Suomessa harva saa apua kunnes tilanne on "tarpeeksi paha". Mitä tämä tarkoittaa? Ennaltaehkäisevässä työssä pitäisi madaltaa tätä kynnystä avun piiriin.

Kehittämällä palveluita matalla kynnyksellä. Toimivia palveluita ennen erikoissairaanhoitoa.

Panostus terveydenhuollonammattilaisten koulutukseen mm.

Ennaltaehkäisy. Tiedon välittäinen mm. kokemusasiantuntijoiden välityksellä. Muelenterveyspalveluiden saatavuuden lisäminen sekä hoitoonhakeutumisen helpottaminen nk. matalan kynnyksen päivystyspaikoilla.

Riittävät resurssit: panostetaan asiantuntijuuteen ja siihen, että tarvittavaa apua on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan, mielellään jo ennaltaehkäisevästi.

Täytyy ohjata mielenterveyspalvelujen lisäksi yhteiskunnan toimeentuloa turvaavien palvelujen piiriin ja mahdollisesti somaattisten sairauksienkin hoitoon. Ihminen on kokonaisuus, ja tarvitsee monenlaisia palveluja. Ja kohtuullisin hinnoin tai KELAn maksamana. Esim palveluseteli ja vapaakortti olisivat ratkaisuja.

Terapiatakuu tulisi saattaa voimaan seuraavalla hallituskaudella.
Julkisen sektorin tulisi tarjota matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, joista saa tukea ja apua ilman diagnoosia. Matalan kynnyksen paikoissa olisi psykiatri- ja psykologipalveluita, sosiaali- ja kuntoutusohjausta sekä ravitsemusneuvontaa.

Mielenterveyspuolelle lisää resursseja. Aivan liian moni somaattisesti oireileva on pohjimmiltaan mt-puolen asiakas ja aivan turhaan hoidetaan ja hyppyytetään luukulla, eikä osata ohjata oikeaan paikkaan. Rahaa siirrettävä somatiikan puolelta psykiatrisiin palveluihin.

Kokemusasiantuntijat, vertaistuki ja kolmannen sektorin yhdistykset otetaan entistä enemmän mukaan palvelujen suunnitteluun, palvelujen kehitystyöhön sekä hoitojen ja kuntoutuksen käytännön toteuttamiseen. Kokemusasiantuntijat mukaan uudistustyön alla olevaan päihde- ja mielenterveyslakitekstiin ja muuhun lainsäädäntöön.

Mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja kynnystä niihin pääsemiseen tulisi parantaa. Instrumenttina esimerkiksi palveluseteli on käypä ja lakisääteinen keino parantaa palvelujen saatavuutta. Henkilökohtaisella budjetilla voitaisiin parantaa myös pitkäaikaisesti mielenterveysongelmista kärsivien palvelujen laatua, moninaisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. On muistettava kuitenkin, että valinnanvapauden instrumentteja hyödynnettäessä tulee asiakkaan saada tarvitsemaansa tukea, jotta kynnys palvelujen hyödyntämiseksi ei kasva entisestään.