Kannatamme uuteen vammaislakiin otettavaa liikkumisen tukeen liittyvää rajausta koskien pääosin korkeasta iästä johtuvia toimintarajoitteita.

Vanhuksillakin on vaikeuksia liikkua, mutta yleensä heillä on jo raha-asiat kunnossa ja työvuodet takana. Jos takana on vain vamman aiheuttama osa-aikatyö pätkiä tai ei ollenkaan töitä, matkat tulee saada VPL:n mukaan.

Tottakai vammaisten pitää saada säilyttää kuljetuspalvelunsa ikääntyessään. Myös ikääntyneiden, jotka vammautuvat, pitää olla oikeutettuja vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuksiin.

Ikääntymisestä johtuvista syistä toimintakykyään menettävien työntäminen kuljetuspalveluiden ulkopuolelle ei ole viisasta, koska se tarkoittaa, että ihmiset eivät voi käyttää jäljellä olevaa toimintakykyään asioiden hoitamiseen, vaan tarvitsevat muita palveluita asioimisen järjestämiseen. Toimiva ja esteetön ympäristö ja joukkoliikenne ovat myös tämän väestönosan suhteen se kehitysmuoto, joka tuo eniten säästöä. Liikkumisen estäminen välillisesti puolestaan se, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia nopeasti.

Ikääntyvienkään kohdalla ei pidä laskea mitään keskimääräistä kolmen matkan keskiarvoa, koska se on epäoikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Ne, jotka pystyisivät käyttämään enemmän matkoja, jäävät niitä ilman ja muiden palvelujen varaan, kun taas ne, jotka vetävät keskiarvoa alaspäin, koska eivät pysty käyttämään matkoja, eivät edelleenkään käytä matkoja. Säästö tulisi siis vain siitä, että toimeliaita estettäisiin liikkumasta vähentämällä matkoja, ja sellainenhan on omiaan lisäämään masennusta yms.

Näin juuri, Ei pitkään vammaisena olleelle tule ihmeparantumista, kun täyttää 75 v. Vaikeavammaisella, siis syntymävammaisella täytyy säilyä ne 18 matkaa per kuukausi. Tulee selkeästi erottaa vammautuminen ja iän tuomien vammojen aiheuttamat seikat. Toki yli 75v voi myös vammautua.
Perustuslaki ja vammaisen myöhäisiäin oireet eli joihinkin vammoihin kuuluu vamman itseensä ns. myöhäisiän oireet, joita vasta vähän tutkittu. Lisäksi edellisen päälle vielä normaalit vanhuuden tuomat jutut. Näin siis syntymävammaisella ja varhain vammautuneella.

Siis vammaisille iästä riippumatta nykyiset kuljetuspalvelut.
Hyväksyn ajatuksen siitä, ettei 85-vuotiaan vammaisen elämää verrata 20-vuotiaaseen terveeseen, vaan saman ikäisten terveiden elämään ja tarpeisiin. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että ikäänsä nähden aktiivisen vammaisen etuuksia rajoitetaan keskimääräiselle tasolle. Avun pitää perustua kunkin yksilölliseen tarpeeseen ja elämäntapaan, joita ei pidä tasapäistää.
Asian tarkastelussa on otettava huomioon yleinen eliniän nousu, lääketieteen kehittyminen ja myös vammaispalvelujen tuoma vammaisten elämänolosuhteiden paraneminen. Ne kaikki ovat nostaneet ja nostavat edelleen vammaisten eliniän odotetta, mikä pitää ottaa huomioon arvioitaessa palvelujen tarvetta ja oikeutta niihin.
Ehdotuksen kaaviotiedot ovat ristiriidassa tekstin kanssa. Kuljetuspalvelujen saajien lukumäärä nousi n. 2% vuosina 2011 ja 2012, mutta on sen jälkeen tasaantunut tasolle 102.000. Myös jako ikäryhmittäin on varsin stabiili, yli 65-vuotiaita tuen saajia on ollut 66% tuen saajista vuosina 2012-14.