1) ihmisten tekemiä säädöksi voidaan muuttaa. Kansallisa säädöksiä ja muuta politiikkaympäristöä voidaan toivottvasti muuttaa tieteellisen teidon perusteella. 2) Kilpailukykyiset ja innovatiiviset biotalouden ratkaisut edellyttävät, että omat asiat elämässä, lähiympäristössä ja Suomessa ovat kunnossa. Silloin on edellytyksiä luoda yleisemminkin biotalouden ratkaisuja maailman ongelmiin. Kun omat asiat, oma terveys ja talous, ovat kestäväti kunnossa, vasta silloin on edllytyksiä luoda kotimaahan että kansainvälisille markkinoille uudistavaa liiketoimintaa, joka tuo hyvinvointia koko Suomelle. Tuskin tämä onnistuu perehtymättä kunkin alan uusimpaan kirjallisuuteen. Oma alueeni on syötävät luonnonkasvit. On perehdyttävä niitä koskevaan uusimpaan (2016 - 2021) kirjallisuusteen. Jos ei iste ehdi, niin silloin on käytettävä kokoomateoksia, kuten https://bl
og.wildedibleplants.fi/books/

Tässä varauduttava kilpaileviin strategiohin. Kansallisella tasolla strategiat helpompi määritellä; alueellisella tasolla joudutaan arvioimaan ja päättämään ajaako biotaloustrategia luontopalveluineen ohi kansallisen kaivannaisstrategian vai päinvastoin? Tässä kriteerinä toivoisi nimenomaan olevan keskeisessä asemassa jalostusarvo, biodiversiteetti sekä ns toinen ja kolmas horisontti eli tulevaisuuden tuotto-odotukset ja PTS jalostusarvo.

Kotimainen toimintaympäristö ulottuu myös riittävään kotimaiseen raaka-aineeseen. Sen tuotanto, omistus ja käyttö turvattava myös metsien osalta.
Ilmatieteen laitoksen tutkimus ennakoi että pohjoisesta Euroopasta tulee vilja-aitta kuivuuden lisäännyttyä eteläisessä Euroopassa. Miten turvaamme mm. peltopinta-alan säilymisen viljalla ja esim. viljan jalostusasteen nostamisen sen kannattavuuden turvaamiseksi?

Vain menestyvät yritykset voivat investoida tutkimukseen ja kehitykseen sekä tuotantoprosessien uudistamiseen. Pääosa biotalouden liiketoiminnasta syntyy vientimarkkinoilla, jolloin yritysten on oltava kilpailukykyisiä kansainvälisesti. Mikäli suomalainen toimintaympäristö muuttuu niin, että se heikentää yritysten kilpailukykyä, on melkoista sinisilmäisyyttä kuvitella, että yhteiskuntamme voisi kehittyä jonkinlaisena kansainvälisenä edelläkävijänä. Päinvastoin, negatiivinen kierre kohti ränsistyvää hälläväliä-yhteiskuntaa on suurena vaarana. Yrityksiltä on toki kysyttävä, kuinka ne näkevät tilanteen. Jotakin täytyy muuttuakin, jotta kehitystä tapahtuu. Ehkä jokin kultainen keskitie on tässäkin paras? Päätöksenteon pitäminen omissa käsissä kuulostaa oleelliselta.

Olisiko syytä suomalaisten huippupoliitikkojen (esim. MEP'it) olla tukemassa voimakkaammin suomalaisten etuja. Nyt esim. muutama suomalainen naismeppi käy taistoa eri globaalien ongelmien parissa. varmasti hyvää työtä sekin, mutta olisiko syytä keskittyä palvelemaan omaa maataan. Onko oma maine ja hetkellinen kuuluisuus esim. Burundin asioiden hyvässä hoidossa Suomea enemmän hyödyttävää kuin suomalaisen hyvän tulevaisuuden tekeminen. Kyse on prioriteeteista ei periaatteista.

Ensisijainen ratkaisujen kohde tulisi olla kotimaa, tuloksia voi monistaa sen jälkeen muualle. Strategian tavoitteena tulisi olla myös vähintään EU-tason ohjaus.

Hyvinvointia Suomelle, vientituotteita ja -osaamista, malleja maailmalle.

Tässä tulisi varmistaa ja tarkastella ketkä biotaloudesta hyötyvät ja ketkä mahdollisesti kärsivät. "Kilpailukykyinen" ja "innovatiivinen" ovat kuluneita sanontoja, jotka eivät tarkoita enää melkein mitään. On kyseenalaista, että maailmanlaajuisia ongelmia voidaan ratkoa innovoimalla ja lisäämällä kilpailukykyä. Kuten todettua, kaipaisin "innovointia" myös suhteessa aineettomiin arvoihin, kuten hyvinvointiin.

Suomella on monella tavalla kilpailukykyinen toimintaympäristö, on biomassojen tuotantoa, osaamasta ja biomassojen jatkojalostusta. Meiltä puuttuu korkeataasoisten tuotteiden kehittely ja tuotanto, vientimme on pitkälle raaka-aine voittoista. Biotalouden tuotteiden kehittelyyn (VTT) ja tuotanton tulisi panostaa ohi nykyisten teollisuuksien.

Hyvinvointia Suomeen on hyvä olla korostettuna.