Minä ja puolisoni olemme saaneet kansalaisjärjestöiltä valtavasti tietoa, neuvoja ja vertaistukea. Järjestöjen tarjoamat vertaistukimuodot ovat ainutlaatuisia. Vertaistukitoiminnan tarjoama ymmärrys, tuki, toivo ja kokemus ovat korvaamattomia.

Oikeaa, kokonaisvaltaista tietoa. Vertaistukea ja -toimintaa, tapahtumia ja sitä kautta elämään sisältöä ja mielekkyyttä. Tätä vauhtia saatan parantua paremmin työkykyiseksi kuin edes lottovoittona pidetyn 3 vuoden KELA-terapian avulla (joka sekin on omalla kohdallani poissuljettu sillä olen sairaseläkkeellä). Koen saaneeni ihmisarvoni takaisin (julkisen puolen "hoidosta" huolimatta). En ole enää pelkkä mielenterveyspotilas ja "hullu". Olen traumaattisesta taustasta kärsivä selviytyjä.

Vertaiatukea, koulutustilaisuudet, virkistystoiminta, liikunnan tukeminen, tiedon ja tuista tiedottamista, etujen
ajamista. Toimin pitilasjärjestössä ja tämän tiedottottamiseen ja perheiden etujrn kiinnipitämiseen menee suurin osa ajasta.

Lapsen mielenterveyteen kohdistunut sairaus on laittanut hakemaan apua kaikista mahdollisista paikoista, koska hoitotaholta ei riittävää ensitietoa ja ohjausta arjen toimintoihin kotona saanut. Toisaalta hoitotaholla ei myöskään ollut yhtä kantaa miten eteen päin vaan riippui kulloisestakin henkilöstä jotka vaihtuivat usein. Hoitotahon puheissa nostetaan esille vanhemman ja perheen suuri merkitys tukena mutta edelleen käytännössä vanhat asenteet - sairaus johtuu kotioloista - tuntuu jylläävän ja etenkin äitiä syyllistetty. Tuki, tieto ja usko itseen on löytynyt ja säilynyt läheisen vertaisryhmään osallistumisten kautta. Arvokasta tietoa, paineiden purkua ym. järjestöt onmyös kouluttanut, antanut juuri niitä konkreettisia arkeen liittyviä vinkkejä joita hoitotaho ei kysyttäessäkään ole osannut neuvoa - katsovat liian korkealta ja vain sairaalanäkökulmasta. Näkökulmassa keskeistä on saada toipuminen käyntiin, eikä niinkään hoitotahon mahdollisten taustasyiden etsintä kun nuori on mennyt fyysisesti kriittiseen kuntoon. Kun läheiset jää tuetta, moni kuormittuu ja sairastuu itse. Vertaistuki helpottaa paljon. Järjestön läheiselle suunnattu koulutus voimaannuttanut, välillä focus onkin ollut läheisessä eikä vain vuosikausia yksin sairaudessa. Ja kun voimaantuu, jaksaa arjessakin paremmin ja se heijastuu sairastuneeseenkin.

Toimin Mielenterveystyössä ja Reumatyössä. Molemmat ovat matalan kynnykse työtä jota tehdään pyytteettömästi.Näihin molempiin olemme saaneet apua ja tukea.Stean myöntämistä liiton kautta tulevista avustuksista.

Vertais tukea

Mielenterveysasioista yleensä on ollut sekä läheiselleni, että itselleni helpompi puhua sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet itse paljon vastoinkäymisiä elämässään. Tässä tapauksessa vertaistuki on ollut äärimmäisen tärkeää jota juuri täälläinen järjestö on meille tarjonnut.
Olen myös huomannut kokemusasiantuntijoiden olemassaolon tärkeyden, jotka ovat auttaneet ymmärtämään minkälaisia asioita traumatisoitunut ihminen yleensä joutuu kohtamaan. Pidän myös traumaymmärryksen (Trauma- ja dissosiaatiotiedon) lisäämistä ja levittämistä yleisesti yhteiskunnalle tärkeänä asiana, jotta traumatisoitunut ihminen ennenkaikkea itse ymmärtäisi mikä on hänen tilansa, mistä hän kärsii ja minkälaisia vaihtoehtoja hänellä on asiansa suhteen. Tälläistä tietoa on ollut aikaisemmin vaikeasti löydettävissä, mutta nykyään tilanne on kääntynyt jonkun verran parempaan. Toivottavasti lähitulevaisuudessa resurssit riittävät tiedon esilletuomiseen paremmin.