On todella tärkeä saada ajoissa tarpeiden mukaista hoitoa ja hoidon tulosten seurantaa. Se säästää yhteiskunnan rahoja, samalla kun se on inhimillinen tapa kohdata yksilö.
Matalan kynnyksen palvelut. Mielenterveysongelmien tunnistaminen jo perusterveydenhuollossa.
Tarpeiden mukainen on vaikea käsite, aina ei tunnista tarvetta. Pitää olla systemasttista seurantaa, jossa syntyy ymmärrys ihmisen elämästä pitemmällä jaksolla.
Matalan kynnyksen palvelut ja hoitoon pääsy on tehtävä helpoiksi ja saavutettaviksi; nykyinen hoitoonohjaus terveysasemien kautta on kömpelöä. Matalan kynnyksen ja avopalvelujen lisäksi on oltava tarjolla riittävästi laitoshoitoa sellaista tarvitseville. Myös omaisten kuunteleminen ja osallistuminen on tärkeää, jos halutaan laaja-alaisia tuloksia.
Rahalla saat apua ja se on väärin. Terveydenhoito on politiikkaa jossa terveitä hoidetaan mutta ei sairaita. Sosioekonominen asema vaikuttaa saatko hoitoa ja miten sinuun suhtaudutaan.
Potilas vallankin taloudellisesti köyhä on menoerä mutta lääkäreiden palkat ja hallintokulut ei. Omituista.
Matalan kynnyksen palvelut, lyhyet odotusajat
Päihderiippuvuus irti mielenterveyden palveluista, omaksi kokonaisuudeksi.
Mielenterveyspalveluja käyttävä ohjataan oikean avun piiriin nopeasti. Eikä hoidolla tulisi olla aikarajaa.
Että olisi niitä laaja-alaisia palveluita, jotka parantavat. Tämä mitään rakettitiedettä ole ettei kukaan parene millään hetken jonkun hölmön psykiatrin käynillä, joka vaan oireisiin kiinnittää huomiota ja sitten höpötellään välillä jonkun mtt tantan kanssa niin kai siinä äkkiä kroonistuu
Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja lisättävä julkisiin palveluihin. Kolmas sektori tekee jo paljon hyvää työtä, mutta julkisella puolella voisi olla enemmän esim. lähi-ja sairaanhoitajien vastaanottoja, joihin ohjattaisiin kevyemmällä tuella pärjääviä asiakkaita. Tällä hetkellä mm. lähihoitajien osaaminen sivuutetaan, vaikka mielenterveyden suuntautumisella opinnoissa on vuoden verran mielenterveys- ja päihdetyön opiskelua (enemmän kuin sairaanhoitajan opinnoissa), ja lähihoitaja on halpaa työvoimaa. Suurempaa tukea tarvitsevien tulisi päästä varsinaiseen terapiaan, mutta näitä henkilöitä olisi todennäköisesti vähemmän, kun osa olisi jo saanut varhain apua ns. alemmalla tasolla.