Mahdollisimman matalan kynnyksen palveluita elämän alusta asti: vauva/äiti (kodinhoitopalvelut kaikille, pelkkä väsymys riittää indikaatioksi), päiväkoteihin psykologien konsultaatiot ja valvontaa esim kurinpitomenettelyihin, kaveruuden tukeminen siellä ja kouluissa, kiusaamisen lopettamistyön jatkaminen edelleen kouluissa ja työpaikoilla, erilaisuudesta puhuminen tekee sallituksi, yksinasuville yhteistoimintaa iästä riippumatta (esim ruokapalveluita), rohkeutta puuttua/opastusta vaik. mielenterveysongelmaisten henk.kohtaiseen hygieniaan, jolloin syrjäytyminen ei johdu karttelusta, vanhuksille seuraa ja toimintaa etsivällä tavalla ilman, että olisi jotain ongelmia.....

Matalan kynnyksen tukea saataville nykyistä enemmän ja nopeammin, esim. mahdollisuuksia kriisitukeen, psykologiseen ensiapuun ja lyhytterapioihin (ennen mahdollisia pidempiä psykoterapioita).

Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin on syytä panostaa entistä enemmän. Kouluissa tunnetaitojen harjoittelu esim. opojen ja koulukuraattoreiden tai koulupsykologien vetäminä. Tuodaan jokaisen arkeen mahdollisuuksia puhua mielenterveysasioista. Työpaikoille hyvinvointicoachausta ja oman mielen johtamisen teemavalmennuksia ulkopuolisten ratkaisukeskeisten ammattilaisten vetäminä. Itsensä johtamisen työkaluja opiskelijoiden ja työikäisten arkeen. Paremmat palvelut myös ikäihmisten terapiaan. Yhteistyötä vapaaehtoisjärjestöjen ja yhdistysten välillä, jota rahoitetaan valtion budjetista.

Mielenterveys on muuttuva tila; tarvitaan riittävästi matalan kynnyksen ja ennaltaehkäisevien palveluita niin päiväkoteihin, kouluihin kuin työpaikoille ja eläkeläisille, kuten myös neuvoloihin, terveysasemille jne. Erikoissairaanhoitoon pääsyä tulisi helpottaa eli kriteereitä sairastumiselle madaltaa. Mielenterveyden hoitoa ei saa jättää kolmannen sektorin varaan, vaikka mielenterveyden hoito ei ole vain psykiatrisen koulutuksen saaneiden ammattihenkilöiden tehtävä; on ymmärrettävä että mielenterveys on osa ihmisen elämää ja sen terveeksi rakentuminen on yhtälailla vanhempien, opettajien, valmentajien, esimiesten ym. ym. tehtävä.

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia tulisi tukea varallisuudesta riippumatta vaikka sosiaalisten avustusten keinoin! Kuntien liikunta- ja kulttuuripalveluiden kattava tarjonta ja matala kynnys tärkeää! Urheiluseuroja tulisi velvoittaa huolehtimaan lasten mielenhyvinvoinnista myös! Samoin kilpatasolla ja kilpaurheilussa. Lasten ja nuorten mielenhyvinvointia tulisi edistää lisäämällä tietoisuutta esimerkiksi mindfullness -taidoista läpi peruskoulun. Mielenterveystaitoja tulisi opettaa säännöllisesti opetusohjelmassa.

Linja on hyvin epämääräisesti määritelty. Mielenterveys rinnastetaan pääomaan/rahaan? Mitäs mielenterveys olisi jos ei tärkeää ja voimavara? Eikö ole aika itsestäänselvyys.

Mielenterveydestä puhutaan ääneen ja kattavasti jo varhain. Ongelmat otetaan vakavasti ja yhteiskunta tukee ja panostaa palveluihin ja sen mahdollisuuteen saada apua.

Tunnistetaan, tunnustetaan ja toimitaan.

Jokaiselle kansalaiselle mahdollistetaan pakollinen mielenterveystarkastus useita kertoja elämän aikana. Tarkastuksessa annetaan pyydettäessä apua mielenterveyden parantamiseksi. Lisäksi nuorille ja osittain aikuisille tulisi opettaa kasvavassa määrin tunteidenhallintaa, stressin sitokykyä, tunteiden käsittelyä, manipuloivan käytöksen tunnistamista, asioiden kyseenalaistamista, itsensä kyseenalaistamista, muiden kyseenalaistamista, diplomaattisia taitoja, riitojen selvittämistaitoja ja mahdollistaa oppimisen ja opiskelun kehittäminen suuntaan, joka tuottaa kattavampia oppimistuloksia. Jotta oppimistuloksia voitaisiin parantaa, vaaditaan enemmän aikaa ja tutkimusta. Ilmaistahan tämä ei ole mutta tulos voidaan saavuttaa organisaatiomuutosten ja toimintatapojen muutoksen kautta. Lainsäädännön tarkentaminen eri osa-alueilla on toteutuessaan parhain vaihtoehto, koska se ei suoraan vaikuta rahallisiin menoihin lainsäädännön voimaan astumisen jälkeen.

Työelämän joustavuus, mahdollisuus osa-aikaiseen, rätälöityyn yms. työaikaan sen sijaan että jäädään sairaslomalle tai sairaseläkkeelle. Erityissairaanhoidon uudistaminen, nykyisellään hidasta, kallista ja tehotonta. Erilaiset lyhytterapiamuodot yms. jota olisi mahdollista saada esim sosiaalihuollon tai työterveyshuollon palveluna. Perheissä tehtävä työ jo pikkulapsivaiheessa, jos vanhemmalla mt-ongelmia, sillä ongelmien periytyvyys on huomattavaa.

Psykiatriselle saa lähetteen kaikki, joiden somaattista sairautta ei terveyskeskuksessa osata hoitaa. Ei ollenkaan oikein. somaatiseen sairauteen varmasti löytyy apu, jos labroja ja röntgeniä halutaan käyttää ym ym tutkimuksia. Selitykseksi ei kelpaa tutkimusten kalleus. Kalliimmaksi on laittaa henkilö mielenterveyssyistä eläkkeelle.