Tällaisia periaatteita ja julistuksia on aina helppo keksiä. "Hei, tänä vuonna tehdään näin!" Se, että kerrottaisiin miten ja millä toimilla tällaiseen hyvään ja avoimeen lopputulokseen päästään, onkin jo paljon isompi rutistus. Ideoita hihasta voi heitellä vaikka kuinka paljon.

Hieno julkilausuma, joka ei tule konkreettisesti tarkoittamaan mitään. Varmaan on se, että tätä kyllä opetellaan ulkoa uudelleenkoulutusleireillä, mutta organisaatiot, hallinto, johto ja ennen kaikkea ministeriöt eivät tule tekemään ainuttakaan temppua, jotta tämä olisi edes jollain tasolla totta.

Hyvät periaatteet. Eri hallinnonalojen tulee tukea toisiaan ja toimia samojen perusperiaatteiden mukaisesti. Mutta roolitusten tulee olla selkeitä, niin myös kunnan kuin valtion tehtävien osalta. Kansalaisten, kuntalaisten, asiakkaiden tulee saada palveluja mahdollisimman tasavertaisesti.

Jätetään nuo hienot, pitkät fraasit. Monesti joutuu lukemaan lauseet useaan otteeseen, jotta edes ymmärtää mitä niillä tarkoitetaan. Tuodaan konkretia tekemiseen.

Ihan kaikessa ei tarvitse kuulla kaikkia. Selkeä ihmisten ja asioiden johtaminen luo turvallisuutta. Avoimuutta on mielestäni se, että kerrotaan kokonaisuus ja osat, joista se muodostuu, niiden vaikutussuhteet ja asiat, joihin kansalainen/työntekijä/henkilö voi vaikuttaa. Kuuleminen ja osallistumisen mahdollistaminen on paikallaan silloin kun niillä on aidosti vaikutusta. Usein käytännössä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon jokaisen näkemystä, jolloin syntyy keskiarvoja ja kokemusta siitä, ettei ole tullut kuulluksi tai voinut osallistua.

Hyviä tavoitteita. Tarvitaan enemmän konkretiaa ja työkaluja esimiehille miten tämä toteutetaan käytännössä. Lisäksi myös seurantaa, että asiat toteutetaan hallinnossa samalla tavoin.

Kaikki ovat kannatettavia periaatteita. Varsinkin sellaisissa kokonaisuuksissa, jossa yksittäisellä virkamiehellä on paljon päätäntävaltaa esimerkiksi yksilön elämään, tulisi toiminnan olla yhtenäistä, läpinäkyvää ja vastuu tehdyistä päätöksistä pitäisi pystyä ottamaan. Aika huonosti nämä toimivat.

Avoimuus ja rehellisyys ovat toiminnan kivijalkoja

Vastuunkantajia tuntuu puuttuvan. Erityisesti tämä näkyy siinä, että minkäänlaisia vastauksia ei tahdo saada kysymyksiin. Ainakaan kirjallisena, jotta niihin voisi jollain tavalla nojautua. Esim. virastojen välinen yhteistyö on hyvä silloin kun käsitellään laajempia kokonaisuuksia, joissa on ainakin hyvä kuulla toisen hallinnonalan näkemys. Suoraselkäisyyttä, vastuunkantoa ja päätöksentekoa kaivataan. Toisaalta hallitus näyttää mallia vastuunkannottomuudesta eroamalla joka risauksesta. Huono suuntaus, koska se ei ole vastuunkantamista eikä oman toiminnan takana seisomista.

Avoin ja joustava. Vähemmän byrokratiaa ja enemmän harkintavaltaa virkamiehille.