Mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja kynnystä niihin pääsemiseen tulisi parantaa. Sekä päihdeongelmien nivoutuminen mielenterveyteen; saako huumeidenkäyttäjä apua?
Mielenterveyspalveluiden saatavuutta pitää helpottaa.
Matalan kynnyksen palveluita enemmän. Kahviloita, tapaamispaikkoja, keskustelumahdollisuuksia.
Mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja hoidon ajoissa antamista tulisi lisätä ehdottomasti. Valitettavasti joissakin tapauksissa mielenterveysasioita hoidetaan aivan liian hitaasti ja näin ollen tarvittavaa apua ei saada tarpeeksi ajoissa jolloin ongelmat suurenevat.
Pääsyä mielenterveyspalveluihin tulisi parantaa.
Terapiatakuu. Kaikki ihmiset yhdenvertaisina hoidon piiriin.
Terapiatakuu täytyy toteuttaa
Tässä kohtaa koulutuksen ja sivistyksen pitäisi kohdistua ensisijaisesti aikuisiin, koska heidän kauttaan välittyvät ennakkoluulot ja asenteet lapsiin. Vasta kun aikuiset lopettavat syrjimisen ja kiusaamisen, saadaan todellisia tuloksia myös esim. koulukiusaamisen lopettamisessa. Kiusaamistilanteisiin pitäisi pystyä puuttumaan järeämmin vauvasta vaariin.
Oikeus koulunkäyntiin, opiskeluun ja työhön. Jos sairastuu nuorena, täytyy saada työpaikka, jolla voi turvata elämänsä ja toimeentulonsa.
Terapiatakuun kansalaisaloitteen säädösmuutokset ja -lisäykset tulisi saattaa voimaan seuraavalla hallituskaudella. Jokaisella tulisi olla oikeus saada lyhyterapiaa tai muuta psykososiaalista hoitoa ilman diagnoosia perusterveydenhuollossa kuukauden sisällä hoidontarpeen toteamisesta.
Mielenterveysongelmiin liittyy yhä vahva häpeästigma työelämässä. Valtiovallan tulisi panostaa stigmanvastaiseen työhön yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Mielenterveysperusteisen syrjinnän kokemuksia tulisi tutkia ja selvittää rekrytoinnin ja työhön paluun yhteydessä.
Osatyökykyisten mielenterveyskuntoutujien työurien tukemiseen tulisi panostaa selkeästi nykyistä vahvemmin. Ammatillisen kuntoutuksen työkokeiluista tulisi tehdä nykyistä houkuttelevampia ja tosiasiallisesti hyödyllisiä sekä työnantajille että työntekijöille. Jos työpaikoille tarjottaisiin tiiviimpää ohjaus- ja suunnitteluresurssia ammatillisen kuntoutuksen tueksi, voitaisiin välttää tilanteita, joissa kuntoutujan oman työnantaja kieltäytyy yksilöllisistä työkokeiluista resurssisyihin vedoten.
Jokaisella kuntoutujalla tulisi olla oikeus työkykykoordinaattorin palveluihin sairasloman aikana sekä työhön paluun yhteydessä mukaan lukien riittävän pitkä seuranta yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.
Työttömien joukossa on paljon tosiasiallisesti työkyvyttömiä henkilöitä. Heidän sosiaaliturvansa tulisi tulla sairasetuuksista eikä heihin pidä kohdistaa kokoaikatyön hakuvelvoitetta sanktioineen.