Omalääkäriltä, jos sellainen olisi. Koulukuraattorilta.

Sosiaalinen media eli SOME on yksi kanava, jonka mahdollisuuksia tulisia hyödyntää lasten ja nuorten mielenterveystyössä. Eli mennään sinne, missä lapset ja nuoret ovat. Sosiaalinen media tarjoaa mm. väylän tiedottaa ja ohjata paikkoihin, joista apua voi pyytää. Tietysti on huomioitava, ettei yksinään sosiaalinen media tule riittämään. Tarvitaan lähellä olevia saavutettavia palveluita, joihin lapsi tai nuori voi joustavasti mennä silloin kun on tarve. Koulupsykologit, koulukuraattorit, kouluterveydenhoitajat, opettajat ja opinto-ohjaajat. Tämän yhteydessä, kun mietitään avun pyytämistä, tulisi samalla varmistaa, että yhteiskunnassa monella eri tasolla puretaan pitkäjänteisesti mielenterveyteen liittyviä stigmoja ja varataan aikaa sille, että ryhmissä keskustellaan ja lisätään tietoisuutta mielenterveyden haasteista - myös lasten ja nuorten parissa. Apua on helpompi pyytää silloin, kun siihen liittyviä häpeän tunteita yms. saadaan purettua.

Nuorten arkeen lisää turvallisia aikuisia joiden kanssa voi ja uskaltaa jutella ja joka on aidosti kiinnostunut nuoren asioista. Matalan kynnyksen keskusteluapua.

Järjestöiltä. Tosin järjestöiden toiminnan taloudellinen turvaaminen on tässä keskeistä.

Oma hyvinvointialue voisi perustaa/mainostaa sivuillaan olemassa olevaa chat-palvelua, esim. Sekasin

netin kautta,esim.nimettömänä.Suosikkipelien aluksi,ennen kuin pääsee pelaamaan ja sen jälkeen.

neuvolasta ja perheneuvolasta

Perheelle omahoitaja/-lääkäri.

Perhekeskus, jossa tutut toimijat ja toimintamallit jo varhaisvuosilta lähtien.

Mahd srk lapsi ja nuorisotyö