Valmistelun tulee ollan ehdottaman riippumatonta. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, että rekisterin tulisi olla (a) täysin avoimesti saatavilla sekä (b) käsiteltävissä automatisoiduin menetelmin avoimen rajapinnan kautta. Kenties hieman paradoksaalisesti: tämä saattaisi jopa tuottaa uutta demokratiaa tukevaa liiketoimintaa!

Että tarpeeton tieto ei joudu rekisteriin ja että tiedot pysyy ajantasalla.

Yksityisyydensuoja ja ennakointi maalittamisen varalle. Tietosuoja ja turvallisuus.

Olisi hyvä, että päättäjät kirjaisivat tapaamisensa EU:n avoimuusrekisterin mukaan. Lisäksi eri organisaatiot voisivat linjata, etteivät tapaa tahoja, joita ei ole rekisteröity.

Avoimuusrekisteriin liittymisen tulisi olla vapaaehtoista. Rekisteröitymistä voidaan kuitenkin pitää edellytyksenä sille, että edunvalvoja tai tämän edustaja voi tavata lainsäädännössä määriteltyjä edunvalvonnan kohteita (vrt. kysymys 2, lobbauksen kohde).
Jos organisaatio on rekisteröitynyt edunvalvojaksi, pitäisi organisaation rekisteröinnin kattaa sen nimissä edunvalvontaa tekevät edustajat ilman, että näitä henkilöitä tarvitsee nimetä.
Kansallisen avoimuusrekisterin tulisi seurata rakenteen ja toiminnallisuuden osalta soveltuvin osin EU:n avoimuusrekisteriä, joka on jo entuudestaan tuttu keskeisille edunvalvojille Suomessa.

Lobbausta tutkivina eri alojen tutkijoina arvostamme sitä, että hallitus on alkanut valmistella rekisteriä ja kuulee kansalaisia avoimesti jo valmistelun alkuvaiheessa. Suomen on panostettava laadukkaan rekisterin rakentamiseen. Rekisterin tulee olla selkeä, jotta kansalaiset saavat yhdestä paikasta lobbaamista koskevat tiedot. Yllä olemme esittäneet näkemyksemme siihen, mitä rekisterin tulisi mielestämme sisältää. Lisäksi toivoisimme, että rekisterin valmistelun yhteydessä avattaisiin uudelleen keskustelu karenssiaikalainsäädännöstä, jolla voidaan puuttua pyöröovi-ilmiöön. Tämä liittyy avoimuusrekisteriin siten, että avoimuusrekisteriä voidaan käyttää esimerkiksi lobbauskieltolainsäädännön tukena. Suomen nykyinen karenssiaikalaki ei kuitenkaan ole sellainen, jonka käyttöä avoimuusrekisteri parantaisi.

Huomioon otettavaa on myös se, että yleisesti kaikki toimivat rekisterit ovat vähintään de facto velvoittavia. Rekisterin ylläpitäminen tuskin onnistuu ilman sanktioita oikean ja ajankohtaisen tiedon päivittämisestä rekisteriin. Myös hyvä edunvalvontatapa toimii parhaiten sanktioituna. Voi myös olla järkevää antaa ensin siirtymäaika, jona lobbareiden odotetaan rekisteröityvän ja rekisteritietojen päivittämistä valvotaan, mutta jona sanktiot eivät vielä ole käytössä.

Lopuksi huomioimme, että sääntelyn ollessa valmis on erittäin tärkeää tiedottaa rekisteristä hyvin virkamiehistölle, päättäjille, lobbareille, tutkijoille, toimittajille ja muulle kansalaisyhteiskunnalle, ja että kaikkia näitä ohjeistetaan kunnolla rekisterin käytössä. On huomattava, että eri tahot tarvitsevat erilaista ohjeistusta. Hyvä malli on Irlannin lobbarirekisterin nettisivuilla. Riittävät resurssit rekisterin laadukkaalle ylläpidolle on myös erittäin tärkeää, jotta vältytään ongelmilta, joihin EU:n avoimuusrekisterin kohdalla on törmätty, kuten rekisterin sisältämien tietojen virheet, epätäsmällisyys ja ylläpitävän tahon resurssien puute tarkistaa rekisteröidyt tiedot.

Valmistelussa olevalla lailla ei tule haitata yhteiskunnallista keskustelua vaan lisätä vain tarpeellista avoimuutta mutta ei estä mitään

Mahdollisimman selkeä ja avoin systeemi. Ei turhaa byrokratiaa, vaan yksiselitteiset säännöt. Rekisteröityminen voisi toimia.

Järjestelmän pitää olla helppokäyttöinen. Rekisterissä olijat sitoutuvat hyvään edunvalvontatapaan.

Järjestelmän pitää olla helppokäyttöinen. Koska potentiaalisia lobbaajia on merkittävästi enemmän kuin lobattavia, olisi selkeintä ja hallinnollisesti keveintä, että lobbauksen kohteeksi määritellyt tahot rekisteröisivät tapaamisensa lobbareiden kanssa. Rekisterin ylläpitäjän pitää olla viranomainen.