Kaikki oikein hyviä ja kannatettavia ajatuksia, mutta missä on sosiaalihuollon osuus? Tässä puhutaan lähinnä terveyspalveluista, mikä ei ole oikeata sote-integraatiota, se omassa organisaatiossakin on ihan hakusessa, te on, mutta so uupuu. Sosiaalityö on edelleen erillään jossakin ihan muualla, kuin terveyspalvelut. Yhteistyötä toki tehdään, mutta onko sekään todellista integraatiota?

Ehdottomasti koemusasiantumtijuus ja lisäksi läheisten kokemusasiantuntijuus. Vastuuhenkilö olisi hyvä idea,mutta ei saa olla liian kuormittava,jotta hoitaja voi keskittyä ja perehtyä kunnolla kuntoutuja elämän osa-alueisiin. Hoidon ja palvelutarpeen arviointi heti alussa välttämätön ja jokainen moniammatillinen hoitoryhmän jäsen siotutuu kuntouttavaan ja toipumiskeskeiseen työhön. Ja sosiaalityö vahvasti mukaan!!!

Nyt suunniteltu ei ole integraatiota vaan lääketieteen painotuksen hurjaa lisäämistä. Sosiaalihuolto ja terapia ollaan unohtamassa. Jo nyt esim päihdepalveluissa jyräävät muutamat säästöjä luoaavat helppoheikkilääkärit. Se toiminta on kauheaa katsottavaa. Mutta minkäs teet kun lääkäri on jumalasta seuraava ja sen sana on laki. Kaikessa vaikka osaaminen olisikin varsin yksisilmäistä

Hyviä suunnitelmia mutta ruohonjuuritason (psyk+päihdesh) toimijana matkaa tavoitteeeen on hirveästi. Myös terveydenhuollon omissa asenteissa on tarkastelun varaa, päihdeasiakkaat eivät juuri somatiikan puolella saa asioitaan yksin hoidettua. Perusterveydenhuolto kaipaa paljon tietoa riippuvuuksista, esim. peliriippuvuutta ei edes kysytä missään. Sosiaalityön osuutta tulee painottaa entistä enemmän.

Mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisia + omista ongelmistaan toipuneita koulutettuja kokemusasiantuntijoita on palkattava sote-asemille ja sote-keskuksiin. Samoin sosiaalityön ammattilainen + sosiaalipalveluita käyttänyt kokemusasiantuntija neuvonta- ja opastustehtäviin. Peli- ja nettiriippuvuus on lisääntymässä: On palkattava sote-keskuksiin peli- ja nettiriippuvuudesta toipuneita kokemusasiantuntijoita. Päihde-, mielenterveys- tai peliongelmista kärsivien omaisten tueksi sote-keskuksiin on palkattava koulutettuja omaiskokemusasiantuntijoita. KOKEMUSASIANTUNTIJAT JA VERTAISTUKI on huomioitava riittävästi sote-palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa!

Jos minulla on joku somaattinen akuuttia apua vaativa vaiva, hakeudun ensiapuun tai terveyskeskukseen. Jos minulla on psyykkinen kriisi minut ohjataan mielenterveysseuran järjestämään kriisipalveluun. Sinänsä hyvin toimiva kriisipalvelu olisi jo vuosia sitten pitänyt siirtää osaksi perusterveydenhuollon toimintaa. Näen tämän järjestelyn sekä stigman ilmentymänä, että monikanavaisen rahoitusjärjestelmän aiheuttamana ongelmana.
On käsittämätöntä, että mielenterveyden ongelmia ei kartoiteta heti alussa kattavasti. Hoito on oireenmukaista eikä potilaan ja hänen läheistensä elämäntilannetta edelleenkään arvioida kokonaisvaltaisesti. Jokaiselle potilaalle pitää tehdä kattava hoito- ja kuntoutussuunnitelma ja tätä pitää päivittää tarpeen mukaan.
Sinänsä vastuuhenkilö on pidempää hoitoa vaativissa tilanteissa tarpeellinen. Hänellä pitää vain olla tarpeeksi "natsoja" , jotta voi todella kokonaisuudesta kantaa vastuuta.
Kokemus asiantuntijat mukaan johtoryhmiin ja asiakasraadit rutiiniksi.

Ongelmana on palveluiden koordinaatio. Erilaisia palveluita on, mutta monesti avuntarvitsijan ja avun kohtaaminen on sattumanvaraista. Etenkin päihde- ja mielenterveyspotilaat jäävät helposti palveluiden väliin. Ohjataan ja neuvotaan menemään johonkin toiseen paikkaan mutta jatkuvuutta ei varmisteta. Esim. masennuspotilaiden oireena on aloitekyvyttömyyttä ja epävarmuutta joka tekee asiakasohjauksen haastavaksi.Koordinaattoreita/ palveluohjaajia tarvittaisiin ja jatkossa jos sote-ratkaisu tekee palvelut vielä sirpaleisemmiksi, tarvitaan näitä vielä enemmän. Päällekkäisestä työstä voitaisiin myös säästää.

"Aktiivisen kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisen tulee olla osa sote-järjestelmää: tavoitteena tulee olla palveluiden käyttäjien kokemuksen parempi huomioiminen palveluprosessin kaikissa vaiheissa; lähtökohtana luottamuksen syntyminen ja ihmislähtöinen työote."

Kokemusasiantuntijoiden sekä koulutettujen sosiaali-ja terveysalan ammattilaisten työparimallia tulisi kehittää. Luottamuksen syntyminen vaatii muutakin kuin kokemuksen sekä palvelujärjestelmän tuntemuksen. Työparityöskentely mahdollistaa laajemman näkemyksen yksikön hoidon huomioimisessa. Mikään tieto tai taito ei saisi olla yhden ihmisen varassa.

"Hoidon tueksi tulisi olla olemassa yksi integroitu hoito/hyvinvointisuunnitelma, jonka päivittämiseen ja seurantaan tarvitaan toimiva tietojärjestelmä integroituna kanta.fi-palveluun."
Tietojen luovuttaminen ja jakelu kaikkien osallisten välillä helpottaa ihmisen kohtaamista, kun tietosuoja on huomioitu.

"Palvelujärjestelmän tulisi taata yksi vastuuhenkilö/yhteyshenkilö, jonka tehtävänä on palveluihin liittyvän kokonaisuuden suunnittelu ja arviointi (esim. palveluohjaaja/depressiohoitaja/päihdehoitaja)."
Vastuuhenkilö voisi toimia myös pienenä tiiminä, jossa jokaisella on tarvittavat oikeudet, tiedot sekä taidot. Näin toimien ei jälleen mikään jä yhden ihmisen varaan. Tietojen saavutettavuus ja jakaminen tärkeänä osana onnistunuttu hoitopolkua.

Sosiaalityön osaaminen paremmin mukaan ! Sosionomit oma työntekijöiksi /palveluohjaajiksi, jolloin palvelutarpeiden integraatiota seuraa asiantuntija. Pysyvä oma työntekijä: sosiaalialan ihminen, koska kun terveydenhoitoon liittyvä asia hoidettu, lääkitty ja muut toimenpiteet tehty, niin varsinaista vastuuta ei kanna enää sairaanhoitajat tai päihdesair.hoitajat asiakkaan kokonaisuudesta ! Jalkautuvia työntekijöitä tueksi. Kokemusasiantuntijoiden äänen kuuleminen hyvä, mutta nyt menee kohta se yli arjen ammattilaisten äänen kuulemisen. Kyllä arjen työtä tehnyt näkee samat ongelmakohdat ja kipupisteet kuin asiakas, jos haluaa kuulla ihmistä, asiakastaan ! Miksi hallinnossa ja esimiestasolla ei hyödynnetä sitä samaa tietoa alaisilta tulleena, vaan kuullaan vasta kun "kokemusraati" puhuu ?!! On hyvä miettiä tarvitseeko hallintohenkilöt intergraatiota työntekijöihinsä ja heidän äänen kuuntelemiseen ja olisiko se kaikkein halvin+ tehokkain keino uudistaa käytäntöjä ja saada tietoa kentän tilanteesta. Asiakkaat puhuvat luotettavalle työntekijälle myös epäkohdat. Opetellaan kuuntelemaan ja osoitetaan halua palvella ihmisiä, niin säästetään monta työtuntia palaveriajoissa. Koulutusta asiakkaan hyvään kohtaamiseen ja omien työtapojen, asenteiden kriittinen arviointi "ihan ite", niin päihde- ja mielenterveysasiakkaiden kokemus avun saannista nousee kohisten.

Eipä luulisi olevan vaikeaa yhdistää psyykkisen,fyysisen ,sosiaalisen puolen toisiinsa.Sitähän kaikki ihmiset on.Miksi pitää katekorisoida,lokeroida,jakaa osiin asiat vaikka tiedetään että kaikki vaikuttaa kaikkeen.