Arvioida jo olemassa olevia palveluja ja niiden hyötyä , päivittää palvelut tähän päivään, antaa palveluihin aikaa , mikään haaste ei synny hetkessä joten ei parannu hetkessä

Lasten ja nuorten palvelut tulisi olla helposti saatavia, mielellään siellä missä kyseiset ryhmät päivänsä viettävät.

Vanhempien jaksamiseen tulisi kiinnittää huomiota ja tukea perheitä myös taloudellisesti.

Kiinnittää huomiota oppimisympäristöihin ja kehittää näitä niin että jokaisella lapsella/nuorella olisi mahdollisuus opiskella.
Kuunnella lapsia ja nuoria palveluita, oppimisympäristöjä ym. Suunnitellessa ja kehittäessä.

Kehittää Kotiin tuotavia palveluita mm. Koulunpuolelta niille jotka eivät kykene koulussa opiskelemaan ympäristötekijöiden takia, mutta haluavat opiskella ja täyttää oppivelvolisuuden.

Neuvolatoiminnan jatkumona jokaiselle kuuluva ns.kuukausi/puolvuotisneuvola läpi elämän; saa keskustella kaikesta, tarvittaessa eteenpäin ohjaus jne jne

Nuorten palveluiden kehittäminen vaatii ymmärrystä ja tietoa nuorten asioista ja ilmiöistä. Nuotti-valmennuksen tyyppistä apua ei saa leikata.

Suosittelen poliitikkoja ottamaan päät pois pyllystä, ja menemään vaikka vierailemaan paikoissa joissa ongelmat kasautuvat, tai edes juttelemassa ammattilaisten kanssa, jotka tällä hetkellä tekevät lasten- ja nuorten mielenterveys- sekä lastensuojelupalveluissa töitä liian vähillä resursseilla, tietäen että mikään mitä itse tekee, ei riitä. Jos ei viitsi vaivautua, kannattaa lukea esim. Longplayn juttu "Tämä paikka on suljettu".

Työntekijöiden pitovoimaan ja perehdytykseen panostaminen.

Peruspalvelut kuntoon ja resurssien ohjaamista ennaltaehkäisyyn ja erikoissairaanhoitoon. Kaikkien ongelma tapausten siirto lastensuojelun piiriin on täysin väärä ja tuhoisa tie.

Yhteistyötä, aitoa yhteistä tarinaa (ei keksittyä kiiltokuvaa Suomesta lintukotona). Inhimillisyyttä, laadukasta ja saavutettavaa tietoa, vastuun ottamista jo tehdyistä virheistä sekä sen myötä tuhotuista sukupolvista. Historian haava märkii, eikä parane ilman tätä.

Palvelut eivät saisi olla sidottuja palveluiden käyttöön. Esimerkiksi psykiatrialla hoito tehostuu, jos käytät päivystyspalveluita. Monet tietävät tämän ja tätä kautta prosessi kuormittuu.

Hoidonvaativuuden taso on myös tunnistettava. Koulu ym. Ympäristöön sijoitettavat tukimuodot ovat hyviä, mutta näissä psyykkisen sairauden tunnistaminen tulisi perustua näyttöön. Kevyempi tuki saattaa pitkittää esim. Tarvittavan lääkehoidon aloitusta. Kouluille ym. Ohituskaista sairaanhoitoon, jos ja kun huoli herää ja tätä kautta mahdollisuus nopealle interventiolle, jos sille on tarvetta.

Taloudellinen tuki (palvelusetelit) vanhemmille/nuorelle yksityisten palveluiden käyttöön, mikäli julkinen taho ei pysty tuottamaan palveluita -oikeasti- nopeasti. Tilanne kotona on usein kriisiytynyt jo pitkään ja avun saannin ja säännöllisen kontaktin saantia odotellaan kuukausia. Viikkokin tuntuu hirveältä vanhemman näkökulmasta ajateltuna, kun kotona on itsetuhoinen nuori, etkä tiedä psyykkisistä sairauksista mitään.

C ja B-lausuntojen hyväksyminen myös sotekeskuslääkäreiltä tai yksityiseltä lääkäriltä, jos hoitosuhde on olemassa. Nyt esim. Meidän kohdalla yksi käynti vuodessa mielialayksikköön, josta lausunnot kirjoitetaan kelaan. Lääkäri vaihtuu joka vuosi. Todellinen hoitavalääkäri pitkällä hoitosuhteella on yksityinen palveuntuottaja, jonne siirryimme hoitojonojen vuoksi. Tällä rajaamisella kuormitetaan erikoissairaanhoitoa tarpeettomasti.

Lääkityksen muutostarpeissa aika hoitavaan yksikköön on saatava nopeasti. Nyt akuuteissa tilanteissakaan ei aikoja saa, vaan ohjataan päivystykseen. Jossa päivystyskäynnillä arvioidaan lääkityksen muutostarvetta. Tämä ei ole kovin kestävä rakenne palveluiden tuottamiselle.

Kuraattorien oppilasmitoitus pienemmäksi!!