• Opiskeluhuollon palveluiden riittävät resurssit, jotta mielenterveydellisiin huoliin pystytään tarttumaan nopeasti ja ennaltaehkäisevästi.

  • Riittävät resurssit peruspalveluihin, mm. Oppilashuolto ja perheneuvolat. Näihin matalakynnys hakeutua. Eri toimijoiden yhteistyö ja selkeät hoitoketjut. Nyt asiakkaita pompotellaan eikä asiantuntijoilla ole riittävästi yhteistyötä (tietosuoja estää tiedon siirtymisen sos.palveluista terveydenhuollon puolelle), jolloin ei nähdä aina kokonaisuutta vaan kaikki häärää omiaan saman asian äärellä, joskus jopa samaan aikaan.

  • palvelut ovat ilmaisia ja kaikkien saatavilla matalalla kynnyksellä.

  • Helppo ja nopea apu saatavilla avun tarpeeseen.
    Palveluissa työntekijöiden pysyvyys.

  • Lastensuojelu on näköalapaikalla perheiden vointiin, ja on tärkeää että ls-palveluiden piirissä oleviin vaikeammin oireileviin perheisiin ostetaan lastensuojelun toimesta kehityksellisen trauman, traumojen ymmärtämisen asiantuntijuutta niin kohtaamiseen, menetelmiin kuin kuntoutukseen laajemmin. Tätä tarvetta ei useinkaan tunnisteta tai edes sanoiteta ääneen. Sosiaalityössä kehityksellisen trauman tietoisuus unohtuu, eikä asiantuntijuutta osata ostaa. Ls ja terveydenhuollon rajapinnassa täytyy olla vahvat palvelut kotiin vietävänä .

  • Ettei apua tarvitsisi odottaa pitkään. Odotusajalle jotain tukea ja kannustusta. Että apua saisi sillloin kun tarvitsee, ettei pitäisi odottaa niin että on jo niin äärirajoilla että selviääkö edes.
    Nuoren heöposti saatavilla, lähellä, etäyhteydellä, jotta kynnys hakea apua on matala.
    Tiedon antaminen ennaltaehkäiseväst. Että tietää mihin ottaa yhteyttä kun apua tarvitsee vaikkei sitä juuri nyt tarvitse. Mielenterveys palveluiden tekeminen näkyväksi ja ettei ole häpeä hakea apua.

  • Se että psykologin koulutus on ainoa joka antaa perustavanlaatuisen ja laajan mielenterveyteen liittyvän koulutuksen, jota muiden parilta kurssilta saama ammattitaito ei riitä korvaamaan, joten psykologien houkuttelemiseen perustasolle tulisi nyt tosissaan alkaa riittävästi panostaa! Sitä eivät hyvinvointialueet nyt tee.

  • Lasten ja nuorten riippuvuus perheestään ja muista elämänsä aikuisista (varhaiskasvatus, koulu, verksoto). Oikeus henkilökohtaiseen tukeen ja hoitoon, pätevät mielenterveysalan ammattilaiset, jotka erikosituneet lasten ja nuorten skeä näiden vanhempien hoitamiseen.
    Varhaiskasvatukseen ja kouluun paikan päälle kliinikkoja eli psykologeja ja psykoterapeutteja.

  • Palveluiden sujuvuus, ettei nuoria ja perheitä pompoteltaisi luukulta toiselle. Avun oikea-aikaisuus. On myös tärkeää huomioida työntekijöiden tämänhetkinen kuormitus. Ei auta että perustasolle jalkautetaan manualisoituja lyhytterapioita, jos henkilökunta on valmiiksi jo ylityöllistettyä eikä aikaa ja voimavaroja niiden toteuttamiseen ole. Tarvittaisiin lisää henkilöresurssia joilla näitä toteutetaan ja lisäksi esim. koulupsykologien työtehtävät pitäisi määritellä tarkemmin. Tällä hetkellä hoitovastuu ja tutkimusvastuu yhdistettynä yhteisölliseen työhön ovat yksinkertaisesti liikaa. Terapiat etulinjaan ei ole tässä mikään patenttiratkaisu, millä kuitataan tämä kaikki. Se on vain yksi väline, minkä toteuttamiseen pitäisi olla riittävästi resursseja.

  • Palveluiden saannin helppous
    Ihmisten pysyvyys, ei pompottelua luukulta toiselle
    Riittävän pitkäkestoinen tuki

    • «
    • …
    • 11
    • 12
    • 13
    • 14
    • 15
    • 16
    • 17
    • 18
    • 19
    • 20
    • 21
    • …
    • »