Pisteytyksen kehittämisellä on oikeat tavoitteet

OAJ pitää tärkeänä, että yliopistot ovat tunnistaneet tarpeen selkeyttää ja yksinkertaistaa pisteytystä. Tavoite pisteytystaulukoiden välisten variaatioiden kaventamisesta on kannatettava. Pisteytyksen yksinkertaistamisen lisäksi pisteytystaulukoiden määrän merkittävä karsiminen on keskeinen luonnoksessa esitetty ja tärkeä tavoite.
Kehittämistyössä on kohtuullisesti huomioitu erilaisten taulukoiden ja mahdollisen alakohtaisen pisteytyksen aiheuttaman ohjausvaikutus lukio-opiskelijoiden valintoihin ja niiden toteuttamiseen jo opintojen alkuvaiheessa. OAJ pitää tärkeänä, että valmistelussa on tunnistettu todistuvalinnan pisteytyksen negatiivisia vaikutuksia lukiokoulutukseen, joiden on koettu kaventaneen tilaa yksilöllisiltä valinnoilta ja myös aiheuttaneen opiskelijoille kuormitusta. OAJ pitää luonnoksessa mainittua tavoitetta siitä, että ”todistusvalinnan pisteytyksellä kannustetaan valitsemaan oppiaineita monipuolisesti lukiolaisen oman kiinnostuksen, tavoitteiden ja valmiuksien mukaisesti” keskeisenä ja tärkeänä. Kehittämistyössä on kuitenkin arvioitava huolellisesti uuden, esitetyn pisteytyksen aiheuttama ohjausvaikutus sen ollessa kiistaton.

Alakohtaisen osaamisen huomioiminen nykyistä pisteytysmallia paremmin on kannatettavaa. Nykyisen pisteytysmallin kritisointi on kohdistunut nimenomaan eri oppiaineiden lukio-opintojen laajuuteen pohjautuvaan pisteytykseen. Esitetyssä luonnoksessa on perustellusti korostettu alan kannalta relevantin osaamisen ja lukio-opintojen painottamista. Myös tietyn, alan kannalta oleellisen oppiaineen painiottaminen pisteytyksessä on perusteltua.
Toivottavaa on, että yliopistot pitäytyvät rajatussa määrässä taulukoita myös lausuntokierroksen jälkeen tehtävässä valmistelussa.

OAJ huomauttaa lisäksi, että todistusvalinnan kautta valittujen opiskelijoiden määrän kasvattaminen on lisännyt ylioppilastutkinnon painoarvoa. Tämä kehitys on johtanut ylioppilastutkinnon koemäärien ja kokeiden uusimisen voimakkaaseen kasvuun vuodesta 2018 alkaen. Toistuva kokeiden uusiminen ei ole tarkoituksen mukainen kehityssuunta. Kokeisiin ilmoittautujamäärän muutos vuodesta 2018 vuoteen 2021 oli +18,5 prosenttia. Koemäärien kasvu on sittemmin hieman taittunut ja tulevat vuodet näyttävät mille tasolle koemäärät vakiintuvat. Koemäärien voimakas kasvu näkyy nykytilassa lukioissa ylioppilastutkinnon järjestämisen aiheuttavana kasvavana kuormituksena.

Akavan Erityisalat toivoo todistusvalintojen pisteytykseltä humanististen oppiaineiden arvostusta humanistisille aloille haettaessa. Eli haettavalle aloille olennaisten oppiaineiden arvostamista.

Hyvä, että uusi pisteytysmalli tukee lukiokoulutuksen yleissivistävää luonnetta. Yleissivistävät aineet luovat pohjaa jatkuvalle oppimiselle ja mahdollisuuksille kehittää omaa osaamista työelämän ja yhteiskunnan vaatimusten mukaan. Yhteiskunnassa tarvitaan mm. kielellistä ja kulttuurista ymmärrystä, kokonaisvaltaista hahmotuskykyä, laajojen kokonaisuuksien hahmottamista ja kriittistä ajattelukykyä.

Helsingin yliopisto katsoo, että pisteytysluonnos on parannus nykyiseen todistusvalintaan erityisesti siksi, että se mahdollistaa lukiolaisen hakeutumisen monelle eri alalle erilaisilla ainevalinnoilla. Lukiolaisen ei siis tarvitse tietää lukion alussa, mihin jatko-opintopaikkaan hän aikoo hakea.

Helsingin yliopiston koordinoimien valintayhteistöiden kannat saattavat poiketa Helsingin yliopiston kannasta. Helsingin yliopiston koordinoimien valintayhteistöiden kommentit:

Farmasia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Biologia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Kasvatusala: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Logopedia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Psykologia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Opetushallitus pitää hyvänä, että todistusvalinnan pisteytystä päivitetään. Myös Opetushallitukseen on tullut nyt voimassa olevasta mallista runsaasti palautetta, vaikka Opetushallitus ei ole ollut sen laadinnassa mukana.

On tärkeää, että pisteytyksen vaikutukset lukion toimintaan ja opiskelijoiden tekemiin valintoihin otetaan huomioon aikaisempaa paremmin. Lukio-opintojen ohjaavana elementteinä tulisivat olla lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet sekä paikallinen opetussuunnitelma. Pisteytysmallien sivuvaikutuksena ei tulisi olla suorituskeskeisyyden korostuminen opiskelijoiden hyvinvoinnin kustannuksella. Ei ole myöskään suotavaa, että pisteytys ohjaa tekemään sellaisia valintoja, joita opiskelija ei muutoin tekisi. Opetushallitus on mielellään mukana pisteytysmallien jatkokehittelyssä.

Ylioppilastutkintolautakunta kiittää Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanketta sidosryhmien kanssa tehdystä yhteistyöstä pisteytysluonnoksen valmisteluvaiheessa sekä laajasta luonnoksen taustoituksesta.

Ylioppilastutkintolautakunta pitää todistusvalinnan uudistuksen taustalla olevia periaatteita – pisteytyksen selkeyttämistä, alakohtaisen osaamisen huomioimista sekä negatiivisten ohjausvaikutusten vähentämistä - kannatettavina ja luonnoksessa esitettyä pisteytysmallin perusrakennetta näitä tavoitteita tukevina. Todistusvalintakokonaisuuden selkeyttäminen tukee paitsi hakeutumista yliopisto-opintoihin, myös opiskelijoiden ohjausta ylioppilastutkinnon suunnitteluun. Selkeästi viestittävän todistusvalinnan ohella on tärkeää jatkossakin pitää esillä myös muita mahdollisuuksia tulla valituksi opiskelijaksi yliopistoon.

Ylioppilastutkintolautakunta pitää tärkeänä, että opiskelijat voivat lukiossa suorittaa monipuolisesti opintoja ja keskittyä osoittamaan koko lukion aikana hankitun osaamisensa lukion päättötutkinnossa niissä aineissa ja oppimäärissä, joita ovat opiskelleet. Eri aineryhmiä ja kokeita monipuolisesti huomioiva pisteytys tukee lukion yleissivistävää tavoitetta ja mahdollistaa monelle alalle hakeutumisen omien kiinnostuksen kohteiden mukaisilla valinnoilla. Pisteytysmalli vähentänee myös koettua tarvetta valita ylioppilastutkinnossa suoritettavat aineet jo lukion alussa.

On opiskelijan ja yhteiskunnan etu, että Ylioppilastutkintolautakunnan tuottamia vertailukelpoisia arvosanoja ja opiskelijan osoittamaa näyttöä alakohtaisesta osaamisesta hyödynnetään opiskelijavalinnassa. Ylioppilastutkinnon suorittaneilla on myös halutessaan mahdollisuus täydentää tutkintoaan yksittäisillä kokeilla.

Ylioppilastutkintolautakunta pitää tärkeänä, että pisteytysluonnosta tehdessä on kiinnitetty huomiota sen luomiin ohjausvaikutuksiin. Todistusvalinnan pisteytys tukee resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. Tämä on huomioitu pisteytysluonnoksessa muun muassa sillä, että vieraan kielen kokeissa pitkän oppimäärän kokeeseen tähtääviä opintoja suorittaneen opiskelijan ei ole kannattavaa suorittaa varmuuden vuoksi lyhyen oppimäärän koetta. Tehty linjaus on olennainen erityisesti englannin osalta, jonka kirjoittajamäärä ylioppilastutkinnossa on hyvin suuri.

Ylioppilastutkintolautakunta käyttää pisterajojen määrittämisen tukena SYK-menetelmää (standardoitujen yhteispisteiden keskiarvo). SYK-laskennassa huomioidaan kunkin kokeen osallistujien suoriutuminen myös muissa tutkinnon kokeissa. Kokeita ei voi jakaa suoraviivaisesti helppoihin ja vaikeisiin aineisiin, sillä menetelmä pitää huolen siitä, että parhaiden arvosanojen saavuttaminen on kaikissa kokeissa haastavaa opintojen laajuudesta riippumatta.

Toisin kuin selvityksessä sivulla 17 todetaan, äidinkielen hyvän arvosanan saavuttaminen ei ole vaikeampaa kuin muissa aineissa. Sama virhekäsitys hyvän arvosanan saamisen vaikeudesta toistuu mahdollisesti reaaliaineiden perusteluissa. Mikäli parhaiden arvosanojen prosenttiosuus on muita aineita suurempi, tarkoittaa se kokeeseen osallistuneen kokelasjoukon menestyneen myös muissa kokeissaan keskimääräistä paremmin. Tämä virhetulkinta SYK-menetelmästä ei kuitenkaan vaikuta selvityksessä esitettyihin näkemyksiin eri aineiden painoarvoista, sillä niiden tueksi on muita perusteluita.

Pistetaulukkojen luonnoksessa ja simulaatioissa ei ole selkeästi kuvattu ehdotettujen mallien vaikutusta suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaiden tilanteeseen. Suomenkielisissä ja ruotsinkielisissä ylioppilastutkinnoissa on eroja esimerkiksi suoritettavissa aineissa. Vuonna 2022 suomenkielisissä ylioppilastutkinnoissa 34 % oli suorittanut keskipitkän ruotsin ja 3 % pitkän ruotsin. Vastaavasti ruotsinkielisissä ylioppilastutkinnoissa 30 % oli suorittanut keskipitkän suomen ja 56 % pitkän suomen. Toisen kotimaisen aineen ja muiden suorituserojen vaikutusta olisi syytä tarkastella.

Ylioppilastutkintolautakunta pitää tärkeänä, että tämä pistetaulukoiden kehittämistyö antaa mahdollisuuden käyttää entistä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla ylioppilastutkinnon tuloksia.

Pisteytysten periaatteet ovat hyvät ja selkeämmät suhteessa vanhaan. Karvi kannattaa ehdotusta parilla muutoksella:
Pitkän ja lyhyen matematiikan L-arvosanan ero on joissain taulukoissa liian pieni. Lyhyen matematiikan arvosanasta L saa enemmän pisteitä kuin pitkän matematiikan arvosanasta M. Tämä voi kannustaa taktisesti kirjoittamaan lyhyen matematiikan pitkän matematiikan sijaan.
Lyhyiden kielten painoarvon kasvun vaikutusta ei ole huomioitu keskipitkien kielten pisteytyksessä, ja keskipitkän oppimäärän ero oppimäärään on liian pieni. Keskipitkän kielen etäisyys lyhyeen ja pitkään oppimäärään tulee olla yhtä suuri.

Suomen Rehtorit ry kiittää uudistus- ja kehittämistyötä siitä, että se tunnistaa hyvin todistusvalinnan edellisen uudistuksen myötä tulleet ongelmat ja pyrkii ratkaisemaan niitä järjestelmää selkeyttämällä ja tasapuolistamalla. Suomalainen koulutusjärjestelmä pyrkii vahvistamaan korkeakoulutukseen siirtyvien osuutta ja yliopistojen valintamekanismeilla on tämän onnistumisessa merkittävä osuus. Yliopistojen valintaprosessit ohjaavat lukiolaisia yhä aikaisemmassa vaiheessa lukio-opintojen valinnoissa sekä ylioppilastutkinnon suorittamisessa. Tämä on tuottanut haasteita lukiokoulutuksen järjestämisessä, opintojaksojen toteutumisessa kattavasti, mutta lisännyt myös opiskelijoiden kokemaa kuormitusta. Nyt tehtävä uudistus pyrkii vähentämään näitä ongelmia ja vaikuttamaan lukiokoulutuksen yleissivistävän luonteen vahvistamiseen.

Kuten jo edellä esitin (kielten pisteytystä koskevassa kohdassa), ehdotamme seuraavaa:
Olisi hyvä tarkastella kriittisesti vielä sitä, että pitkän kielen arvosanasta magna saa vähemmän pisteitä kuin lyhyen kielen laudaturista. (Poikkeuksena englanti, joka on eriytetty niin että siitä lyhyenä kirjoitettuna saa vähemmän kuin muista lyhyenä kirjoitetuista kielistä). Käytännössä edellä oleva ehdotus tulee aiheuttamaan sen, että esimerkiksi heikommin kuin magnan tai jopa eximian tasoisesti suoriutuvat opiskelijat vaikkapa pitkässä ranskassa, kirjoittavat todennäköisesti ko. kielen lyhyenä. Seurauksena on myös se, että A-(ranskan) kirjoittajien määrä vähenee, mikä ei myöskään ole esimerkiksi koulutuspoliittisesti suositeltavaa. Ratkaisuna esitettyyn ongelmaan lausuttavana olevassa pisteytysohjeessa olisi se, että pitkän kielen magna-arvosanan tuottamaa pistemäärää korotettaisiin, mikä omalta osaltaan kannustaisi myös hankkimaan laadukasta kielitaitoa ja pitämään yllä monipuolista kielivarantoa myös jatkossa.
Lyhyen kielen laudatur-arvosanan tuottama pistemäärä on hyvä pitää nykyisenä eli saman arvoisena kuin reaaliaineet. Näin vieraiden kielten kirjoittaminen olisi järkevä vaihtoehto niistä kiinnostuneille myös tulevaisuudessa.

FSS suhtautuu myönteisesti pisteytyksen lähtökohtiin ja siihen miten pisteet muodostuvat. FSS arvostaa erityisesti tavoitetta kannustaa lukio-opiskelijoita tekemään kurssivalintoja omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan.

FSS förhåller sig positivt till utgångspunkterna för poängsättningen och grunderna för hur poängen bildas. FSS uppskattar särskilt målsättningen att uppmuntra gymnasiestuderande att göra val utifrån sina egna intressen.

On kannatettavaa, että pisteytys ohjaa valitsemaan aineita monipuolisesti opiskelijan omien mielenkiinnon kohteiden ja vahvuusalueiden mukaisesti.