Yksityistiet voisi kategorisoida: esim. elinkeinoelämälle tärkeä tie, asuintie, mökkitie ja kohdentaa tukia korkeintaan kokonaissummaltaan nykyisen suuruisena näille ryhmille. Tienkäyttömaksuja pitäisi voida peria systeemin voisi yhdistää LIVE yhtiön rahoitusmalliin eli samalla logiikalla perittäisiin maksut myös yksityistienkäytöstä. Mikäli tulot ylittäisivät tietyn summan, niin vähentäisi se valtion tukea ja toistepäin. Tämä ratkaisu olisi satunnaiskäyttäjän kannalta selkeä, ei tarvitsisi tietää kuka tien omistaa ja maksu kulkisi käytön mukaan.

Yhteiskunnan tuki säilytettävä tiestöillä joissa vakituista asutusta vähintään 2kotitaloutta.

Avustukset tärkeitä. Säilytettävä ainakin teillä joissa on pysyvää yksityisasutusta.

Nykyinen malli on ok pienillä päättyvillä yksityisteillä. Läpiajoteillä ja teillä, joiden varressa on kohteita, joihin suuntautuu yhteiskunnan vuoksi liikennettä (esim. nähtävyytenä toimivat luontokohteet), yhteiskunnan roolista tulisi säätää tarkemmin. Sääntelyn uudistamisessa tulee ottaa huomioon teknologian kehittyminen, esimerkiksi nykytekniikalla yksityistie olisi helppo sulkea puomein vain yksityiseen käyttöön ja puomit voivat avautua osakkaille jaettavilla kulkukorteilla, joita voi helposti säilyttää autossa. On joka tapauksessa odotettavissa, että yksityisten teiden kustannusten siirtäminen pelkästään osakkaille - mikä on nyt ollut 10-20 vuoden ajan kehityssuunta - tulee johtamaan myös teiden nykyistä suurempaan yksityistämiseen ja yksityisyyteen. Tähän tulee antaa laissa nykyistä paremmat mahdollisuudet.

Nimensä mukaan tieoikeuden saaneet kiinteistöt lähtökohtaisesti ylläpitävät tietä omien tarpeidensa mukaan ja omalla rahoituksella. Käyttömaksuja peritään sitten muilta kulkijoilta. Kunnat avustavat siten kun voivat/haluavat.

Kuten nimikin sen osoittaa tulee yksityisteiden rahoitus tulee olla hoidettu sen osakkaiden toimesta. Avustukset sen sijaan tulee kohdentaa tietyypeille, joilla on toinenkin funktio ja ovat siksi merkittävän tärkeässä asemassa eri syistä joista yksi voi olla toki läpikulkuliikennekin joiltakin kohdin. Avustukset tulisi kuitenkin hoitaa vain kuntien puolelta perustellen tätä vain paikallisen tietotaidolla.

Yksityistiet ovat keskeinen osa metsäteollisuuden kuljetusketjua. Julkista rahoitusta yksityisteille tarvitaan jatkossakin. Tärkeää on saada nostettua yksityisteiden valtionavustusten vuositaso pysyvästi noin 25-30 miljoonaan euroon. LVM:n ja MMM:n/Kemera asema rahoituksen jaossa tulee lähtökohtaisesti säilyttää jatkossakin.

Nykyiset periaatteet tienkäyttömaksun osalta tulee säilyttää. Esimerkiksi raakapuun ostajan tulee jatkossakin saada ilman erillistä maksua kuljettaa puuta yksityisteillä, joiden osakkaana myyjä on. Avustusta saavalta (mitä tahansa) tieltä ei muiden kuin tieosakkaiden liikennettä saa edelleenkään kieltää.

Nykyinen järjestelmä on hyvä. Läpikulkutiet kokonaan kunnan hoitoon.

Avustusten TASO ei nykyisestä saa laskea, muutoin yksityisteiden kurjistuminen jatkuu.
Jos/kun tavoitteena on kuntien tehtävien vähentäminen, niin silloin vähenevät melkoisella varmuudella kuntien avustukset.
Valtion avustusten tason säilyttävä, kohdennus elinkeinoelämän (metsäteollisuus!!) kannalta tärkeiden yksityisteiden hoitoon ja kunnostukseen selvemmin.
Valtion avustusten suhde tien käyttöoikeuksiin ja tienkäyttömaksuihin selvennettävä.

Yksityistiet on tiekunnan omaisuutta ja kunnossapitovastuu on tiekunnilla. Yhteisistä varoista voidaan myöntää avustuksia tiekunnalle, mutta edellytyksenä on tiekunnan omarahoitusosuus ja toimiva tiekunta. Mikäli tietä rasitetaan kohtuuttomasti esim. puutavarankuljetuksilla poikkeuksellisen raskailla autoilla on metsäyhtiö korjausvelvollinen.