Neuvolasta, koulusta, järjestöistä, apu tulisi olla ennaltaehkäisevää.
Vanhemmat ovat kovin yksin miettimässä mm. sääntöjä ja keinoja mobiililaitteiden ja somen haittavaikutusten hallitsemiseksi. Esim. opiskeluterveydenhuollon tai perhepalveluiden kautta vanhemmille jaettu tieto, matalan kynnyksen tietoisku/keskustelutapahtumat tms. voisivat vahvistaa vanhempien pystyvyyden kokemusta turvallisten rajojen asettajina ja vahvistaa kokemusta, ettei ole varsin tavallisten arkihaasteiden kanssa yksin. Omiin vanhemmuustaitoihinsa luottavat aikuiset ovat lasten ja nuorten mielenterveyden peruspilareita. Monien yksinhuoltajavanhempien lapset joutuvat olemaan liian varhain liian paljon yksin. Maksuttomat lapsiperheiden kotipalvelut olisivat tosi tärkeä tuki muiden lähiverkostojen puuttuessa.
Taloudellista tukea, että voisi hakeutua psykoterapiaa n ajoissa. Apua ennaltaehkäisevästi heti esim tilanteisiin joissa lasten vanhemmat eroavat, apua siinä kohtaa myös molemmille vanhemmille.
Syvällisten elämänongelmien käsittelyssä.
Avioero tapauksissa enemmän tukea koko perheelle. Lapsi oireilee eniten. Yhdessä tekemiseen tukea. Jos perheen aikuinen ei ole läsnä lapsen huolissa hän tarvitsisi jonkun muun terveen suhteen aikuiseen. Myö taloudellista tukea mm. Yksinhuoltajille ja työttömille vanhemmille.
Konkreettista apua ja tukea arkeen, jotta perusasiat (fyysinen ja psyykkinen turvallisuus, uni/lepo, ruoka, liikunta, sosiaaliset suhteet) saataisiin kuntoon/ tasapainoon.
Ammattilaisten apua (ja heille riittävästi resursseja)
Taloudellista tukea!
Ymmärrystä kaikin puolin hyvän, terveellisen ja kehitystä terveellä tavalla tukevan arjen elämisestä ja elämänvalinnoista, jotka aidosti johtavat hyviin asioihin. Kun lainsäädäntö ja sen kautta koko yhteiskunnan virallinen järjestelmä (koulut ja viranomaispalvelut) pettää lapset ja nuoret ja ei tue vanhempia kasvatustyössä, vanhemmat, lapset ja nuoret ovat yhä enemmän omillaan ja tarvitsevat yhä enemmän kykyä ja tukea terveen kriittiseen ajatteluun.
Kohtaamista ja kuuntelua ajan kanssa, nopeaa pääsyä palveluiden piiriin, kokonaisvaltaista tukea tarpeen mukaan (nyt hajallaan mm. vammaispalvelut, toimeentulotuki, sairaalan poliklinikat, lastensuojelu jossa jokainen katsoo vain omaa sektoriaan eikä perheen kokonaistilannetta). Avun ja palveluiden hakeminen on nykyisellään tosi byrokraattista. Voimien ollessa vähissä, ei jaksa tai pysty vaikka tietäisi, tähän joku rinnalla kulkeva tuki.