Välittäminen, puheeksi ottaminen, avoimuus, hyväksyminen. Omien ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ja negatiivisen kehän pysäytäminen ajoissa ennen masennusutta. Uupumiseen reagointi. Lapsuuden traumojen tarkempi seulominen ja ohjaus palveluihin. Puheeksi ottamisen taidon kehittäminen. Dissosiaatiohäiriön laajempi tuntemus ja ymmärrys mielenterveyden ongelmissa.

Avoimuus ja suhtautuminen samalla vakavuudella, kuin fyysinen terveyskin. Tiedon lisääminen ja ”avaaminen” selkeästi käytännön esimerkein.

Yhteistyötä koulutuksen ja kolmannen sektorin kanssa. Pitää huomioida myös liikunta- ja kulttuurijärjestöt sekä muutkin järjestöt.

Mielen- ja soomaterveyden yhdistäminen, jokaiseen sairastumiseen liittyy myös mieli. Osa mielenterveysdiagnooseista hyötyisi muuttamisesta, diagnoosit tuottavat stigmaa ja vaikeuttavat esim työhön pääsyä. Neuropsykiatriset diagnooseissa harvoin koetaan sairautta, mutta arjen toiminnanohjaukseen tarvitaan apuja. Digitaaliset palvelut selkokielelle ja esteettömiksi, niin että myös mielenterveydeltään sairastuneet pystyvät hakemaan etuuksiaan paremmin. Työelämän tulosvastuullisuus ja pätkätyösuhteet eivät edistä mielenterveyssairauksien ennaltaehkäisyä. Työnantajinen suhtautuminen mielenterveyspotilaisiin on usein heikko.

Mielenterveyshäiriöt ovat ihmisessä olevia haavoja ja kipupisteitä. Kunnioitus ja tasavertainen kohtelu haavoittunutta kohtaan ns. hoitavien henkilöiden puolelta. Voi olla että nämä haavat ja kipupisteet eivät koskaan parane, niin että voisi saavuttaa normikansalaisen tehokkuustasoa. Jos voitaisiin hyväksyä se, että joku jaksaa tehdä töitä vaikka vain 1-2 tuntia päivässä.

Mielenterveyden hoitamista tulisi opettaa jo päiväkodeissa, esikouluissa ja ala-ja yläkoulussa lapsen /nuoren ikätason mukaisesti.

Tulisi käydä keskustelua jo neuvolassa vanhempien kanssa vanhempien omista ja lapsen tunnesäätelytaidoista. Kouluun tulisi saada Hyvinvointi niminen opintokokonaisuus missä yksi suuri osa-alue olisi mielenterveys ja tunnetaidot.
Perheitä tulee tukea entistä enemmän vauvaperheajoista lähtien siten että vaikeuksista uskaltaa puhua ajoissa. Kotiin tehtävää työtä ja tukea tarvitaan tuossa elämänvaiheessa enemmän.
Niille joilla on ongelmia tarvitaan yhden-luukun periaatteella toimiva hoitoketju. Masentunut ihminen puhumattakaan psykoosisairaasta ei jaksa vaihtuvia työntekijöitä. Panostusta perustasolle. Jo terveyskeskustasolla pitäisi mt-ongelmista kärsiville tarjota 20 kerran lyhytterapia. Ongelmat eivät tuossa tilanteessa välttämättä muuttuisi vaikeiksi. Kaikki eivät tarvitse kolmen vuoden Kela-terapiaa vaan psykoterapiaa tulisi tarjota perustasolla.

Mielenterveys ja sen ongelmat aktiivisesti esiin ja puheeksi. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy.

Avoin keskustelukulttuuri. Yhteistyö ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa palveluiden kehittämistyössä mutta myös valistustyössä. Kansallinen asennemuutos, arvojen tarkastelu ja yhteiskunnan sekä yhteisön odotusten pohtiminen ja peilaaminen mielenterveyteen. Nostetaan mielenterveys samalle tasolle fyysisten sairauden kanssa, kuka vaan voi sairastua ja ennaltaehkäisy on tärkeää.

Tabujen rikkominen avun hakemisessa ja saamisessa(julkinen, yksityinen, 3. sektori) koska se edistää häpeän tunteen pienentymistä. Mielenterveydestä ja sen järkkymisestä puhuminen. Kouluissa, työpaikoilla jne. on jokaisen saatavilla tieto, kuinka saada apua. Mahdollisuus kevyempään työskentelyyn, koska usein osa-aikatyöskentely vahvistaa mielenterveyttä mutta ei ole voimavaroja kokoaikatyöhön.

Purkamalla pikkuhiljaa sitä stigmaa ja häpeää mitä sen ympärillä pyörii. Myös valistus kaikista eri hoito vaihtoehdoista aivan lapsesta asti.