Määritelmä on hyvä. Mutta minusta seuraava virke määristelmästä on outo. "Biotalous voi sisältää myös luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen pohjautuvien teknologioiden, sovellusten ja palvelujen kehittämistä ja tuotantoa. " Miksi sielä on voi-sana, ottakaa se pois niin hyvä tulee kokonaisuuksi.

” hållbart utnyttjande av naturresurser” här kan man poängtera vad cirkulär ekonomi kan tillföra. Effektiv användning av sidoströmmar, och inriktning på att produkterna kan tas till vara som råvaror vid livscykelns slut. Tillägga livsmedelsproduktionen och -konsumtionen; optimal användning av odlingsjord, så lite spill som möjligt längs hela kedjan, så låga utsläpp som möjligt, förhindra övergödning och att miljögifter uppstår, ”bioeknomisk livscykel för livsmedel”.

Maaperä osana hiilenkiertoa. Maaperässä myös suuri määrä mikrobeja, joila myönteinen vaikutus terveyteen. SUomen metsissä myös paljon bioaktiivisia aineita, joita voitaisiin hyödyntää lääkekehityksessä sekä kemianteollisuudessa. Marjat ja sienet ovat terveellisiä ja niiden keräily on monen suomalaisen mielipuuhaa - hyvinvointinäkökulma. Suomen luonnossa on myös paljon syötäviä kasveja ja sieniä, jotka suurelle osalle tuntemattomia. Kasvipohjaisten tuotteiden suosiminen ruokavaliossa on myös kansanterveydellinen asia.

Ilmaston ja ympäristön kannalta haitalliset maatalouden sivuvirrat ovat suuressa roolissa päästöjen vähentämiseksi. Tällä hetkellä keinot ravinteiden ja sivuvirtojen kierrätyksestä ovat riittämättömät, ja pahimmillaan nämä sivuvirrat tuhoavat maaperää, ilmastoa sekä vesistöjä. Muun muassa biokaasun tuotanto on yksi vaihtoehto, mutta maatalouden sivuvirroista voidaan jalostaa myös muutakin kuin biokaasua. Näkisin tämän muutoksen kannattavana ympäristötaakkaa keventäessä.

Yksi Suomen vahvuus on se, että täällä on monia maailmassa ainutlaatuisia aioita. Yksi niistä on syötävien luonnonkasvien suuri määrä. Syötävät luonnonkasvit ovat suureksi osaksi ihmisen seuralaisia, monet rikkaruohoja. Toki on on metsienkin kasveja. Luonnn monimuotoissuden kannalta on hyvä, jos säilytetään vanhoja niittyjä ja pieniä hylättyjen peltojen alueita. Niiltä löytyy syötäviä luonnonkasveja. Isommilla alueilla parhaita niistä voisi viljellä terveyttä edistävien luonnontuotteiden tuottamiseksi, kuten jo tapahtuu ainakin ruusujuuren ja nokkosen osalta. Alalta on puuttunut aivan uusimpiin tutkimuksiin (2016 - 2021) perustuvat yleisesitykset. Vanhoja uskomuksia toistavista kirjoista ei ole puuttetta. Olen englanniksi tehnyt kolme teosta syötävistä luoonkasveista ja niiden hyödyntämisesta. Neljättä, suomalaista lajitason persuteosta, viimeistelen parhaillaan. https://blog.wildedibleplants.fi/books/ Edellä esitetyn perusteella korosra sitä, että laajassa mielessä yksilöiden ja perheiden terveys ja talous on osa seudun ja kansakunnan biotaloutta. Haluaisin enemmän huomiota siihen kokeellisin tutkimuksin osoitettuun ravintoon, jota pitäisi oppia hyödyntämään sekä yksilöinä, perheinä, seutukuntina että kunsakuntana. Otan vielä yhden esimerkin siitä, millaisia ongelmatilanteita on syntynyt. Kurtturuusua (Rosa rugosa) on tutkittu paljon. Maailmalla sitä viljellään. Kun vertaan sen terälehtien ja kiulukoiden terveyttä edistävien ja Alzheimerin tautia estävien yhdisteiden määrää yli 70 Suomesssa yleiseen lajiin, joista on kylliksi tutkimusta vertailujen tekemiseksi, niin kurtturuususta sekä kiulukat että terälehdet ovat vertailussa kymmenen parhaan joukossa. Minusta Suomen biotaloutta vahingoitetaan, jos sisämaan kurtturuusun kasvattajilta otetaan pois yksi olennainen osa heidän eksysteemipalveluitaan. Kirjoissa käsittelen tätä teemaa yksityiskohatisemmin uusimpien tutkimusten (2016 - 2021) tietojen valossa.

Biotalouden merkittävä osa on luonnon hyvinvointipalvelut. Jalostusarvoltaan erittäin korkea, sillä luonnon hyvinvointipalveluiden yhteydessä kulutetaan alueellisia ja paikallisia palveluita joiden tuotto jää Suomeen, arvonlisä on korkea ja kulutus pääsääntöisesti erittäin ekologista hyödyntäen rakennettuja reitistöjä ja niiden ympärille rakentuneita ekosysteemeitä. Suomi tunnetaan osaamisesta, tasa-arvosta ja luonnosta. Luonto eri määritelmissään on iso driveri Suomeen suuntautuvalle matkailulle, joka taas on erittäin kokean jalousarvon Suomeen tuova toimiala. Tämä kokonaisuus olisi syytä nousta vahvasti esiin uudessa biotalousstartegiassa ja sen määrittelyssä.
Luontomatkailun nousu heti strategian ytimeen kriittisen tärkeä, sillä valmistuva stratgeia tulee ohjaamaan jatkossa resurssien allokoimista julkisen sektorin osalta.

Hyvä ja kattava.

Varsin kattava määritelmä. Hiilitaseille, ekologiselle, biologiselle ym. -taseille tai -jalanjäljille on muodostumassa myös omat markkinat, joiden taloudellinen arvo voi olla merkittävä. Ehkäpä olisi vielä pohdittava, pitääkö niitä sisällyttää näkyväksi osaksi biotalouden määritelmää.

Tämä määritelmä on käsittääkseni hyvin kattava. Tietenkin jos käsitellään Suomen luontoarvoja ja metsiä sekä tätä omaisuutta vain rahallisena "jemma-arvona" ei pääsrä silloin kyllä kehityksen tielle. Olisiko viimeinkin syytä tehdä konkreettisia toimia ja sellaisia päätöksiä jotka edesauttavat luonnon hyväksymistä myös biotalouden hyödyntämiselle...

Eläinperäinen biomassa puuttuu uusiutuvien joukosta määritelmässä! Niillä on suuri merkitys jo mykyisessä biokiertotaloudessa, jatkossa varmasti sitäkin suurempi (esim. eläinten lanta, eläinperäiset sivuvirrat raaka-aineina).