Sosiaalihuoltolain mukaisesti erityistä tukea tarvitsevan lapsen määritelmä on epäselvä. Sen uudelleen tarkastelu on tarpeen. Vuoden 2015 sos.huoltolain uudistuksen jälkeen monet ennen lastensuojelun asiakkaina olleet lapset ja nuoret ovat nyt lapsiperheiden sosiaalityön asiakkaina, jossa työntekijäresurssi EI vastaa lasten ja perheiden tarpeisiin. Tilanne on valtakunnallisesti ajautunut kriisiin. Lapsiperheiden sosiaalityössä (perhesosiaalityö) käsitellään lastensuojeluilmoituksia ja vastataan lapsen erityisen tuen tarpeeseen aivan liian pienellä sosiaalityöntekijä resurssilla. Huom! Kyse on ns. ehkäisevästä lastensuojelusta.
Oleellista on että asiakkaat tietäisivät millaisen palvelun piirissä ovat. Koulutuksia, toimijoita on paljon. Ihmisllä menee käsitteet sekaisin.
Lyhytterapiat maksuttomiksi sekä ammattilaisten koulutus että asiakkaan pääsy vastaanotolle
Kouluihin ja oppilaitoksiin pakolliseksi koulutukset henkilöstölle mielenterveyden ja jaksamisen tukemiseksi sekä nuorten moninaisuuden huomioimiseksi
Kelan tukema terapia voisi jatkua pidempään kuin kolme vuotta, sillä kaikkien ongelmat eivät ratkea niin lyhyessä ajassa. Sen jälkeen jää helposti terapiassa käymättä, kun ei ole varaa ja ongelmat saattavat pahentua.
Lapsia ja nuoria tulisi myös kuulla heitä koskevissa asioissa. Tämän lisäksi palveluista voisi tiedottaa mm. kouluissa tai ylipäätään paikoissa, joissa nuoria on. Näin saamme tietoa nuorille siitä, että apua saa ja pitää hakea ongelmiin.
Kuntiin enemmän palveluja, joilla puuttua esim. koulukiusaamiseen tai lasten/nuorten yksinäisyyteen.
Kuunnelkaa lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä sote-ammattilaisia!
Ehdottoman tärkeää on toimia nopeasti ja kehittää palveluita. On panostettava ennaltaehkäisyyn. Se missä nyt säästetään, tulee pitkässä juoksussa moninkertaisesti kalliimmaksi. Nuorten mielenterveyden hyväksi on saatava resursseja ja syrjäytymistä on ehkäistävä kaikin mahdollisin keinoin.
Palveluja olisi syytä kehittää väestön tarpeet huomioiden ja eri toimijoiden yhteistyötä tulisi tiivistää.