Palveluverkkostrategia näyttää yleiseltä sanahelinältä sen jälkeen, kun avaa palveluverkkosuunnitelman.

Rintasyövän sairastanut äiti on käynyt mammografiassa Jämsässä, nyt tulikin yllättäen muutos Jyväskylään. Tarvitsee niihin reissuihin kyytijän tai taksin, joka ei viimeksi koskaan tullut.
Papalla on muistisairaus. Muistihoitajan piti käydä kotona, mutta ei tulekaan. On kuulemma liian kallista, ja hyvinvointialue ei enää maksa hänen matkakulujaan. Yllätys, yllätys, Jämsässä ei olekaan enää muistihoitajaa, vaan pitää mennä Korpilahdelle. Tämäkin tyystin vaiettu asia. Eli omaisen käytettävä lomapäivä tai palkaton, että sinne päästään. No onpahan pappa nopeammin palvelutalossa, jos sellaista kohta enää on Hallissakaan. Jos muistihoitaja olisi tullut kotiin, hän olisi nähnyt kotona, tutussa ympäristössä, suhteellisen toimintakykyisen papan. Kun Korpilahdelle kammetaan, hän näkee normaalia sekavamman papan, jonka toimintakyky katoaa uudessa paikassa, joka hätääntyy ja pyrkii tilantesta pois. Enkä aio korjata tilannetta, pääseepähän pappa toivottavasti pikemmin turvaan, kun sairaus on kuitenkin etenevä.

-pienten paikkakuntien asiakkaat joutuu hakemaan palvelut kaupungista
—-> kulut lisääntyy! Taksi/ automatkat, parkkimaksut, noussut päivystysmaksu, perus esim, korvatulehduksen hoito voi maksaa yli 100e kunnallisella kaikkineen kuluineen!!!

Palvelujen saaminen vaiketuu

Pihtiputaalla terveyspalvelut heikkenevät ja suun terveydenhuolto häviää kunnasta kokonaan. Palvelujen käyttö vähentynee kun välimatkat karkaavat pitkiksi, mutta samalla hoidettavat ongelmat ja sairaudet ovat vakavampia kun niiden kanssa sinnitellään omillaan pidempään. Tulihan tästä jo korona-aikana kokemusta, valtava hoitovelka ja suuret kustannukset kansallisesti kun palveluita rajattiin. Onko tämä todella se mitä tavoitellaan ja halutaan?
Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan yksiköitä suljetaan mutta strategiasta ei selviä mihin hoivakodin nykyiset asukkaat siirretään, esimerkiksi hoivakoti Sylvissä on uudet ja varsin toimivat tilat, mutta näyttää ettei vanhuksille löytyisi paikkaa oman kunnan sisältä. Mikä inhimillinen kärsimys aiheutuu siitä että haavoittuvimmassa asemassa olevia muistisairaita siirretään vieraaseen paikkaan ilman tuttua ja turvallista ympäristöä?

He eivät välttämättä enää ollenkaan hoida tärkeitä asioita, esim. terveydenhoitoon liittyviä, koska se on liian vaikeaa.

Ei sanat riitä kertomaan miten vaikeaksi tämä tulisi. Menisi loppu heikkko elämä vielä vain vaikeammaksi, jos se tähän mennessäkään ei helppoa ole ollut heille (sotaajan lapsille).

Todella negatiivisesti.
Vanhus väestö jää vaille palveluja ja entä ne joilla on matkaa ennestään jo pidemmästi kuin täältä Pihtiputaan keskustasta?? Entä ne joilla ei ole ajokorttia?? Jää paljon terveyspalveluita käyttämättä ja kuormitus on muualla sen jälkeen.

Huonosti. Perhe-elämä kärsii jo nyt kahden vuorotyölaisen työelämästä ja jos pitäisi lähteä kulkemaan noin kolme tuntia päivässä vielä lisää johonkin toiseen työpisteeseen, jäisi perheen kanssa vietytty aika sekä harrastuksen pois. Mielummin vaihdan alaa.

Erittäin negatiivisesti vaikuttaa, palveluiden saatavuus heikkenee huomattavasti, jolloin entistä huonokuntoisempana ollaan kotona ja tällä menolla siellä myös kuollaan saamatta hoitoa.