Tien vähittäisen levenemisen ja hiljaisen hyväksynnän normittaminen. Käytännössä kiinteistönomistaja ei voi valvoa jokaista lanausta ja ojankaivuuta eikä keväisiä painumia. Omaisuuden suojan kannalta nykytila ei ole tyydyttävä. Mahdollisuus päättää asioista myös sähköisesti lisättävä. Velvoite pitää kokousten pöytäkirjat ja johtokunnan pöytäkirjat verkkosivulla, joko salasanan takana tai ilman. Tiemaksun oltava vähennyskelpoinen meno henkilö- ja yritysverotuksessa. Maksuunpanoluettelon yhteydessä tulisi aina esittää myös voimassa oleva yksiköinti, johon luettelo perustuu. Käsitteellisesti ns. oman tien ja yksityistien erotteleminen lainsäädännön tasolla tarpeellista ja tärkeää.

Tiedottamiseen tulee panostaa. Varmaan puolet kansasta käyttää yksityisteitä, mutta ei tiedä niistä mitään.

Esimerkiksi, että myös yksikkölaskelma on oltava nähtävillä ennen kokousta.

Ajatellen joitakin ongelmallisia tiekuntia, joissa väki ei löydä yhteistä tapaa toimia millään ja asioita ei välttämättä hoideta parhaalla tavalla. Ed . mainittuja seikkoja ajatellen voisi olla loogista laajentaa kuntien tielautakuntien roolia ja myös oikeutta antaa sanktioitakin joissakin asioissa ja näin saada ko. tiekunta oikeille raiteille.

Nykyisen yksityistielain periaatteet tie- ja muiden oikeuksien perustamisesta, muuttamisesta ja lakkauttamisesta, yksityisteiden hallinnoinnista ja tienpidon osittelusta ovat toimivat. Säännöksiä voidaan kuitenkin modernisoida ja niiden ryhmittelyä selkeyttää.

Laissa voisi olla säännökset siitä, mikä taho antaa luvan kaapeleiden kaivamiseen tiealueelle (tiekunta, hoitokunta/toimitsijamies, vai maanomistaja).

Talvikunnossapito kokonaan kunnan vastuulle, jos tiellä koulukuljetuksia.

Avustusta saavalta (mitä tahansa) tieltä ei muiden kuin tieosakkaiden liikennettä saa edelleenkään kieltää.
Tienkäytön luvanvaraisuuden ja kieltämisen periaatteet selvemmiksi.

Aika on kypsä lakiuudistukselle.