Tämä on suunta, mihin ollaan menossa. Hyvä.

Näin sen pitäisi olla jo nyt monessa asiassa. Todellisuus on useimmiten sitä, että asiat tuodaan yhdellä vaihtoehdolla valmiiksi valmisteltuna ja aidosti siinä vaiheessa vaikuttamismahdolisuudet ovat olemattomat. Se mikä Helsingistä käsin vaikuttaa hyvältä ratkaisulta, ei välttämättä ole sitä maakunnissa. Yksityispuolelta julkishallintoon siirtyneenä on ihmetyttänyt usein se, että päätöksissä sivuutetaan suunnaton määrä oman työnsä parhaita asiantuntijoita kysymättä heiltä muutoksissa yhtään mitään.

Kaiken A ja O. Suomi maailman huippua!

YK:n Vammaissopimuksen velvoite osallistaa vammaiset heitä koskevaan päätöksentekoon on lasten kengissä. Vammaisien elämää koskevia päätöksiä tehdään kaikilla hallinnon aloilla. En ole vielä keksinyt mikä elämänalue ei koskisi vammaisia. Osallistaminen ei ole sitä, että annetaan mahdollisuus valita projektin nimi tms.

Yhtenäiset toimintatavat tuovat ennustettavuutta toimintaan ja lisäävät näin kansalaisen oikeusturvaa. Yhtenäiset toimintatavat saavutetaan vain yhteistyön ja läpinäkyvyyden kautta. Yhteinen vastuu on helpompi yhteisten pelisääntöjen myötä.

Hallinto toimii yhtenäisesti, läpinäkyvästi ja kantaa vastuun tehdystä työstä. Vastuun kantamisessa tulisi ottaa huomioon, että asiakastyössä tulisi asiakasta neuvoa kaikin mahdollisin keinoin asiakasta tyydyttämään/palvelevaan ratkaisuun ja mikäli asiakasta on neuvottu väärin niin se pitää ratkaista asiakkaan eduksi. Eli oikaista mahdolliset virheet. Meidän tulee olla todellakin läpinäkyviä.

Avoimuus turvallisessa ympäristössä - luo yhdessä tekemisen ja olemisen iloa.

Avoimuus on tärkeää.

Keskeinen periaate, jossa on paljon kehitettävää. Valtiolla on voimakkaat sektorirajat ja yhtenäistä valtion kantaa on vaikea saada mistään.

Hyvä periaate, mihin harvoin kuitenkaan päästään. Yhdessä tekemisen kulttuuria sekä avoimuutta tulee edistää monin keinoin, mahdollisuus osallistua täytyy olla toiminnan ytimenä. Ja kuitenkin niin, että vastuu päätöksenteosta on selkeästi määritelty.