Yksityistielain uudistusta on tarkasteltava kokonaisuutena. Uuden lain on oltava selkeä, muun laisäädännön huomioon ottava ja sen todelliset vaikutukset tiekuntien alueiden toimintoihin on selvitettävä jo lain valmisteluvaiheessa.

Yksityistielossien/-lauttojen kunnossapidon avustukset tulisi uudistaa. Mikäli ne halutaan säilyttää uudessa laissa tulisi määritellä palvelutaso, jota voidaan avustaa.

Järkevää olisi, että kaikki ”muukin” liikenne yksityisteillä olisi sopusoinnussa samojen kunto-, laatu-, turvallisuus- ja teknisiä rajoitteiden, joiden mukaisena kutakin tietä ajokunnossa pidetään. Näiden rajojen ylittäminen olisi ymmärrettävä turvallisuusuhkana, eikä jokamiehen oikeuksien polkemisena tai ”marjanpoimijoiden kiusaamisena”.

(Esimerkki: yksityistietä säännöllisesti vuosien ajan käyttänyt ja sen oheen pysäköity, täydessä lastissa oleva VAK-rekka (vaarallisia aineita kuljettava säiliörekka). Kyseinen kuorma ei liity mihinkään osakaskiinteistöön. Poliisi ei nykysäännöin osaa ragoida näin kummalliseen tilanteeseen lainkaan, vaikka kyse ilmiselvästi on vakavasta yleisestä vaarasta sekä alueen asukkaille, kiinteistöille, tien käyttäjille, ympäristölle, jne.)

Uuden lain tulee olla kansalaisten näkökulmasta selkeä ja ymmärrettävä.

Nykyisen järjestelmän periaatteet (huomattava haitta, tien tärkeys, olosuhteiden muuttuminen) tulee huomioida. Tieoikeuden vahva asema tulee huomioida. Järjestelmän tulee olla stabiili. Puhutaan yhteiskunnan ja kiinteistöjärjestelmän perusrakenteista.

Tien siirtämisen periaatteita ja kustannusvastuita tulee selkeyttää.

Lainsäädännön tulee tukea kiinteistöjärjestelmän perusparantamista.

Turhaa viranomaistyötä tulee vähentää, toisaalta järjestelmän luottavuudesta tulee pitää kiinni. Ammattimaisten tieisännöitsijöiden asemaa ja roolia tulee vahvistaa.

Sähköiset tiedottamistapojen käyttö tulee olla laajasti mahdollista toimitusmenettelyssä ja tiekuntien toiminnassa. Tulisi harkita pitäisikö rakentaa tiekuntia palveleva tietojärjestelmä, jota voitaisiin käyttää sähköisen asioinnin välineenä tiekunnan osakkaiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä. Laissa tulee pyrkiä väljiin määrittelyihin, jotta uusien toimintatapojen käyttöönotto olisi mahdollisimman helppoa.

Varsinaiset metsäautotiet on säilytettävä omana tietyyppinä korkeamman valtion avun piirissä, silloin kun tien varrella ei ole pysyvää asutusta eikä vapaa-ajan asumuksiakaan enempää kuin 1 kpl /tienpituus km:ä kohti. Usein suurin ulkopuolinen tienkäyttö aiheutuu mm. metsästyksestä, marjastuksesta tai kalastuksesta.

Tiukempi velvoite tien kunnossapitämiseen mikäli julkista rahoitusta on saatu tai saadaan. Tieyksiköinnin perusteita tulee selkeyttää ja yksinkertaistaa. Tienpitoa kokonaisuutena tulee osin yksinkertaistaa, toisaalta kaikki oikeudet ja velvoitteet tulee selkeästi määritellä.
Yhteenvetona esitän, että koska kyseessä on lainsäädäntö, jota tulkitaan tiekunnissa maallikoiden toimesta, tulee lain vastata tähän haasteeseen.

Sähköiset palvelut huomioitavaksi tiekuntien hallinnossa ja tienpidossa
Tieverkkosuunnitelmat
Tiestökuntien perustamisen mahdollisuudet /tieyksiköinnin yhdenmukaisuus

Kiinteistöjen tarkoituksenmukaisen käytön (esim. asuminen, rakentaminen, puuhuolto) ja talouden rattaiden pyörimisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kiinteistöillä on oikeus käyttää nykyisin jo rakennettua tieverkkoa riittävässä määrin, silloin kun kulkeminen ei aiheuta huomattavaa haittaa rasitetuille kiinteistöille. Vanhentuneet, ajastaan jälkeen jääneet, tarpeettomat, usein myös rakentamattomat tieoikeudet on mahdollista lakkauttaa ja samalla antaa kiinteistöille niiden tarvitsemat tieoikeudet rakennettujen teiden kohdalle alueellisten tietoimituksen kautta. Toimitukset ovat valtiolle kokonaistaloudellisesti kannattavia monestakin syystä ja niitä tuleekin siksi jatkaa alue alueelta. Yksityistielain uudistuksessa on silti syytä selventää nykyistä yksityistielain pykälää 38c ja erityisesti sen suhdetta muuhun yksityistielainsäädäntöön(esimerkiksi huomattavan haitan huomiointi toimitusmenettelyssä), valtakunnallisesti yhtenäisen toimitusmenettelyn ja kiinteistörekisteriin merkittävien tieoikeustietojen luotettavuuden varmistamiseksi.

Olisi hyvä, jos järjestäytyjien tulisi ilmoittaa viranomaisen rekisteriin kenellä on päätöksenteko oikeus tiehen liittyvissä asioissa (vertaa yritysten allekirjoitusoikeus). Tiedot tulisi olla kaikkien nähtävissä. Näin olisi helppoa ja halpaa löytää vastuuhenkilö.

-