Vaihtoehtoisena kuljetuspalvelun toteuttamistapana kannatamme paljon kuljetuspalvelua tarvitseville asiakkaalle, jotka ovat työelämässä tai opiskelevat valmistuakseen ammattiin. Tällöin he voivat hoitaa myös asiointi yms. matkat leasing-autolla.
Heillä itsellään tai läheisellä, jolla mahdollisuus toimia kuljettajana asiakkaan tarpeiden mukaan, pitää olla ajo-oikeus olemassa. Leasing-autoon on kuitenkin tehtävä tarvittavat muutostyöt tai asennettava apuvälineet, joita saaja tarvitsee pystyäkseen käyttämään autoa.
Leasingin on pohjauduttava siihen, että kunta/maakunta pystyy näin kustannustehokkaasti järjestämään kuljetuspalvelun,. Toisaalta asiakkaan on myös suostuttava tähän. Siten hänellä on oltava mahdollisuus valita myös muu toteuttamistapa kuljetuspalvelulle.
Leasing-auto lisää merkittävästi asiakkaan liikkumismahdollisuuksia.
Jäimme myös pohtimaan sellaisen henkilön, joka todennetusti on saanut ja käyttänyt usean vuoden ajan kuljetuspalvelumatkoja paljon, vaikka ei ole työssä tai opiskele, oikeutta tai mahdollisuutta saada yksilöllisin perustein, joissa arvioidaan tulevien vuosien liikkumistarpeita, leasing-auto käyttöönsä. Tällaiseenkin tilanteeseen ratkaisu olisi kustannustehokas. Siksi ehdotamme lakiin kirjattavaksi myös muun yksilöllisen tarpeen arvioinnin perusteella leasingin olevan mahdollinen.

Hyvä vaihtoehto. Tärkeää, että autoa voivat ajaa muutkin kuin vammainen henkilö itse ja samoin tärkeää, että ei tarvitse itse olla kykenevä huolehtimaan auton paperi- ym. asioista. En ymmärrä aiempaa kuljetuspalveluiden käyttökokemusta edellytyksenä leasingauton saamiselle.

Kannatamme uusia vaihtoehtoisia kuljetuspalvelun järjestämistapoja: leasingauto, matkakukkaro ja liikkumistaidon ohjaus.
Koska oikea-aikaisten ja oikeanlaisten laadukkaiden vammaispalveluiden edellytyksenä on yhdessä vammaisen henkilön kanssa vammaislainsäädäntötyöryhmän esittämällä tavalla tehtävä kattava palvelutarpeen arviointi, emme näe tarpeellisena emmekä hyvänä edellytystä, että vammainen henkilö on ollut kuljetuspalveluiden piirissä kolme vuotta. Vertailu leasingauton edullisuudesta tulee tehdä arvioitavan jatkossa tarvittavan liikkumisen tuen perusteella, ei menneiden 3 vuoden perusteella.

Jos autoa voi käyttää ja ajaa, yleensä ihminen voi myös tehdä työtä ja opiskellä. Silloin asia voisi olla kannatettava, mutta useiden muiden lakien muuttaminen ja niissä avustajan huomioon ottaminen kuljettajana ym., voi olla liian monimutkaista.

Miksi leasingauton tulee olla rahoittajalle halvempi vaihtoehto kuin kuljetuspalvelut? Eikö vammaispalveluja pidä suunnitella asiakaslähtöisesti? Eikö se voisi olla vain yksi vaihtoehto, jonka voi valita silloin, kun edellytykset siihen riittävät-

Tämä ei ole tasavertaisesti kaikkien käytettävissä. Jokaiselle tulee taata liikkuminen asuinpaikasta/vammasta riippumatta.

Sopii niille, joille sopii. Kaikilla ei ole ajokorttia eikä mahdollisuutta ajaa. Itselleni ei olisi ratkaisu Henkilökohtainen avustaja, koska matkat ajoittuu 7/24. Vammojeni vuoksi en voi ajaa itse, mutta voin käydä työssä. Eikä ole perheenjäseniä ajamaan. Toisi paljon ongelmia toisi tämä vaihtoehto. Varmaan jolle kulle sopii.

Ajatus uudesta toteutusmallista on hyvä, mutta kovin rajoittunut.
Omassa hallinnassa oleva kulkuneuvo on loistava vaihtoehto jokaiselle vammaiselle, joka pystyy sitä käyttämään itse tai perheen tai avustajan tukemana. Se voi olla ostettu, rahoitettu pankkilainalla tai osamaksulla. Se voi olla vuokrattu tai liisattu, kimppa-auto, taloyhtiön tai muu yhteiskäyttöauto. Se voi tulevaisuudessa olla joku vielä keksimätön tapa järjestää omatoiminen kuljetus. EI PIDÄ RAJOITTUA VAIN YHTEEN MALLIIN!
Erityisesti haja-asutusalueilla oma tai perheen käytössä oleva auto on vammaisille ihmisille välttämätön apuväline, joka turvaa yhdenvertaisen mahdollisuuden liikkumiseen, opiskeluun, työssäkäyntiin, harrastuksiin ja osallistumiseen yhteiskunnassa. Esteetöntä julkista liikennettä ei ole muualla kuin ruuhka-Suomessa lainkaan tai riittävästi, matkat pysäkille voivat varsinkin talvella olla ylitsepääsemättömiä vammaisuuden vuoksi.
Kuljetuspalvelu ei vastaa vaikeavammaisten henkilöiden kuljetusten tarpeeseen. Edestakainen taksimatka kaksi kertaa viikossa (18 yhdensuuntaista matkaa/kk) ei riitä edes asioiden hoitamiseen, saati sitten aktiiviseen elämään.
Ehdotetulla mallilla luodaan tilanne, jossa kuljetuspalveluja tällä hetkellä vähän hyödyntävät, ja sen sijaan omassa tai perheensä hallinnassa olevaa autoa käyttävät siirtyvät 3 vuodeksi käyttämään maksimimäärän VPL:n mukaisia matkoja. Se voi tarkoittaa kunnalle jopa 20.000€ vuosikustannuksia. Näin kunnalle luodaan velvoite osallistua leasing-auton tukeen jopa 12.000€/vuodessa.
Autoveronhuojennuksen (max 4.800€ min 3 vuoden välein) saa vuosittain n. 2000 vammaista, mutta suuri osa työkyvyttömyyseläkkeellä olevista vammaisista ei täytä nykyisiä huojennuksen saamisen edellytyksiä. Suomessa on siis tuhansia liikkumisrajoitteisia vammaisia, jotka käyttävät etupäässä omaa autoa ja kuljetuspalveluja siksi joko vähän tai ei lainkaan.
Ehdotan mallia, jossa kuljetuspalvelujen säästäminen omassa hallinnassa olevaa autoa käyttämällä on tasavertaisesti mahdollista kaikille vammaisille.
Indeksikorotus rakennettava alusta saakka automaattiseksi.