Tietoisuuden lisääminen -> stigman väheneminen -> Osatyökykyisyyden lisääminen ja osa-työkykyisten helpompi työllistäminen (työnantajien yhteiskuntavastuun korostaminen).

Ehkäisevä mielenyterveystyö kunniaan. Psykologista osaamista terveyskeskuksiin, joihin pääseminen ilman lähetettä ja matalalla kynnyksellä. Hyvän mielenyterveyden korostaminen, mistä se koostuu ja miten sitä huoltaa ja hoivata.

Muistetaan jokaisen itsemääräämisoikeus.

Hoitoketjujen ja prosessien uudelleen arviointi. Kehittämisessä tulee tunnistaa ensin asiakaiden tarpeet.

Psylokogin palveluiden saatavuus ja hinta kohdilleen julkisessa terveydenhuollossa.

Oikeuksien esilletuominen kaikissa niissä paikoissa missä asiakas kohtaa auttajansa. Tämä voimaannuttaa avun hakijaa, koska häneen ei suhtauduta objektina vaan subjektina.

Laitos ja yhteisöllisiä hoivapaikkoja lisää jottei sairaudet pahene ja omaiset uuvu.Kotihoito ei ole paras kaikille.

Mielenterveyspalvelujen parempi saatavuus. Lääkehoitoon pitäisi aina kuulua psykoterapia tai ainakin yhden ja saman hoitohenkilön kohtaaminen. Valviran kriteerit psykoterapeuteille ovat liian jäykät. Vaikka koulutus olisi muuten tasokas, mutta tietyt muodolliset edellytykset ja niiden toteutuminen tietyssä järjestyksessä eivät täyty (esim. gestaltterapeuttikoulutuksessa), henkilö ei saa antaa Kelan tukemaa terapiaa. Tällaisillekin eettisesti päteville terapeutille riittäisi mielenterveytensä kanssa kamppailevia asiakkaita, jos alv prosenttia laskettaisi ja/tai alv velvollisuuden ansaintarajaa (nyt 10t ja portaittain nouseva prosentti 30t saakka) nostettaisiin tuntuvasti.

Kiusaamiseen ja syrjintään puuttuminen matalalla kynnyksellä. Koulujen eriarvoistumisen pysäyttäminen. Simputuksen kitkeminen armeijasta.

Nopeutta hoitoon pääsyssä tulisi parantaa. Tilanteet voivat akutisoitua nopeastikkin.