Mänskan, björnen och naturen

Niin sanottujen häirikkökarhujen poistoon pitäisi saada yhtenäiset käytännöt koko maahan. Pikaisella nettihaulla löytyy uutiset, joissa Juuassa naista metsässä purrut karhu päätettiin lopettaa ja Ilomantsissa miestä purrut karhu ei aiheuttanut toimenpiteitä. Molemmat tapahtumat metsässä, karhun omassa elinympäristössä. Molemmat tapahtumat vuonna 2015.

Mielestäni kummassakaan tilanteessa ei olisi kuulunut karhua lopettaa. Naisen tapauksessa asuttuun taloon matkaa 400 metriä. Ei mielestäni enää pihassa, mutta toki kovin lähellä. Onko karhu liikkunut pihapiireissä? Oliko syytä olettaa että se hakeutuu ihmisten lähelle ja käy uudestaan ihmisen kimppuun? Jos kyllä, niin ilman muuta lopettaminen oli oikea päätös. Jos ei niin miksi lopettaa eläin joka toimi vain sille luontaisella tavalla?

Tämä on olennainen kysymys kun pohditaan karhun ja ihmisen yhteiselon toteutumista. Mihin vedetään raja häirikkökarhun ja normaalisti toimivan karhun välille? Ymmärrän lopettamispäätöstä, koska jos joutuisin itse vastaavaan tilanteeseen lähellä kotiani, en uskaltaisi ihan heti liikkua normaalisti seudulla. Olisi jatkuva pelko siitä että onkohan se nalle siellä odottamassa. Jos ollaan kuitenkin selkeäsi metsässä, kaukana asutuksesta, täytyy hyväksyä se riski että yllätetty karhu voi käyttäytyä agressiivisesti. Tällöin karhu toimii sille luontaisella tavalla ja sitä ei tule poistaa häirikkönä.

Lopuksi: metsästän pienriistaa ja liikun luonnossa. Koskaan en ole karhua kohdannut, jälkiä ja jätöksiä olen nähnyt varsin tuoreinakin. Tietty valppaus kuuluu aina metsässä liikkumiseen mutta minkäänlainen suurpetopelko ei ole tähän mennessä kulkemistani estänyt. Elän alueella, jossa tavataan kaikkia suurpetoja, kuitenkin vain vähän karhuja ja susia.