Sairastuminen pelottaa, kun tietää ettei apua saa

PIHTIPUDAS
Heikentävät suuresti Pihtiputaalaisten arkea ja turvallisuutta. Mikäli toteutatte tämän palvelustrategian, tulette maksamaan moninkertaiset vaikutukset lisääntyneinä ensihoidon tehtävinä, työntekijöiden kuormittavuutena ja sairauspoissaoloina, lisääntyneinä toimeentulotuen menoina, kriisitilanteiden purkamisena moniammatillisesti, joka syö enemmän resursseja, kuin teillä on tällä hetkellä tarjota.

Ihan esimerkkinä, kuinka paljon tulee lisääntymään huoli-ilmoitukset sosiaalipalveluihin kun hoito siirretään etäämmälle, esim hammashuoltohan joutuu tekemään lastensuojeluilmoituksen kun lasta ei tuoda hammashoidon sovituille ajoille-onko lapsiperhepalveluissa niin paljon löysää resurssia että selvittelevät vielä tämänkin, vähävaraisilla ei ole kulkuyhteyksiä kauaksi lääkäriin ja terveystilanne ja sosiaalinen tilanne kriisiytyy, tilanne pahenee ja kuormitetaan ensihoitoa, ja tämän jälkeen sosiaalipalveluita.

Mieti päättäjä, ajatellaan että olet autoton ja vähävarainen, puolisosi on vuodeosastolla saattohoidossa ja tekee kuolemaa sillä aikaa kun sinä sait ruikutettua naapuriltasi kyydin 110 km päähän, velaksi, ja puolisosi kuoli ennen kuin pääsit perille. Puolisoasi hoiti tuntemattomat hoitajat ja perille päästyäsi voit saada nopean tilannekuvan ja osanotot. Omalla paikkakunnalla vuodeosastolla puolisoasi olisi hoitanut tutut hoitajat, puolisosi olisi tiennyt heidät nimeltä, samoin sinä, olisit kerennyt paikalle, koska sinulle olisi soitettu sairaalasta että nyt on hetki jolloinka kannattaa tulla, hoitajat olisivat kertoneet edeltävistä tunneista ja suoneet teille enemmän kuin mielellään kaiken jäljellä olevan yhteisen ajan.

Mieti päättäjä, ennen kuin viet mahdollisuuden arvokkaaseen palliatiiviseen hoitoon, kuolemaan ja kohtaamiseen ja omaisille annettavaan surutyöhön.
Vähentäkää sieltä missä palveluita on lähempänä toisiaan, ei sieltä minne eniten kärsimystä aiheutuisi.

Vanhukset ja lapsiperheet ovat pulassa. Jälleen kerran!

Paljon työttömiä lisää Karstulan kuntoutusosastolla. Välimatkat suuret. Taksit hurraa edes takas. Kynnys lähteä lääkäriin kasvaa ja siitä seuraa pidemmät sairaalajaksot ym. Ihmiset muuttavat palvelujen perässä.. tätäkö tässä ajetaan takaa. Perk....

Samalla lailla kuin ne kohdistuvat itseenikin. Vanhukset eivät apua. Lasten turvallisuutta ei saa heikentää.

Heikentävät syrjäseutujen palveluja. Kepuhan on 30 vuotta yrittänyt tappaa maaseutua ja nyt on likellä onnistumista.

Itkettää ihan ajatella asiaa. Puolison pätkätyöt, oma todennäköinen työttömyys, vähävaraisuus. Ei meillä ole varaa käyttää edes lasta oikomishoidossa jatkossa! Pitääkö oikomishoitokin keskeyttää?!
Lähiomainen on todella huonossa voinnissa, tarvitsee toistuvasti sairaalatasoista hoitoa, oireilee myös psyykkisesti, hoito ei toteudu kotona minkään kotisairaalan vuoksi. Nyt jos hänen sairaalahoitoa vaativat jaksot eivät jatkossa ole Pihtiputaalla, niin miten onnistumme enää kotiuttamaan häntä? Pihtiputaalta käsin kotiutus on saatu onnistumaan, toistaiseksi.

Heikentävästi suuresti. Vaikeus päästä hoitoon niin ajallisesti kuin matkallisestikin.

Epätietpisuus minnehän se läheinen joutuu jos/kun Keuruun vuodeosaton toimintaa ajetaan alas. Miten pääset läheistäsi katsomaan jos hän joutuu noin 100 km päähän kotipaikkakunnastaan,? Missä on inhimillisyys nykyisessä suunnittelussa?Keuruun vuodeoston lakkauttaminen tuntuu ahdistavalta, jos läheisellä on tarve jatkohoitoon ja se jatjohoitopaikka on esim Laukaassa tai jossain vielä kauempana. Miten pääset ehdit töiden jälkeen omaistasi käydä katsomassa ja miten se etäisyys vaikuttaa toipumiseen ja psyykkiseen kuormitukseen sekä läheisilöä että potilaalla joka joutuu kauas kotoasn jatkohootoon!

Heikentää merkittävästi pohjoisen Keski-Suomen asukkaiden arkea.