Ministeriöt ovat asiantuntijaorganisaatioita, joten yhtenäisyys ei voi kattaa substanssia tai muuten menetetään osaamisen vahvuus. Kuuntelu ja osallistuminen edellyttää riittäviä resursseja, joita tällä hetkellä ei ole.

Pyrkimystä on, resurssien niukkuus haittaa toimintamallien uudistamista kun koko aika menee päiväkohtaisten asioiden hoitamiseen.

Vahva keskusteleva yhteistyö, yhteinen toimeenpano, tiedolla työskentelyn vahvistaminen, ketterämmät toimintamallit

Periaate on erinomainen. Käytännön toteutus ontuu vielä tällä hetkellä, eikä muutos tapahdu lyhyellä aikavälillä. Edustamani viranomaisen osalta ei edes tunnisteta vielä kaikkia yhtymäkohtia muiden viranomaisten tai toimijoiden toimintaan, saati että niiden yhtenevään toimimiseen olisi panostettu. Resurssit eivät mahdollista ns. oman laatikon ulkopuolelle katsomista, kädet ovat liian syvällä savessa oman toiminnan ylläpitämiseksi. Saman tunnistan myös muiden viranomaisten toiminnassa yksityishenkilönä, hallinnon asiakkaana. Toimijoiden pitää sitoutua kehitykseen periaatteen saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä (2030-->). Yhteisiä ratkaisuita pitää kehittää ja muiden kehittämien ratkaisuiden hyödyntämistä laajemmin tehostaa. Lainsäädäntöä pitäsi joustavoittaa tavoitteiden tukemiseksi.

Avoimuus ja yhdessä tekeminen ovat tärkeitä, mutta pitää myös ymmärtää että niillekin tulee rajat jostain.

Kuntien itsehallinto elää voimakkaana ja valtiohallinnossa toimeenpano ja eriytynyt ohjaus ja seuranta tukee hallinnonaloittaista siiloitumista. Valtiolla voisi yhteisiä ohjauksen ja seurannan menettelyjä ja niihin liittyviä resursseja arvioida uudelleen ja uusia digitaalisia työvälineitä kehittää enemmän. Esum. valtionavustushankkeiden osalta ei ole vieläkään yhteistä hallinnointijärjestelmää vaikka vastaavat ovat olleet käytössä EU-hankkeissa jo toistakymmentä vuotta!
Isoissa, esim. reformihankkeissa, joissa poliittinen ohjaus voimakasta, on enemmän valtion ja kunnan edustajien yhteistyötä mutta muutoin melko vähäistä tai kovin virallista.

Hallinto ei toimi yhdessä, ei kuuntele, eikä luo aitoja mahdollisuuksia vaan sen tekevät hallinnossa toimivat ihmiset. Niin kauan kun ihmiset toimivat egonsa ohjauksessa ja ilman tietoisuutta, että tekevät näin, edellä esitetty on pelkkää sanahelinää. Pelkkä sanamuoto ulkoistaa kaiken vastuun epämääräiseti 'Hallinnolle'. Asia pitäisi kirjata muotoon: Me valtionhallinnossa toimimme yhdessä ja kannamme vastuun tehdystä työstä... Avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä puhutaan, mutta täällä se vaan autuaasti loistaa poissaolollaan.

Hieno periaate. Toisaalta kaikista hankkeista ei voida tiedottaa valmisteluvaiheessa, jotteivat ne aiheuta negatiivista reaktiota.

Avoimuus on tärkein lähtökohta.

Yhdessä toimiva hallinto vaatii yhteistyön käytännön toimivuuden varmentamista, että jos asia osuu usean vastuutahon toimialueelle, niin aika ja energia ei mene väittelyyn kenen vastuulla asia on, vaan kyetään toimimaan yhdessä. Yhtenäisesti toimiva hallinto vaatii selkeästi ymmärrettävät tavoitteet ja kyseenalaistamattomat johtajuudet, myös ennakoimattomissa tilanteissa. Selkeä viestintä vaatii selkeän ja yhtenäisen sanoman.