Näin se pitää olla. Ja pitää ymmärtää, että vanhuus ei tee ihmisestä invadiidiä, vain sairaus sen tekee. 80 vuotiasta voi kohdata liikenneonnettomuus, jossa loukkaantuu ja joutuu pyörätuoliin loppu iäksi. Voi sairastua johonkin sairauteen, joka estää normaali matkustamisen julkisissakulkuneuvoissa. Ihmisen tekee yleensä invalidiksi sairaus. Sairaudet pitää olla tavertaisessa asemassa, joka vahingoittaa ihmistä ja tekee hänestä invadidin. Pääasia on, voiko ihminen liikkua yksin enää, voiko hän kulkea julkisissa kulkuneuvoissa, syy mitä siihen johtaa on toissijainen asia, vamma mikä siitä tulee pitää määrätä kuljetksen tarpeen.

Tarpeen mukaan. Eläkeyhdistyksissäkin on "meneviä" vanhuksia. Siis mihin verrataan, huonokuntoisiin vanhuksiin vai terveisiin vanhuksiin...

En ole koskaan ymmärtänyt vammaisten ja vanhusten niputtamista yhteen kuljetuksissa. Olen nähnyt monenlaista kulkijaa taksissa ja miettinyt, että jotkut näistä voisi liikkua julkisilla, kun ketterästi nousevat taksin askelmia. Useimmat kuitenkin perustelee nämä tasapaino-ongelmilla tai sairaudenkuvan muutoksilla. Toki vammattomalle ihmisille ja vanhukselle sairaus ja huono kunto tuo epävarmuutta liikkumiselle. Kukin toki on yksilöllinen, ja se että jokin luo turvallisuutta liikkua sekä tukee liikkumista, ei sinänsä voida evätä taksimatkoja vain mielikuvaan perusteella.

Ok, jos esim. 80 v vammautuneella (myös sairaudesta aih vammat) henkilöllä on oikeus VPL mukaisiin palveluihin.

Tulee selkeästi erottaa vammautuminen ja iän tuomien vammojen aiheuttamat pulmat. Myös vanhus voi vammautua.
Tällä hetkellä monelta vanhukselta riistetään vammaispalvelut ikään perustuen.
Sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalvelujen rajaaminen 36 matkaan vuodessa rajaa aktiiviset ja omatoimiset vanhukset kotiin.
Mielestäni edelleen voitaisiin myöntää 4,6,8 tai 12 matkaa/kk tarpeeseen perustuen. Matkojen käyttö vähenee sitten henkilön aktiivisuuden vähentyessä ja keskiarvo lähestyy tuota 36 matkaa. Jos ikäihminen ei enää voi itse hoitaa asioitaa, tarvitaan muita palveluja korvaamaan menetetty omatoimisuus. Säästöt siirtyvät siis muiden palvelujen tuottamiskuluihin.

Asun pienessä kaupungissa, jossa joukkoliikenne tarkoittaa ainoastaan kouluvuoroja. Niihin linja-autoihin ei ole asiaa yhdelläkään hitaalla tai huonosti liikkuvalla. Varmasti eri asia pk-seudulla, mutta täällä maalla ollaan puhtaasti taksien varassa.

Kannatan ajatusta, koska ikääntyneiden määrän lisääntyessä meillä tulee olla enemmän nimenomaan ikääntyneille kohdentuvia tukimuotoja. Mielestäni nykytilanteessa vammaispalvelut paikkaa puutteellisia vanhuspalveluja, jotka olisi jo nyt mahdollista myöntää myös sosiaalihuoltolain nojalla useimmille vanhuksille riittävinä. Äkillisesti vammautuneella vanhuksella tulee kuitenkin edelleen muiden vammaisten tavoin olla oikeus VPL kuljetuspalveluun.

36 matkaa vuodessa ei ole riittävä määrä.

Ikä ei saa olla este, vammaisten liikkumiselle.

Vammainen on vammainen vanhanakin. Kuljetuspalvelut on säilytettävä.