Virastojen sulauttamisen ja resurssien vähentämisen sijaan olisi hyvä avoimesti pyrkiä yhteistyöhön, ja taata mahdollisuus kokonaisuuksien hallintaan nykyisen osaoptimoinnin sijasta.

Tähän tulee aidosti pyrkiä, ettei avoimuus ja yhteistyö jää vain sanahelinäksi. On tärkeää panostaa aitoon yhteityöhön, jotta Eurooppa toimii yhteinäisesti ja toisia tukien myös poikkeusaikojen tilanteissa. Myös vastuunkanto on tärkeää. Luottamuksen menettää helposti, jos vastuuta ei oteta ja viestintä ei toimi.

Avoimuuden ja yhtenäisyyden tulisi olla kulmakiviä, joiden varaan julkishallintoa rakennetaan. Toimintatapojen yhtenäiset käytännöt kautta toimipaikkojen tulisi turvata jokaisen kansalaisen oikeus tasavertaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun.

Avoimuus on nykyajan oletus-asetus. Vielä ei kaikessa tämä ole totta

Hallinnon on oltava avointa. Yhteentoimivuus on tavoite, jonne on vielä matkaa.

Hallinnon läpinäkyvyys on avoimen yhteiskunnan perusta, josta täytyy pitää kiinni. Siinä on tosin paljon tekemistä tämän hetken julkishallinnossa, vaikka myös erittäin hienoja esimerkkejä löytyy.

Erityisesti arvostan selkeän viestinnän korostamista. Osallisuuden rakentamisessa aivan olennaisia asioita ovat selkokielen aseman vahvistaminen ja monikielinen viestintä.

Tässä puhutaan selkeästä viestinnästä, mutta kuitenkin teksti on aika abstraktia ja kapulakielistä. Se on hyvin tyypillistä julkishallinnon teksteille. Tähän pitäisi oikeasti tarttua, sillä palvelut on tarkoitettu KAIKILLE, ei vain korkeasti koulutetuille ja asiaan vihkiytyneille. Selkeän viestinnän lisäksi nyt pitäisi alleviivata selkeää kieltä ja selkokieltä. Jos käytetään vaikeaa hallintojargonia (mikä tapahtuu, jos kielen selkeyttä ja selkokieltä ei nosteta esiin), osa ihmisistä jää ulkopuolelle. Se on rakenteellista väkivaltaa! Se on syrjintää ja sen kieltää perustuslaki.

Toimimme yhdessä kanslaisia varten: yhtenäisesti ei aina välttämättä tarkoita millilleen samalla tavalla, eri asiakkaat vaativat hiukan eri asioita voidakseen hyödyntää julkishallinnon palveluita niiden tarkoittamassa hengessä. Yksi on diginatiivi, toinen ei omista tietokonetta, jollekin viranomaiskenttä on vieras, eikä hän löydä oikeaa tahoa selvittääkseen asiansa. Ruohonjuuritason palveluhenkisyys on tärkeää, mutta miten se saavutetaan. Antamalla julkishallinnon henkilöstölle toimivat välineet, riittävästi aikaa ja riittävä miehitys toteutaa vaativaa tehtävää kansalaisten eduksi. Päätöksenteon valmistelussa otettava paremmin huomioon ruohojuuritason kommentit ja mahdolliset ratkaisuehdotukset.

Kokonaiskuvan muodostaminen hallinnon toiminnasta ja veroeurojen käytöstä on kansalaiselle haastavaa. Se olisi kuitenkin demokratian toiminnan edellytys.

Avoimuus ja läpinäkyvyys ehdottomia edellytyksiä luottamuksen luomiseksi.