksien hallinta on asia mitä haluamme lukiomaantieteessäkin edistää. Näistä syistä on vaikea nähdä niitä aloja, joilla maantieteen alempi pistekategoria olisi perusteltua. Otamme esille kuitenkin muutamia kysymyksiä herättäviä yksityiskohtia pisteytysesityksessä.
Maantieteellinen osaaminen on taloustieteissä ja resurssien kierron ymmärtämisessä entistäkin olennaisempaa. Resurssikysymykset ja alueelliset ja globaalit prosessit ja muutokset, joita maantieteessä tarkastellaan, ovat tärkeitä kysymyksiä esimerkiksi maataloustieteen tai yleensä talouden ilmiöiden laajan kehityskuvan ymmärtämiseksi. Talousmaantiede on huomattava osa kauppatieteiden valikoimaa niin Turun yliopistossa kuin Hankenissa ja Åbo Akademissa (Taulukko A). Kuitenkin taulukon H taloustieteissä maantiede on pienempien pisteiden oppiaine. Tämä voi olla kauppatieteiden ja taloustieteiden sisäinen profiloitumiskysymys mutta samalla asia, joka on syytä pistää merkille. Myös maataloustieteissä maantieteen osaamisesta – kasvupaikkojen erojen ymmärtämisen liikenneverkojen hahmottamiseen – on hyötyä. Luonnon resurssien kestävä käyttö on teema, joita juuri maantieteessä käsitellään. Näiden lisäksi Taulukon J fysikaalisten tieteiden laaja niputtaminen herättää kysymyksiä. Kestävien yhdyskuntien, ympäristötekniikan, energiatekniikan ja erityisesti geoinformatiikan opetuksessa maantieteestä on suoraa hyötyä. Maantieteen alhaisempi arvostus näissä opinnoissa ei ole tarkoituksenmukaista, sillä juuri lukiomaantieteessä energia-, resurssi- ja ympäristökysymyksiä käsitellään ja paikkatietomenetelmiin tutustuminen ja niiden osaaminen on kiinteä osa maantiedettä lukiokoulutuksesta lähtien. Kestävän yhteiskunnan suunnittelussa ja asiantuntijoiden koulutuksessa on syytä olla linjakas, ja ymmärtää että maantiede yhdistää yhteiskunnallista ja luonnontieteellistä ymmärrystä.

Suomen Maantieteellinen Seura / Geografiska Sällskapet i Finland

AYY pitää reaaliaineiden arvon selkeyttämistä tärkeänä toimenpiteenä, joka vähentää huomattavasti valintajärjestelmän sekavuutta.

Juristiliitto pitää hyvänä reaaliaineiden pisteytyksen ja -erojen tasaamista. Nykyinen muutos vähentää taulukon ohjausvaikutusta lukio-opiskelijoiden valintoihin ja siten kannustaa opiskelijoita valitsemaan kirjoitettavat aineet oman kiinnostuksen mukaisesti ja näin menestymään kirjoituksissa paremmin. Juristiliitto katsoo, että mikään lukion yksittäinen reaaliaine ei ole toista olennaisempi oikeustieteellisen tutkinnon suorittamisessa, vaan opiskelijoiden laaja-alainen ja monipuolinen yhteiskunnallinen kiinnostus edistää erilaisista taustoista tulevien henkilöiden sisäänpääsyä.

Näemme reaaliaineiden pisteytyksen oikeasuuntaisena humanististen tieteiden osalta pisteytyksessä. Eniten pisteitä tuovat filosofia, historia, maantiede, psykologia, terveystieto, uskonto ja yhteiskuntaoppi, jotka ovat merkittävimmät lukion reaaliaineet humanististen korkeakouluopintojen kannalta. Samaan aikaan painotettu aine tuo hyvin pisteitä ylioppilaskirjoituksissa.

TEK on huolissaan luonnoksessa esitetystä ajatuksesta oppiaineiden jaottelusta kahteen kategoriaan. Jos pyritään mahdollistamaan joustavat muutokset kesken opiskelun ja toisaalta omaperäiset aineyhdistelmät, tämän kaltaisia selkeitä dikotomioita pitäisi välttää. Uudistuksen ohjausvaikutukset saattavat muodostua epäterveiksi lukion yleissivistävän luonteen kannalta.

Reaaliaineiden pisteytystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että pisteytyksessä siirryttäisiin opintojaksojen määrän sijaan relevanteiksi katsottujen oppiaineiden arvosanoihin. Muutos on, kuten matematiikan pisteytyksessä, nopea ja seuraukset vaikeasti arvioitavissa. Olisi hyvä pyrkiä löytämään jonkinlainen kompromissimalli, jossa otettaisiin muuttujina huomioon sekä opintojaksojen määrä että niiden arvosanat. Näin muutos ei olisi liian nopea, eikä ohjausvaikutus kohdistuisi liiaksi pelkästään opintojen määrässä lyhyempien tai pelkästään pidempien oppiaineiden valintaan.

Samaa mieltä: Terveystiedon pisteytyksen määrää tulee nostaa samalle tasolle muiden reaaliaineiden kanssa. Painotus tälle tulee tarkan pistemäärän osalta määritellä alakohtaisesti; tarvitaanko tätä oppiaineen osaamista ja tietotaitoa koulutuksessa ja alalta valmistuvassa työssä.

Mallin suunta on oikea, vaikka joitain kehitysehdotuksiakin on. Esimerkiksi terveystieto on varsin tärkeä oppiaine esimerkiksi tuleville lääkäreille (esim. sairauksien ennaltaehkäisy) ja yhteiskuntaoppi monille yhteiskunnallisten asioiden kanssa työskenteleville, vaikka niille on annettu opetussuunnitelman perusteissa vähemmän moduuleja kuin muille aineille. Ei näissä oppiaineissa pärjää yo-kirjoituksissa tälläkään hetkellä pelkällä moduulien opetuksella. Hyvin pärjätäkseen osaamista tulee hankkia paljon muualta, sillä moduuleja on vähän ja sisältöjä paljon suhteessa annettuun aikaresurssiin. Aikaisempi pisteytysjärjestelmä muodosti oppiaineille käytännössä tärkeysjärjestyksen, mikä tuskin oli tarkoitus. Kaikkien reaaliaineiden osaamista kuitenkin tarvitaan.