Suomalaisnuorten kielitaito on rapautunut hälyttävästi muiden kielten kuin englannin osalta. Kielten aseman vahvistaminen tuo vihdoin kielille arvostusta, jonka ne ansaitsevat, minkä voisi olettaa lisäävän kielten opiskelua peruskoulussa ja lukiossa. Erityisen hyvä ja maalaisjärkinen uudistus on se, että korkeakouluun haettaessa opiskeltavasta kielestä saa paljon pisteitä.

pitkän englannin tekeminen lyhyenä tulisi johtaa rajuun pisteiden vähentämiseen. Itse pudottaisin pisteet 1/3 osaan siitä mitä pitkästä saa tai vähintäänkin puoleen.

Onko toisen kotimaisen kielen osaaminen arvokkaampaa kuin jonkun reaaliaineen osaaminen? Mielestäni ei.

On hienoa, että kielten opiskelua tuetaan. Toisaalta ne tuo aika paljon ilmaisia pisteitä kieltä muuten osaaville (esim. kaksikieliset), jotka eivät ole joutuneet kieltä opiskelemaan. Kannatan silti ehdotusta.

B-ruotsissa on vähemmän kursseja kuin lyhyessä kielessä ja ällän saa alemmilla pisteillä, joten lukiolaiset kirjoittavat ruotsin valinnaiskielen sijasta tai sitten reaalin, jossa on selvästi alempi kurssimäärä. Jos kieliä halutaan opiskeltavan, nostetaan pitkän matikan pisteisiin rohkeasti B-ruotsi tai valinnaiskieli eikä anneta vain vähän vaivannäköä vaativasta lyhyestä matikasta noin kovia pisteitä. Lukiolaisen mukaan valinnaiskieli vaatii yhtä paljon töitä kuin pitkä matikka ja kurssimääräkin on iso (pitkä 8 kurssia ja lyhyt 8-10 kurssia). Pahoin pelkään, ettei näillä pisteillä saada lukiolaisia aloittamaan lyhyttä kieltä tai jatkamaan sitä loppuun asti.

Hyvä, että etenkin lyhyiden kielten asemaa on vahvistettu. Uuden kielen oppimiseen käytettävä työmäärä on valtava, joten on oikein, että se palkitaan myös pisteillä todistusvalinnassa. Nykymalli ei ole kannustanut ottamaan pitkän ja toisen kotimaisen kielen lisäksi muita kieliä, vaikka kielitaito on tärkeää.

Vieraiden kielten osaaminen on tärkeää monessa työtehtävässä. Itseäni huolestuttaa kieliasiantuntijoiden väheneminen. Kuka tulkkaa esim. venäjänkieliset puheet tulevaisuudessa? Kieltenopiskelu on myös pitkäjänteistä, työlästä, ja monenlaisia taitoja kartuttavaa, joten on oikea suunta lisätä niiden painotusta todistusvalinnassa. Mielestäni olisi myös tärkeää palkita usean pitkän kielen opiskelusta, jotta opiskelijat eivät vaihda lyhyisiin kieliin vain siksi, että kahdesta A-kielestä ei voi saada pisteitä. On myös järkevää, että kieltenopiskeluun suuntautuva opiskelija saa eniten pisteitä kielen osaamisesta. On ollut keinotekoista viitata pitkän matematiikan ja muun osaamisen väliseen korrelaatioon. Maailma tarvitsee monenlaisia osaajia ja ajattelijoita. Itse pidän hyvänä, että äidinkielen painoa lisätään.

Vähän pelottaa tuo, että miten media uutisoi pitkistä kielistä ja tuleeko niistä uusi "matikka". Paljon on kiinni mediasta. Pitkä kieli kuitenkin vaatii pitkän ajan panostuksen, enkä näe sitä tällöin ongelmana koko pisteytyskokonaisuudessa. Tämä vaatii hyvää viestintää ratkaisuna.

Pisteytystaulukko voi suosia esimerkiksi sellaisia opiskelijoita, joilla on äidinkielenään jokin muu kirjoitettava aine kuin suomi. Esimerkiksi venäjänkieliset opiskelijat saavat samantein todella hyvän arvosanan venäjästä ja jos panostavat enkkuun niin toisenkin hyvän arvosanan. Lisäksi kirjoittavat S2 -aineen, joka ei sitten ota huomioon sitä suomen kielen tasoa. Minulla on opona tällaisia opiskelijoita, joilla monista aineista on voitu kirjoittaa A:ta tai B:tä, mutta jotka ovat saaneet A-venäjästä E-L aika minimaalisella työllä ja lisäksi hyvän arvosanan englannista ja S2:sta. Korjaisin tämän niin, että yhdestä pitkästä kielestä saisi nuo maksimipisteet, mutta sen jälkeen pitkistä kielistä saisi keskipitkän kielen verran pisteitä. Toinen korjausehdotus on alentaa S2-pisteitä suhteessa äidinkieleen, mutta siinä on omat ongelmansa ja se on osittain syrjivää.

Toisen kotimaisen kielen voi kirjoittaa helposti kahdella lisäopintojaksolla lukiossa. Verrattuna vieraiden kielten opiskeluun ja englannin kielen tarpeeseen niin en pisteyttäisi sitä näin korkealle. Ratkaisuna on tiputtaa toisen kotimaisen kielen pisteytys lyhyiden kielten pisteytyksen tasolle. Jos ruotsista haluaa hyvän arvosanan pistemalliin, voi kirjoittaa pitkän ruotsin. Hyvät lyhyen ruotsin opiskelijat vaihtavat lukiossa pitkän ruotsin lukioiksi. Silloin saa hyvät pisteet ja ruotsin hyvien osaajien määrä voi jopa kasvaa.

Tismalleen samaa mieltä seuraavien kanssa:
"Hyvä, että etenkin lyhyiden kielten asemaa on vahvistettu. Uuden kielen oppimiseen käytettävä työmäärä on valtava, joten on oikein, että se palkitaan myös pisteillä todistusvalinnassa. Nykymalli ei ole kannustanut ottamaan pitkän ja toisen kotimaisen kielen lisäksi muita kieliä, vaikka kielitaito on tärkeää."
"Erityisen hyvä ja maalaisjärkinen uudistus on se, että korkeakouluun haettaessa opiskeltavasta kielestä saa paljon pisteitä." (Tilanne tämän asian suhteen on tässä iteraatiossa täysin naurettava.)
"Onko toisen kotimaisen kielen osaaminen arvokkaampaa kuin jonkin reaaliaineen osaaminen? Mielestäni ei." Kannatan keskipitkän ruotsin pisteitä samalle viivalle reaalien kanssa.

Kielen painottaminen kieliin hakiessa on hyvä uudistus. Se olisi pitänyt huomata tehdä jo alkuperäisessä todistusvalintauudistuksessa.

Lyhyt kieli pitää pisteyttää yli painottamattoman reaalin, jos tahdotaan palkita lyhyen kielen kirjoittamisesta. Lyhyen englannin pistealennus on hyvä, mutta sen pitäisi olla rajumpikin juuri siksi, että jokainen lyhyen kirjoittanut on lukenut pitkän englannin oppimäärän. Lyhyttä englantia ei enää opeteta, eikä pitkää englantia voi olla lukematta: harvinainen A1-kieli tarkoittaa pakollista A2-englantia. Lyhyen englannin kirjoittaminen vain todistusvalinnan vuoksi on 2020-luvun ilmiö ja se taisi jäädä edellisen uudistuksen pohjatöissä ymmärtämättä. Se ei lopu, jos lyhyestä englannista edelleen palkitaan reaalin veroisesti. Toisaalta ilmeisesti kieliä voi olla useita, kuten nykyjärjestelmässä on mm. oikiksen taulukossa. Silloin hyvällä ja monipuolisella kielitaidolla pääsee kokonaan ilman reaaleja.