Kun ei ole lähipalveluja, sinnitellään mahdollisimman pitkään eikä lähdetä hakemaan apua. Sairaudet pahenevat ja monimutkaistuvat ja siitä seuraa kalliimpia hoitoja niin asiakkaalle kuin yhteiskunnallekin. Si8itä huolimatta, että Kelan kuljetusten maksukatto täyttyy paljon asioivilla jo melko nopeasti, monilla pientä eläkettä saavilla tai työttömillä ei ole varaa lähteä ajoissa saamaan hoitoa.

Pihtiputaalla on yli 500 alle 15-vuotiasta ja sata lukiolaista. Miten heidän turvansa on, jos sattu joku onnettomuus tai loukkaantuminen.
Apu 40-140 km päässä. Open tai jonkun lähdettävä viemään loukkaantunutta, koko päivä menee matkoineen moiseen. Samoin jos työpaikalla sattuu loukkaantuminen, yksi lähtee viemään loukkantunutta, kaksi työntekijää koko päivän pois. Vanhuksilla ei ole autoa eikä varaa lähteä labraan tai lääkäriin , jäädään kotiin. Sitten tulee ambulanssi tai ruumisauto hakemaan. Koko pohjoisessa Keski-Suomessa ei ole julkista liikennettä. Ymmärtäkää se. Hätä ja HUOLI ON TODELLINEN.

Vaikutus sama, kuin minulla, yksityisenä, eli mahdollisesti katastrofaalinen.

Hirvittää suoraan sanoen vanhusten kohtalo. Hävettää. Muutamme pois.

Kaikkein kauimmissa kunnissa päättäjiin nähden (Siis Jyväskylästä) ei nähdä, että täällä periferiassa asuu kaikkein haavoittuvimmissa tilanteissa asuvia ihmisiä. Ei ole lähellä ketään, ei ole mahdollisuutta lähteä, vain hätätilanteessa voi lähteä ja laskun maksun kanssa sitten vaikeaa. Ei ole ihme jos nykyään ulosottoon ikääntyneillä naisilla menee nykyään eniten sote maksuja. Jos ole ollut esim maatilan emäntä, joka ei ole ollut ns osakkaansa maatilassa, vaan pelkästään se aviomies, et saa siitä eläkettä. Saattaa olla niin, etä hoidit lapset ja huushollin, navettatyöt ja osallistuit vielä kesällä kiiretöihin ja kun ukko ryyppäsi oli tehtävä välillä maatilan töitäkin yöllä. Pieent lapset välillä olivat navetassa vasikka tai lammaskarsinassa, kun muuten ei ole työnteosta tullut mitään. Ja nyt mistään ei tekemästään työstä kukaan anna elinkelpoista tukea. Edelleen se ihminen kertoo, joka kokenut ja kirjoittaja on kaiken nähnyt.

Ikääntyneiden kotia tuotavat palvelut ovat kohta ajankohtaista läheisilläni ja tästä aikaisempaa kokemukseen peilaten huolestuttaa kovasti. Nyt ei ole enää toinen puoliso huolehtimassa vaan tarvitaan yhteiskunnan tukea. RAI-arvioinnin kriteerit eivät aina kerro kaikkea. Lisäksi strategia puhuu yhdenvertaisesta palvelupolusta- kenelle. Palvelupolku on jokaisen yksilöllinen polku, ehkä tässä vähän termit hukassa tarkoitetaanko palvelu- ja hoitoketjua ajatusta enemmän- millä laajemmalle ryhmälle yhtenäistä linjaa koetetaan seurata ja prosessoida. Teknologian vienti kotiin- tämä olisi hienoa. Mutta epäilen, kunpa edes lyhytaikaisessa laitoshoidossa ollessa olisi hälytysjärjestelmät kohdillaan esim. lattiahälytys, liiketunnistus jne. Näissä olen havainnut puutteita laajasti ja lonkkamurtuma on kallis hinta yhteiskunnalle sekä ihmiselle itselleen.

Heikentävät koska meitä asuu laitakylillä josta ei ole edes julkista liikennettä.kaikilla ei ole omaa autoa. Netti ei paljon auta jos ei osaa käyttää, saattaa asumus olla katvealueella.

Katso edellinen teksti.

Ihmisten arkihan hankaloitu, heidän joiden pitää apu hakea matkojen päästä, ajallisesti kohtuutonta, taloudellisesti kohtuutonta, puhumattakaan inhimillisyydestä.
Työelämässä ollessani jo kuulin ikäihmisten toiveesta kuolemaan, kun kokevat olevansa painolastina, samoin itsemurha ajatuksia, joita miettivät.

Ehdotettu esitys ei ole yhdenvertainen eikä tasa- arvoinen. Perustelut heikkoja tai tehty hätiköiden