Pistetaulukko E / Oikeustieteellinen tiedekunta:

Tervehdimme ilolla sitä, että uudessa pisteytysmalliluonnoksessa ei suunnitella oikeustietelliseen tiedekuntaan erillisiä kynnysehtoja. Oikeustieteellinen on hakupaineala, jossa suuri hakupaine ja järjestelmä itsessään asettavat kynnysehdot oikeustieteelliseen pääsemiselle. Pidämme tärkeänä, että oikeustieteelliseen pyrkivä voi saada pisteitä sekä äidinkielestä, matematiikasta, kielistä että reaaliaineista, mutta mitään tiettyä arvosanaa tai oppiainetta ei aseteta kynnysehdoksi.

Pidämme myös tärkeänä, että mitään yksittäistä oppiaineita ei aseteta painotetuksi aineeksi oikeustieteelliseen pyrkiessä. Tämä vastaa sekä uudistuksen tavoitetta erillisten pistetaulukkojen vähentämisestä että puoltaa oikeustieteellisen ajattelun ja
taitojen erityislaatuisuuden tunnustamista. Lukion aineet eivät suoraan valmista oikeustieteelliselle alalle, joten on parempi, ettei lukiossakaan ohjata suoraan opiskelijoita opiskelemaan tiettyjä aineita oikeustieteelliseen päästäkseen. Pidämme
myös tärkeänä näkökulmana erityisesti ainejärjestötoiminnan näkökulmasta, että painotetun aineen puuttuminen on myös omiaan ohjaamaan ihmisiä edelleen valintakokeen ja siten valmennuskurssien pariin.

Terveystiedon painoarvoa lisäisin lääketieteelliseen koulutukseen hakeutuessa samalle tasolle kuin kemian ja biologian, sillä se on monitieteisyydessään juuri sitä lääkärienkin ydinosaamista, ja terveystiedon nykymuotoinen yo-koe on niin vaikea, että se mittaa kyllä hyvin asioiden ymmärtystä ja myös soveltamistaitoja, joita tulevat lääkäritkin taritsevat!

Kurssien määrillä ei saisi olla väliä pisteytykseen, sillä kurssimäärät on vaikeasti muutettava asia myös meille opettajilla ja se nyt on opetushallinnollinen kimurantti asia ( maantiedettä ja terveystietoa opettaneena opettajan toivoisin näitä kursseja ylipäätään olevan enemmän) ja eri kouluilla voi olla vaikka kuinka paljon soveltavia koulukohtaisia kursseja eri aineista, vaikka valtakunnallisten määrä onkin kaikissa kouluissa sama. Siksipä on elintärkeää, että kullekin alalle hyödylliset aineet saavat ansaitsemansa pisteet ja aineet, joiden tietoja ei tarvita suoraan niin niistä tulisi siten todella paljon vähemmän pisteitä. Ei voi olla niin että uskonnosta ja historiasta saisi enemmän pisteitä kuin maantieteestä hakiessa maantieteeseen sen vuoksi, jotta niissä on enemmän kursseja/ opintojaksoja.

Näkisin kuitenkin, että maantieteen painoarvoa voisi nostaa ympäristöaloilla, biologiassa mutta myös insinööritieteissä, sekä historiassa. Toisaalta taas maantieteiseen hakeutuvat voisivat saada yliopiston alakohtaisem painotuksen mukaan enemmän pisteitä joko historia/ yhteiskuntaoppi/ maantiede (yhteiskuntamaantieteeseen tai ympäristöpolitiikkaan painottuvat yliopistot) tai biologia/ fysiikka/ kemia/ maantiede (luonnonmaantieteeseen tai geologiaan painottuvat yliopistot). Myös näistä kaikista voisi saada samalla painoarvolla pisteitä hakeutuessa maantieteeseen.

Biologian pistemäärän on syytä olla korkea tietenkin bio-ja ympäristötieteissä, mutta myös lääketieteessä (hammas-, bio-, eläin -ja yleislääketieteessä), kemiassa, biokemiassa, farmasiassa, terveystieteissä, maatalous- ja metsätieteissä, mutta myös vähän pienemmällä, mutta suht korkealla pistemäärällä myös psykologiassa, sillä ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento ja esim. hormonit vaikuttavat käyttäytymiseemme.

Luokanopettajakoulutuksessa laittaisin kaikki muut reaaliaineet samanarvoisiksi paitsi psykologian. Siitä pitäisi tulla kasvatustieteissä eniten pisteitä ja toivoisin sen olevan jopa pakollisten aineiden joukossa, sillä se on ydinosaamista kasvatustieteitä lukiessa ja valmentaa hyvin kehityspsykologian ja didaktiikan kursseille.

Yksittäisten taulukoiden osalta MAOL ry esittää kahta muutosta. Ensimmäinen on aiemmin mainittu matematiikan osaamisen liian vähäinen huomiointi kasvatustieteiden osalta. MAOL ry ehdottaa, että kasvatustieteiden osalta joko 1) käytettäisiin taulukon A sijaan taulukkoa H tai 2) pitäydyttäisiin taulukossa A, mutta asetettaisiin kynnysehdoksi esimerkiksi pitkän matematiikan B tai lyhyen matematiikan C tai 3) luotaisiin uusi taulukko, jossa pitkän matematiikan painoarvo olisi jotain taulukoiden A ja H väliltä. Haluttu ohjausvaikutus saavutetaan parhaiten vaihtoehdoissa 1 ja 3. Vaihtoehto 1 saattaa olla liiankin voimakkaasti ohjaava ottaen huomioon kasvatustieteiden koko kirjon ja suuntautumisvaihtoehdot ja vaihtoehto 3 olisi sikäli paras. Se kuitenkin monimutkaistaisi pisteytyksen kokonaisuutta. Siten vaihtoehto 2 on myös vahvasti harkinnan arvoinen, vaikka siinä haluttu ohjausvaikutus jääneekin vähäisemmäksi. Pisteytyksen kokonaisuuden kannalta se olisi hienovaraisin vaihtoehto.
Toinen muutosesitys koskee taulukkoa K, joka esitetyssä muodossaan ei kannusta opiskelijaa lukemaan fysiikkaa, mikäli tähtää lääketieteelliselle alalle. Monilla aloilla fysiikka saattaa olla jopa biologiaa tai kemiaa oleellisempi (esimerkiksi sairaalafyysikko) tai vähintään antaa yhtä hyvät valmiudet jatko-opintoihin. Lisäksi lääketieteellinen on hakupaineala, ja moni sinne ensisijaisesti hakeva päätyy jonnekin muualle, eikä ollenkaan harvoin jollekin matemaattis-luonnontieteelliselle alalle, jolla fysiikan osaaminen on varsin keskeistä. Siksi esitämme, että taulukossa K nostetaan fysiikka kemian rinnalle vaihtoehdoksi. Biologian lievä korostaminen näihin verrattuna on tutkimustiedon valossa perusteltua.
Muilta osin MAOL ry kannattaa luonnosta yksittäisten taulukoiden osalta.

On hienoa, että taulukoiden määrää on pystytty vähentämään ja selkeyttämään. Nuoren on nyt helpompi hahmottaa kokonaisuutta ja tehdä sekä tarvittaessa muuttaa valintoja myös lukion aikana.

Kauppatieteen asemointi ei-matemaattisten alojen taulukkoon tulee tarkoittamaan sitä, että kauppatieteen opiskelijoiden matemaattis-looginen osaaminen tulee romahtamaan. Kauppatieteen opinnoissa on kuitenkin pakollisia matematiikan opintoja ja monessa pääaineessa matematiikka on keskeisessä asemassa (taloustiede, rahoitus) ja empiirinen analyysi on kaikissa pääaineissa tärkeässä roolissa.

Lisäksi kauppatieteden peruskurssit sisältävät matematiikkaa. Kyseisillä kursseilla käydään esimerkiksi vektoreita, matriiseja ja integrointia, jotka ovat olennaisessa roolissa pitkässä matematiikassa, mutta lyhyessä eivät. Esimerkiksi Turun Kauppakorkeakoulussa kurssipalautteet ja kurssitulokset ovat osoittaneet, ettei ensimmäisen vuoden opiskelijoiden matemaattiset taidot useissa tapauksissa riitä kurssien läpäisyyn ensimmäisellä, toisella eikä välttämättä vielä kolmannellakaan kerralla. Yleisesti pitkän matematiikan käyneet pärjäävät paremmin, koska asiat ovat jo entuudestaan tuttuja. Pitkän matematiikan käyneiden osuuden vähentäminen näkyisi väistämättä kursseilla pärjäävien osuuden heikentymisenä jo entisestään.

Matematiikan painotus on turhan korkea esimerkiksi taulukossa E. Toivomme kyseisessä taulukossa muutosta matematiikan ja kielten väliselle pistepainotukselle. Pitkällä ja keskipitkällä kielellä tulisi olla taulukossa vähintään yhtä suuri painoarvo. Koimme, että matematiikan osaaminen ei ole yhtä relevanttia näillä aloilla ja sen ei tulisi siksi rajoittaa aloille pääsemistä.

Toivoisimme yhteiskuntatieteisiin ja kauppatieteisiin painotettavaksi aineeksi yhteiskuntaoppia tai historiaa.

Muutamia taulukoita saisi jakaa. Ainakin matematiikan ja maataloustieteiden pisteyttäminen samalla taulukolla on mieletöntä.

Lääkiksen taulukkoon fysiikka tulisi nostaa samoihin pisteisiin pitkän kielen kanssa. Taulukoiden tekijöiden pitäisi vielä kerran istua alas ja miettiä, mitä tietoja minkäkin alan lukijoilla tulisi olla, mitä valmiuksia opintoihin olla jo korkeakouluun tultaessa, minkä alan osaamista hallita työelämässä. Jos näin todella olisi tehty, esim. fysiikasta ei saisi lääkikseen pyrkiessä samaa pistemäärää lyhyen kielen kanssa. Vai onko hyvä, että radiologi ei hallitse fysiikan perusteita, mutta ranskaa hän kyllä puhuu? Samaa ongelmaa esiintyy enemmänkin, mikä näkyy ainakin keskipitkän kielen yliarvostuksena.

Huvittavaa, että terveystiedosta saa hyvin vähän, esim. lyhyttä kieltä vähemmän, pisteitä lääketieteelliseen. Onko se todella edelleen sisällöltään niin turha aine?

Erityisesti F-taulukossa filosofia/historia/uskonto/elämänkatsomustieto on ”alakohtaisena osaamisena” muodostettu yhdeksi koriksi siten, että painotetuksi tulisi mikä tahansa näistä parhaat pisteet tuottava. Tämä kuitenkin mitätöi koko ("keskeiseksi lähtökohdaksi" ilmoiteutun) alakohtaisen osaamisen huomioimisen tavoitteen. Ei voida mitenkään ajatella, että esimerkiksi filosofian tutkinto-ohjelmalle menestys vaikkapa uskonnossa osoittaisi alakohtaista osaamista. Esityksessä todetaan: ”Lähtökohtana on, että kynnysehdoille ei useimmissa tapauksissa ole tarvetta, vaan alakohtaisen osaamisen pisteyttäminen ja hakupaine yhdessä varmistavat todistusvalinnalla hyväksytyksi tulevien opiskelijoiden riittävän osaamistason.” F-taulukon koriajattelu kuitenkin tekee tämän tyhjäksi. Pitäisi ehdottomasti olla ainakin mahdollista painottaa juuri opiskeltavan alan osaamista, ja tämä korimalli pitäisi hylätä.

Reaaliaineet on jaettu kahteen ryhmään: humanistis-yhteiskunnallisiin ja matemaattis-luonnontieteellisiin reaaliaineisiin. Esitys toteaa: ”Pistemäärä ei perustu oppimäärän laajuuteen, vaan pisteytystaulukoissa annetaan enemmän pisteitä niistä reaaliaineista, joiden katsotaan olevan haettavan alan kannalta oleellisimpia.” Tällainen jako on mm. filosofian näkökulmasta mielivaltainen ja ongelmallinen. Luonnontieteet ovat sen näkökulmasta aivan yhtä oleellisia. Kaikista reaaliaineista pitäisi esim. filosofian näkökulmasta antaa sama pistemäärä.

Ekonomiska vetenskaper, Tabell A: Som helhet är Svenska handelshögskolan som representant för ekonomiska vetenskaper mycket nöjd med förslaget för vårt ämnesområde. Tröskelvillkoret i matematik är välmotiverat med tanke på utbildningens innehåll både idag och den förväntade utvecklingen av utbildningen inom ekonomiska vetenskaper allmänt.