Yhteishankkeissa TKI-organisaatioiden lisäksi myös yritykset rahoituksen saajiksi.

Haluaisimme erityisesti nostaa perustutkimuksen roolia suunnitelmassa, mikä tuntuu jääneen soveltavan tutkimuksen varjoon. Johdannossa korostetaan perustutkimuksen tärkeyttä. SIlti T&K-rahoitusta kuvaavassa kappaleessa 4.5 on erillinen kappale soveltavasta tutkimuksesta, mutta ei perustutkimuksesta. Haluamme korostaa, että laadukas perustutkimus on edellytys soveltavalle tutkimukselle ja siihen on panostettava myös merkittävästi rahoitusta. Luonnoksessa korostuva yhteistyö yritysten ja tutkimusorganisaatioiden välillä voi johtaa soveltavaan tutkimuksen yli-investointiin. Yrityksissä tehtävästä tutkimuksesta kuitenkin merkittävästi suurempi osa on soveltavaa tutkimusta.
Luonnoksessa todetaan, että monia erinomaisia hankkeita jää rahoittamatta Suomen Akatemian hauissa. Kun Suomen Akatemian myöntövaltuutta kasvatetaan, olisi järkevää etsiä synergiaetuja EU-hakujen kanssa. Esimerkiksi nuorille tutkijoille tämä voisi tarkoittaa, että Akatemian haku sekä Marie Curie-haku olisivat mahdollisimman samanlaiset, tai Akatemian valtuudella voitaisiin tarjota oikopolkua ja myöntää kevyemmällä menettelyllä EU-hauissa erinomaisesti pärjänneille, mutta ilman rahaa jääneille tutkijoille rahoitusta.

Kun T&K-panostusten kasvattaminen perustellaan erityisesti julkisen talouden tulevilla haasteilla, niin kasvavien panostusten suuntaamisessa on raportin toteamalla tavalla syytä pitää huolta siitä, että T&K-rahoitusta kohdennetaan tehokkaasti ja vaikuttavasti siten, että se myös vivuttaa yksityistä T&K-toimintaa ja edistää yritysten kykyä muuttaa T&K-toiminta innovaatioiksi ja kansainväliseksi liiketoiminnaksi, arvonlisäksi ja tuotannoksi Suomessa.
Raportissa todetaan hyvin perustellusti, että T&K-rahoitusta on syytä kehittää siten, että ohjaavana päämääränä on TKI-järjestelmän ja sen kokonaisvaikuttavuuden vahvistaminen. T&K-rahoituksen on tärkeää olla ennakoitavaa ja pitkäjänteistä. T&K-rahoituksen kohdistamisessa on varmistettava sen vipuvaikutus yksityisen sektorin panostusten kasvuun. Perusteltua on sekin, että rahoitusta suunnitellaan lisättäväksi toimijoille asteittain ja siinä määrin kuin niiden on mahdollista sitä käyttää tarkoituksenmukaisesti.
TKI-järjestelmämme erityinen heikkous suhteessa kilpailijamaihimme on yritysten rohkean T&K-toiminnan ja uudistumisen kannusteiden alhainen taso (katso esim. OECD R&D Tax Incentives Database, http://oe.cd/rdtax). Kilpailuasemamme heikkeni dramaattisesti entisestään, kun näihin kannusteisiin kohdennettiin merkittävä leikkaus viime vuosikymmenen alkupuoliskolla. Yrityksillä on aivan keskeinen asema sekä T&K-toiminnan volyymin kasvattamisessa 4 prosenttiin BKT:stä että T&K-panostuksilla tavoiteltujen taloudellisten hyötyjen synnyttämisessä. Onkin erittäin tärkeää, että tulevasta valtion T&K-panostusten kasvusta yli puolet kohdennetaan raporttiluonnoksen mukaisesti suoraan yritysten valikoiviin T&K-kannusteisiin.
Raportissa esitetään ELY-keskusten kautta kanavoituvan pk-yritysten T&K-rahoituksen kasvattamista. Toisaalta raportissa korostetaan alueellisen ja kansallisen tason toimenpiteiden saumatonta yhteensovitusta ja yhteistoimintaa. On tärkeää, että ELY-keskusten ja Business Finlandin tukimuotojen roolitus ja rajapinnat määritellään asiakasyritysten näkökulmasta hyvin selkeästi.
Yritysten kannustamisessa kunnianhimoiseen ja vaikuttavaan T&K-toimintaan on sijansa niin valikoivilla projektikannusteilla kuin verotuillakin. Järjestelmän painotuksen pitäminen vahvasti valikoivissa tuissa on kuitenkin hyvin perusteltua, koska niiden kautta tuki saadaan kohdennettua varmemmin sellaiseen T&K-toimintaan, joka ei toteutuisi ilman julkisia kannusteita. Tuki voidaan lisäksi suunnata erityisesti sellaiseen T&K-toimintaan, jolla on erityisen laajasti elinkeinoja ja yhteiskuntaa hyödyttäviä ulkoisvaikutuksia. Suomessa tehtävän T&K-toiminnan yksi keskeinen kehityshaaste koskee sen riski- ja tavoitetason nostamista jalostusarvon ja tuottavuuden rohkeaa parantamista tavoitellen. Tähän tarpeeseen pystyvät tehokkaasti vastaamaan vain valikoivat T&K-kannusteet.
Jotta kasvavista T&K-panostuksista saadaan paras mahdollinen vaikuttavuus, on tärkeä huomata, että erityisesti yritysten tavoittaminen ja T&K-hankkeisiin kannustaminen vaatii myös T&K-rahoitusta tukevien asiantuntija- ja verkostopalvelujen vahvistamista. Kun myös lisääntyvä rahoitustoiminta sinänsä kasvattaa rahoitusta käsittelevien organisaatioiden työmäärää, on erittäin tärkeä kasvattaa myös T&K-toiminnan aktivointiin ja ekosysteemiskehityksen tukemiseen sekä rahoitushakemusten arviointiin, projektien valvontaan ja vaikuttavuuden seurantaan toteuttajaorganisaatioissa tarvittavia toimintamenoja. Kotimaisten T&K-panostusten vaikuttavuutta parantaa edelleen se, jos samalla voidaan vahvistaa myös systemaattista työtä ulkomaisten osaajien ja investointien hankkimiseksi Suomeen.

Muutama kommentti linjausluonnoksista:
1. valtionrahoitus yliopistoille. Keskeistä on ymmärtää, että rahoituksen tahon ohella tärkeää ovat ne säännöt, joiden puitteissa rahoitus kanavoituu. Esimerkkinä nykyisen yliopistojen rahoitusmallin keskeinen parametri on OKM:n päättämät ala- ja yliopistokohtaiset tutkintokiintiöt.
Lisäksi nostan esiin tärkeänä seikkana harkinnan perusrahoituksen ja kilpaillun rahoituksen välillä. Järjestelmä, jossa perusrahoitus on kunnossa, tuottaa parempia tuottoja kilpaillusta rahoituksesta kuin järjestelmä, jossa perusrahoitus on niin niukkaa, että yksiköiden olemassaolo vaarantuu nopeasti.
Vain vähän karkeistaen: professuurit ovat yliopistojen keskeinen voimavara, jonka varassa on kilpaillussa rahoituksessa menestyminen.
2. SA - rahoitus. Kts edellinen kohta. Keskeisen tärkeää on miettiä perus- ja kilpaillun rahoituksen suhde oikein (sekä perusrahoituksen kanavoituminen)
3. Tutkimuslaitosten perusrahoitus. Sektoritutkimuslaitosten rooli suomalaisessa TKI-kentässä on hyvä arvioida. Niiden kaksi keskeistä haastetta ovat 1. miten niiden tutkimustoimintaa ohjataan ja 2. miten arvioida niille suunnattujen resurssien vaihtoehtoiskustannusta. Yliopistotutkijat altistuvat suurelta osin kansainväliselle kilpailulle sekä ns. tenure-track-vaiheessa että sen jälkeen; ei ole selvää, että samanlaiset urakannustimet pystytään luomaan tutkimuslaitoksissa. On myös selvää, että tutkimuslaitosresurssit ovat kauempana (tutkija)koulutuksesta kuin yliopistoresurssit. Niukkojen inhmillisten voimavarojen oloissa on syytä kysyä, missä määrin on järkevää eristää tutkijaosaamista koulutuksesta.
4. Osiossa todetaan ykskantaan, että "T&K-rahoituksen lisäyksestä vähintään puolet suunnataan yritysten TKI-toiminnan tukemiseen." Tämä on erittäin merkittävä linjaus joka huutaa perusteluita.
5. hyvinvointialueet. Tämä erittäin merkittävä muutos suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteisiin edellyttää tarkkaa seurantaa ja tutkimusta jotta tulevaisuuden päättäjille ja veronmaksajille syntyy edellytykset arvioida uudistuksen toimintaa ja tehdä siihen muutoksia. Keskiössä tulee olemaan alueilta kerättävä tieto alueiden toiminnasta ja niiden väestön eri terveys- ja muiden tulemien kehittymisestä. Nämä tiedot tulee saada nopeasti ja laajasti niin päättäjien kuin tutkijoidenkin käyttöön.
6. Tutkimusinfrastruktuurit. On hyvä, että tutkimusinfrastruktuuriin panostetaan. Suomessa on kuitenkin vielä valitettavan kapealle levinnyt ymmärrys siitä, että data (=tietomassat) ovat keskeinen osa kansallista tutkimusinfrastruktuuria. Datan käytön edistäminen todennäköisesti edistäisi merkittävästi yhteiskunnallista päätöksentekoa myös innovaatiotoiminnan edistämisen kautta.
7. uudistavat vs säilyttävät tuet. Erinomaista, että suunnitelmassa nostetaan esille, että painopistettä siirretään säilyttävistä uudistaviin tukiin. Tässä prosessissa on tärkeää huomata, että keskeinen osa tätä prosessia on säilyttävien tukien määrän ja tason vähentäminen eikä pelkästään uudistavien tukien tason parantaminen.

T&K-rahoituksen myötä on varmistettava, että suomalaisen yliopistojen henkilöstö ei uuvu kahden työn tekemiseen. Yliopistojen opetushenkilöstö on kokonaisuudessaan tutkijoita, joilla on kaksi keskeistä roolia tutkimus- ja kehitystoiminnassa. He sekä tekevät uutta tutkimusta, joka siirtyy yliopistolliseen opetukseen, että kouluttavat tulevaisuuden osaajia perustutkinnoista tutkijakoulutukseen. Ilman tämän henkilöstön huomioimista tutkimuksen ja kehittämisrahoituksen jakautumisessa ei Suomessa ole tulevaisuudessa tutkijoita hyödyntämässä T&K-rahoitusta.

Sama haaste on havaittavissa luonnoksessa esitetyissä tarkasteluissa perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen osalta. Perustutkimuksen rahoituksen tulee olla varmistettu pitkäjänteisesti ja suunnitelmassa sekä sen ohjaamassa resurssoinnissa tulee ymmärtää perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen dynaaminen rajapinta. Innovaatiot eivät synny tyhjästä vaan ne luodaan pitkäjänteisellä perustutkimuksella ja siitä nousevilla soveltavan tutkimuksen prosesseilla.

Suunnitelmassa tarkastellaan mennyttä vuosikymmentä T&K-rahoituksen kehittymisen näkökulmasta. On huomioitavaa, että julkisen sektorin T&K-rahoitus laahaa yksityissektorin perässä ja on jopa laskenut vuodesta 2010. Suomessa tulisi ottaa mallia muiden Pohjoismaiden julkisesti rahoitetuista tutkimuslaitoksista eri aloilla niin, että tutkijan tehtäviä ja huippututkimusta toteutettaisiin yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyönä. Uusia tutkimuslaitoksia tulisi välittömästi perustaa muun muassa koulutuksen tutkimuksen, yhteiskuntatieteiden sekä kestävän kehityksen aloille. Tutkijakoulutuksesta vastaisivat näin edelleen yliopistot, mutta tohtorikoulutettavat sijoittuisivat jo opiskeluvaiheessa yhteiskunnallisiin T&K-tehtäviin. Tämän kautta myös kuntia ja hyvinvointialueita tulisi tukea perustamaan tutkimuspohjaisia tehtäviä kunnallisten palveluiden kehittämiseen.

Esitetyn luonnoksen osalta on todettava, että se ei täysin tavoita yliopistollisen tutkimuksen kansainvälistä luonnetta. Kansainvälisyys näkyy suunnitelmassa vain viennin (eli valmiiden innovaatioiden), osaajien ja yritystoiminnan näkökulmasta, muttei tutkimusyhteistyönä tai kansainvälisen julkaisemisen näkökulmasta. Jokainen tohtorikoulutettava sekä tutkijan uralla seuraavissa positioissa jo olevat työskentelee kansainvälisessä yhteistyössä. Suomalainen T&K-rahoitus tulee järjestää niin, että tutkimuksen kansainvälinen ja monitieteellinen luonne uusien innovaatioiden tuottajana kansainvälisessä kontekstissa. Suunnitelmassa esitetään myös kansainvälisestä liikkuvuudesta varsin kapea näkökulma, jossa huomioidaan vain Suomeen siirtyvät tutkijat. Suunnitelmassa tulisi ottaa huomioon selvitykset, joiden mukaan kansainväliset osaajat ja tutkijat eivät työllisty Suomeen valmistumisen jälkeen. Lisäksi suomalaisten kansainvälistä liikkuvuutta tulisi myös korostaa ja resurssit tähän varmistaa.

Rahoituksen lisääminen eri TKI-toimijoille on välttämätöntä Suomen kasvun ja kilpailukyvyn varmistamiseksi. Suomen TKI-rahoituksen saanto EU:n rahoitusvälineistä on kasvanut, mutta ei ole riittävää eikä vastaa verrokkimaiden tasoa. Yritystukien priorisoinnissa TKI-kasvu ja vaikuttavuus tulee nostaa vahvemmaksi valintakriteeriksi. Pk-yrityksille tulisi toteuttaa niiden roolia vahvistava TKI-rahoitus. T&K innovaatiotoiminta vaatii nykyistä enemmän myös riskirahoitusta, jotta yritykset uskaltavat panostaa ja kasvattaa omaa osuuttaan T&K toiminnassa.

1. Valtionrahoitus yliopistojen toimintaan

Korkeatasoinen, autonominen tutkimus mahdollistaa kilpailukykyisen kehitys- ja innovaatiotoiminnan. Yliopistojen kestävä valtion perusrahoitus muodostaa pohjan suomalaiselle tutkimukselle ja korkeakoulutukselle, jotka ovat yliopistojen tärkeät perustehtävät. Ilman panostusta myös valtionrahoitukseen ei synny sitä tutkimusta, jonka pohjalle soveltavampi tutkimus, yritysyhteistyö ja innovaatiotoiminta perustuvat. Riittävä perusrahoitus edistää myös TKI-työn pitkäjänteisyyttä sekä mahdollistaa kilpaillun rahoituksen hyödyntämisen. Helsingin yliopisto tukee erittäin voimakkaasti suunnitelmassa esitettyä valtion perusrahoituksen lisäämistä ja näkee resurssoinnin oleellisena koko suomalaiselle TKI-toiminnalle.
Yliopisto ei pidä järkevänä kovin yksityiskohtaisia korvamerkintöjä valtion rahoitukseen, sillä perusrahoituksella tulee resursoida laajasti tutkimusta, jonka tulevaisuuden hyödyistä tai hyödyntämismahdollisuuksista emme voi vielä tietää mitään. Jos tätä kivijalkaa ei pidetä kunnossa, rapistuu ajan myötä myös uutta tietoa tarvitseva kehittämis- ja innovaatiotoiminta. Laadukkaan tutkimustoiminnan korostamisen täytyykin olla yksi TKI-politiikan pysyviä perusperiaatteita.
Myös jäykkä kahtiajako perus- ja soveltavan tutkimuksen välillä tuntuu aikansa eläneeltä. TKI-toiminnan vauhdittamisen kannalta tulee panostaa niin uteliaisuudesta käyttövoimansa saavaan perustutkimukseen, yhteistyössä soveltajien ja kaupallistajien kanssa TKI-ekosysteemissä tehtyyn uutta luovaan, käytäntöön suuntautuneeseen perustutkimukseen kuin soveltavaankin tutkimukseen. Näitä kaikkia tarvitaan.
Yksi suunnitelmaluonnoksen harvoista puutteista on yliopistojen innovaatiotoiminnan näkymättömyys. Suomalaisissa tutkimusyliopistoissa tehdään huippuluokan tutkimusta ja opetusta, mutta niiden mahdollistamasta talouskasvun potentiaalista hyödynnetään vain pieni osa. Innovaatiotoiminta (tai laajempi elinkeinopolitiikka) ei tällä hetkellä kuulu yliopistojen perus- tai tulosperustaiseen rahoitukseen, päinvastoin kuin useissa eurooppalaisissa huippuekosysteemeissä. Tämän seurauksena innovaatiopalveluita ei ole tai ne ovat kasvupotentiaalin nähden liian vähäiset. Toiminta on riippuvaista hankerahoituksesta, sirpaleista ja lyhytjänteistä.
Yliopistoille ohjattava innovaatiotoimintojen pitkäjänteinen, perusrahoitustyyppinen rahoitus mahdollistaisi vaikuttavamman yritysyhteistyön ja paremmat mahdollisuudet kiinnittyä Euroopan parhaisiin tutkimus- ja innovaatioekosysteemeihin. Tuloksia voitaisiin saada aikaan jo suhteellisen pienin panoksin verrattuna TKI-rahoituksen kokonaismäärään, kunhan se olisi muutamia vuosia pitkäkestoisempaa. Tällainen rahoitus mahdollistaisi pysyvien laadukkaiden ja kansainvälisesti verkostoituneiden hautomo-, kiihdyttämö- ja kaupallistamispalveluiden rakentamisen, joiden vaikutuksesta syntyy tutkimuslähtöisiä, kaupallistettuja innovaatioita (lisensoidut patentit ja spin-out yritykset) sekä runsaasti uusia, kasvukykyisiä ja työllistäviä yrityksiä.
Parhaiden tutkimusyliopistojen rooli innovaatiotoiminnassa ja kasvun sekä tuottavuuden luojina on tunnistettava sekä osoitettava niille pysyvä ja riittävä rahoitus tätä tarkoitusta varten. Innovaatiorahoitus suunnataan niille tutkimusyliopistoille ja alueille, joissa on kyky ja potentiaali oikeasti merkittävien innovaatiotoimintojen ja ekosysteemien synnyttämiseen. Tällaisen tuen osalta Suomessa on selkeä markkinapuute, jota mm. jotkin kaupungit nyt osaltaan paikkaavat. Jotta innovaatiorahoituksen vaikuttavuus voidaan taata, olisi mahdollista edellyttää yliopistoilta myös omaa sitoutumista.

Uusi lisäys linjausluonnokseen:
Samalla vahvistetaan koulutuksen ja tutkimuksen yhteyttä, mahdollistetaan kilpaillun rahoituksen hyödyntäminen sekä laaja-alainen osaamispohjan vahvistaminen myös osaamisen huoltovarmuuden takaamiseksi. (LISÄYS)Lisäksi luodaan pitkäjänteisen T&K-työn edistämiseksi laadulle ja potentiaalille pohjaava, yliopistojen innovaatiotoimintaan ja ekosysteemien synnyttämiseen ohjattava pitkäjänteinen, innovaatiotoimintaan korvamerkitty rahoitusmuoto, joka mahdollistaa kykeneville ja halukkaille yliopistoille vaikuttavamman yritysyhteistyön ja paremmat mahdollisuudet kiinnittyä Euroopan parhaisiin tutkimus- ja innovaatioekosysteemeihin.

2. Suomen Akatemian rahoitus

Suomen Akatemian tutkimusrahoitus on ohittamaton ja tutkimuksen laadun takaava osa TKI-ketjussa ja sen suotuisa kehitys on rahoitussuunnitelmalla varmistettava. Yliopisto tukee suunnitelmaluonnoksen linjausta Suomen Akatemian rahoituksen lisäämisestä, jotta voimme varmistaa tutkimuksemme laadun, lisätä hallitusti tutkimusinfrastruktuurien rahoitusta ja näiden myötä myös varmistaa suomalaisen tutkimusympäristön vetovoiman sekä lisätä myös kv-rahoituksen kotiuttamista. Yliopisto kannattaa myös lippulaivatutkimuksen kaltaisia panoksia.

4. Soveltava tutkimus ja yritysten ja julkisten tutkimusorganisaatioiden yhteistyön rahoitus

Helsingin yliopisto pitää hyvänä eri tahojen kannustamisesta yhteistyöhön ja kumppanuuksiin sekä Business Finlandin tki-rahoituksen lisäämistä. Erityisesti tarvitaan yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyönä synnytettävien, temaattisten ja kansainvälisesti merkittävien tutkimus- ja innovaatioekosysteemien rahoituksen vahvistamista (ml. innovaatiotoimintaa tukevat huippututkimusinfrastruktuurit). Esimerkki tällaisesta kehittämiseen sopivasta painopistealueesta on Helsingin yliopiston, HYKS:n sekä Aalto-yliopiston muodostama yksi Euroopan merkittävimmistä life-science ja terveys-teknologian tutkimus- ja innovaatiokeskittymistä.
Business Finlandin hankerahoituksen osalta on hyvä vahvistaa tutkimus- ja yliopistolähtöistä innovaatiotoimintaa tukevia kansallisia TKI instrumentteja sekä huomioida niissä nykyistä paremmin yliopistojen tarpeet. Fokuksen siirtyessä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän sekä yrittäjyyden rajapintaan on kasvatettava yhteistyötä tukevan rahoitusta (Co-research, Co-innovation etc.). Samoin tutkimustulosten kaupallistamista tukevaa Research to business (R2B) rahoituksen määrää on kasvatettava. Lisäksi voitaisiin kehittää tutkimustulosten kaupallisen arvon validointiin suunnattua Proof of Concept (PoC)- instrumenttia. Yliopisto muistuttaa Business Finlandin mahdollisuuksista tukea yliopistojen korkean potentiaalin innovaatiotoimintaa paremmin (kts. kohta yliopistojen valtionrahoitus).

Muokkaus linjausluonnokseen:
Linjausluonnos: Lisätään Business Finlandin ja Suomen Akatemian rahoitusta kannustamaan korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, yrityksiä ja julkisyhteisöjä (LISÄTTY SANAT) tutkimustulosten kaupallistamiseen sekä pitkäjänteiseen T&K-yhteistyöhön (kumppanuudet) (LISÄTTY LAUSE) sekä yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyönä synnytettävien, temaattisten ja kansainvälisesti merkittävien tutkimus- ja innovaatioekosysteemien rahoituksen vahvistamiseksi. Kohdennetaan rahoitusta yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisua ja yhteiskunnallisia siirtymiä (kuten vihreä siirtymä, digitalisaatio) tukevaan yhteistyöhön sekä murrosteknologioiden kehittämiseen tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyössä.

7. EU:n tki-ohjelmien hyödyntäminen

Suunnitelmassa kuvataan oikein EU-rahoituksen merkittävyys: On erittäin tärkeää, että valtion vastinrahoituksen osoittamiseen ja kotimaisten hakijoiden mahdollisuuksiin menestyä hauissa kiinnitetään suunnitelmassa huomiota. Kotimainen rahoitusperusta on keskeinen edellytys kansainvälisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kotiuttamiselle. EU-hankkeissa vastinrahoitus on turvattava niin että merkittävien TKI-toimintaan suunnattujen EU-rahoitusinstrumenttien tehokas hyödyntäminen ja kilpailu rahoituksesta on mahdollista suomalaisille toimijoille.
Suomen kansallisten TKI-rahoittajien (SA, BF, ministeriöt) tekemät sitoumukset Horisontti Eurooppa puiteohjelman yhteisrahoitteisiin kumppanuuksiin vaikuttavat suoraan suomalaisten toimijoiden edellytyksiin osallistua puiteohjelmaan. Näiden maksusitoumusten kasvattaminen lisää suomalaisten yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten osallistumismahdollisuuksia.
Valtion on sitouduttava kattamaan EU-ohjelmien kansallisen rahoitusosuuden siten, että se mahdollistaa merkittävien TKI-toimintaan suunnattujen EU rahoitusinstrumenttien (mm. Horizon Europe) tehokkaan hyödyntämisen sekä kilpailun mm. Mission ja TEF rahoituksesta.

9. Uutta tietoa tuottavan tutkimuksen edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksessa

Tutkimus on suomalaisen terveydenhoidon perusta: yliopistosairaaloiden tutkivat lääkärit ja muut alan ammattilaiset kouluttavat potilastyön osana uusia lääkäreitä ja samalla hoitoa jatkuvasti arvioidaan ja kehitetään tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuen. Samalla tutkimus- ja kehittämistoiminta on myös suomalaisen lääke- ja terveysalan kasvun moottori.
Tutkimustyölle tulee varmistaa riittävä rahoitus ja toimintaedellytykset yliopistosairaaloiden tehtäviä koskevan lain ja valtion budjetin kautta. Juuri aloittaneiden hyvinvointialueiden rooli TKI-toiminnassa ja niiden T&K-rahoituksen järjestäminen riittävällä ja kestävällä tavalla ovatkin akuutti asia ja suunnitelmaluonnoksessa kuvataankin tätä ja kliinisen tutkimuksen haasteita ansiokkaasti. Parhaillaan on valmisteltavana hyvinvointialueiden rahoitusmallin uudistamista koskeva sääntely (nk. yliopistosairaalalisä). Näyttää siltä, että laissa ehdotettu rahoitustaso jää merkittävällä tavalla aiempaa vähäisemmäksi. TKKI-toiminnan jatkamiseksi yliopistosairaalalisä pitäisi säätää tasolle, jonka myös HUS-alueella kattaa TKKI-toiminnan kulut.

Uusi linjaus:
Hyvinvointialueiden perusrahoituksen tulisi olla sellaisella tasolla, että se mahdollistaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan. Yliopistosairaaloita ylläpitävien hyvinvointialueiden yliopistosairaalalisän taso nostetaan tasolle, jolla myös Uudellamaalla (HUS) voidaan turvata yliopistosairaalan tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminta jatkossakin. Kliinisen tutkimuksen rahoitus turvataan.

Ennakoitavissa oleva, hyvin kohdennettu valtion rahoitus voi vauhdittaa yritysten T&K-investointeja. TKI-rahoituslain tavoitteet voidaan kuitenkin saavuttaa vain, mikäli valtion rahoitus kohdistetaan nimenomaan T&K-toiminnan kriteerit täyttävään toimintaan. Suunnitelman toteutumisen seurannassa on erityisen läpinäkyvästi tarkkailtava, että Tilastokeskuksen tilastoissa T&K-toiminnaksi luokiteltu valtion rahoittama toiminta täyttää tämän toiminnan kriteerit.

Tekstissä todetaan tutkimuslaitosten merkittävä rooli tutkimuksessa, joka tähtää yhteiskunnan kannalta relevanttien haasteiden ratkaisuun yli sektorirajojen. Viime vuosikymmenenä tapahtuneet uudistukset tutkimuslaitoskentässä ovat kuitenkin heikentäneet näitä edellytyksiä T&K-yhteistyölle. Linjaukseen kirjattu lisärahoitus valtion tutkimuslaitosten perusrahoitukseen, kohdistuessaan T&K-toimintaan, vahvistaa tutkimuslaitosten erityisosaamisen kehittämistä ja vaikuttavaa yhteiskunnallista hyödyntämistä.

Laajojen yhteiskunnallisten siirtymien (kuten digitaalisaatio, vihreä murros ja talouden uudistuminen, mutta myös väestönmuutos) tukeminen sekä yhteiskunnallisten haasteiden ratkominen edellyttävät monialaisuutta ja poikkitieteellisyyttä. Tämän tulisi näkyä entistä vahvemmin Suomen Akatemian tutkimusrahoituksessa sekä muussa kansallisessa T&K-rahoituksessa, sekä eri rahoitusinstrumenttien yhteensovittamisessa.

Kansainvälisesti korkeatasoisen T&K-yhteistyön mahdollistamiseksi on oleellista varmistaa riittävät kansalliset rahoitusosuudet EU-kumppanuusohjelmiin sekä vahvistaa tutkimusorganisaatioiden kapasiteettia kattaa hankkeiden omarahoitusosuuksia. Tutkimuslaitoksille esitetty lisärahoitus T&K toimintaan tukee olennaisesti kansainvälistä yhteistyötä sekä rahoituksen kotiuttamista EU-ohjelmista ja muista kansainvälisistä lähteistä. Lisäksi tarvitaan myös kansallisen tukipalvelujärjestelmän vahvistamista tukemaan EU- ja muuta kansainvälistä hankeosallistumista.

Tutkimus- ja innovaatiomyönteisen ympäristön ja tutkimusinfrastruktuurien kehittämisessä on huomioitava riittävä T&K-rahoitus myös paikallisesti merkittäville tutkimusinfrastruktuureille, jotka mahdollistavat paitsi korkeatasoista tieteellistä tutkimusta myös kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Rahoitus mahdollistaisi tutkimuslaitosten keräämien mittavien tietoaineistojen nykyistä laajempaa hyödyntämistä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Monivuotisessa suunnitelmassa tarkastellaan T&K-rahoitusta pääasiallisesti strategisella ja periaatteellisella tasolla. On kuitenkin hyvä pohtia, onko suunnitelman T&K-rahoituksen suuntaamista koskevissa linjauksissa tarpeen määritellä lähtökohtaisia minimiosuuksia (s. 46) ainoastaan yhden toimijasektorin osalta.

Suunnitelman linjauksissa on hyvä kokonaisvaltainen ote T&K-rahoituksen kehittämiseen ja suuntaamiseen. Kansallisen rahoituksen tulee tukea vahvasti kansainvälistymistä eri muodoissaan, kuten kansainvälisten investointien, osaajien ja tutkimusrahoituksen hankkimista Suomeen. Tätä voidaan edistää mm. tukemalla Suomen vahvuuksille perustuvia tutkimuskeskittymiä sekä tutkimus- ja teknologiainfrastruktuureja. Tutkimuslaitosten tutkimusinfrastruktuureja voidaan usein hyödyntää tutkimuksen lisäksi esim. seurannoissa ja velvoitetarkkailuissa. Laitosten mittavat tietoaineistot ovat myös yritysten käytettävissä uusien innovaatioiden pohjana. Tutkimus- ja kehittämisinfrastruktuurit ovat usein välttämättömiä uusiin teknologioihin pohjautuvien ratkaisujen kehittämiselle ja skaalaamiselle. Tutkimusinfrastruktuurien osalta rahoituksen tuleekin tukea pitkäjänteisesti infrastruktuurien monikäyttöisyyttä ja kehittämistä sekä mahdollistaa sektorien välistä yhteistyötä.
Tutkimuslaitoksille esitetty lisärahoitus on erittäin tärkeää tukemaan niiden mahdollisuuksia vivuttaa yritysten TKI-rahoitusta kasvuun ja kotiuttaa rahaa EU-ohjelmista ja muista kansainvälisistä lähteistä. Tutkimuslaitokset tukevat ratkaisukeskeisen tutkimuksensa avulla mm. vihreää siirtymää eri toimialoilla sekä vahvistavat yhteiskunnan kestävyyttä ja resilienssiä.
Linjauksessa todetaan, että Suomalaiset tutkimusorganisaatiot osallistuvat EU:n ohjelmiin aktiivisesti, mutta hakemusten läpimeno ei ole ollut verrokkimaiden tasolla. Tämä ei pidä paikkaansa tutkimuslaitosten osalta. Tutkimuslaitosten onnistumisprosentti Horisontti2020-ohjelman hauissa oli huomattavasti yli Suomen ja EU:n keskiarvon ja useilla laitoksilla se on edelleen parantunut uudella ohjelmakaudella. Tutkimuslaitosten osuus kaikesta Suomeen kotiutetusta EU:n Horisontti 2020 tutkimuksen puiteohjelmarahoituksesta oli noin 24 prosenttia. Yritysyhteistyöllä on ollut merkittävä rooli hankkeissa. EU- ja muihin kansainvälisiin hankkeisiin tarvittavan omarahoituksen turvaaminen on välttämätöntä. Myös rahoittajaorganisaatioiden kyky osallistua yhteisrahoitteisiin ohjelmiin on varmistettava, kuten linjauksessa todetaan.

-