Suunnitelmissa on parannettu pitkien ja lyhyiden kielten asemaa, mutta valitettavasti keskipitkän kielen kustannuksella.

Suurin epäkohta on se, että pitkään kieleen ja lyhyeen matikkaan verrattuna (ei koske matemaattisia aloja ja lääkistä) keskipitkästä kielestä saatava pistemäärä laskee yhdestä arvosanasta aina 5 pistettä, kun taas pitkässä kielessä ja lyhyessä matikassa n. 3 pistettä ylemmissä arvosanoissa. Käytännössä RUB:n C:stä saa 10 pistettä, pitkän kielen ja lyhyen matikan C:stä 17. Tämä tulee johtamaan siihen, että vain hyvät kirjoittavat RUB:n, mikä johtaa pisterajojen nousuun, minkä seurauksena entistä harvemmat kirjoittavat ruotsin.
Pisteytys pitäisi olla kielten sisällä johdonmukainen, mitä se ei ole ehdotuksessa. Pitkän kielen pisteitä on korotettu ja arvosanojen välistä pisteytyseroa niissä pienennetty, keskipitkässä sen sijaan pisteitä on enimmäkseen laskettu ja arvosanojen välistä pisteytyseroa suurennettu.
Kun opiskelijat usein pohtivat, lyhyt matikka vai B-ruotsi, vastaus pisteytystaulukon pohjalta on selvä : lyhyt matikka.
B-ruotsin suosio kirjoitettavana aineena tulee valitettavasti laskemaan näillä pisteytysehdotuksilla merkittävästi.

Ehdotuksemme keskipitkän kielen järkevämmiksi pisteytyksiksi on rivin viimeinen luku:
keskipitkä kieli (nykyinen), (ehdotettu), (meidän ehdotuksemme)
L: 25,1 25,0 25,0
E: 20,9 20,0 22,0
M: 16,8 15,0 18,0
C: 12,6 10,0 14,0
B: 8,4 7,5 8,0
A: 4,2 3,8 4,0

Pidämme kielten pisteytystä lähtökohtaisesti oikeudenmukaisena. Edellisen todistusvalintauudistuksen jälkeen moni opiskelija päätyi kirjoittamaan nimenomaisesti lyhyen englannin pitkän sijaan, koska siitä saatavat pisteet olivat verrattain korkeat. Monilla opiskelijoilla oli lisäksi parempi valmius kirjoittaa lyhyt englanti kuin esimerkiksi lyhyt ranska tai saksa, joiden opiskelu alkaa tyypillisesti
vasta lukiossa tai yläasteen kahdeksannella luokalla. Pidämme tästä syystä hyvänä, että lyhyestä englannista saa muita lyhyitä kieliä vähemmän pisteitä. Toivoisimme kuitenkin tiedekunnan johtoryhmän ottavan kantaa keskipitkän kielen pisteytykseen ja muodostavan kannan siihen, että keskipitkästä kielestä saisi uudessa mallissa vain 0,5 pistettä enemmän kuin lyhyestä kielestä, ja peräti 3,3 pistettä vähemmän kuin pitkästä kielestä. Nykyisellään kielistä saa pisteitä seuraavasti: 28,3 (pitkä kieli), 25,1
(keskipitkä kieli), 22,6 (lyhyt kieli). Ehdotammekin, että lyhyestä kielestä saisi ehdotettua vähemmän pisteitä (esimerkiksi 23,0 pistettä) jotta keskipitkän ja lyhyen kielen välinen ero kasvaisi.

Kannatamme kielten pisteytysmallia. Erityisesti pidämme oikeansuuntaisena, että myös lyhyen kielen arvo tunnistetaan pisteytystyökalussa entistä paremmin. Tämä varmasti osaltaan kannustaa kielten opiskeluun lukiossa, joka taas tukee kansallista kielivarantoamme. Toisaalta pitkän kielen painoarvon suhteellinen kasvaminen kannustaa jatkamaan peruskoulussa aloitettuja kieliopintoja ja suorittamaan myös aineen ylioppilaskokeen.

Hyvä, että lyhyiden kielten asemaa on vahvistettu, mutta näkisin että ruotsista pitää saada kyllä pisteitö joka alalla ihan sen vuoksi, että se virkamiesruotsi on päästävä läpi joka tapauksessa yliopistossakin. Monelta jää roikkumaan tutkinnot sitten, kun sitä ruotsia ei ole opiskeltu kunnolla jo lukiossa. Tähän vedoten en ainakaan vähentäisi ruotsin arvoa yhtään. Se voisi olla reaaliaineiden arvoinen, jos ja kun si hyvin osaa, muttein kuitenkaan pakollinen joka alalla tai alan kannalta tärkeitä aineita enemmän pisteitä tuottava elementti muuta kuin tietty ruotsissa ja skandinaavisissa kielissä. Tosin luokanopettajan tutkinnossa ruotsi voisi olla yksi enemmän pisteitä tuottava aine.

MAOL ry pitää vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen pisteytystä suhteessa matematiikkaan, äidinkieleen ja reaaliaineisiin onnistuneena ja kielten opiskeluun nykyistä paremmin kannustavana. Kielten opiskelun vähenemisen katkaisemisen tulee olla matematiikan osaamistason laskun pysäyttämisen ohella toinen keskeinen koulutusjärjestelmän kehittämistä ohjaava tavoite, ja luonnos edistää sitä omalta osaltaan. MAOL ry kannattaa luonnosta tältä osin.

On hyvä, että kielien painoarvo nousee ja nyt pisteet rinnastuvat paremmin reaaliaineisiin. Tämä omalta osaltaan kannustaa lisäkielten opiskeluun.

Pientä huolta kuitenkin herättää, että houkutteleeko lyhyen vieraan kielen pisteiden nousu pitkän kielen lukijoita osallistumaan lyhyen kielen yo-kokeeseen. On melko suuri ero onko opiskelija aloittanut vieraan kielen opinnot ensimmäisellä luokalla peruskoulussa vai ensimmäisenä vuonna lukiossa. Tämä on otettu huomioon englannin kohdalla.

Kannustaako pisteytys riittävästi päätavoitteen saavuttamista eli vieraitten lyhyiden kielten kirjoittamista/valitsemista?

Kaikkien yliopisto-opiskelijoiden on suoritettava virkamiesruotsi. Tämä pitäisi ottaa huomioon todistusvalinnassa. Nykyisin abiturientit eivät välttämättä ota pitkää ruotsia lukiossa eivätkä kirjoita ruotsia. Tästä syystä ylipistoon päässeissä on paljon niitä, jotka eivät selviä virkamiesruotsìn kurssista. Näille opiskelijoille yliopistojen kielikeskukset joutuvat järjestämään tukikursseja, jotka vievät yksiköiltä resursseja muiden kielten opetukselta. Valintavaiheessa ruotsi pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon.

Keskipitkän kielen pistemäärä tulee laskea reaaliaineiden kanssa samalle tasolle.

Kielen eri oppimäärien tasoero tulisi paremmin ottaa huomioon. Nyt pisteytysero pitkän ja lyhyen(/keskipitkän) kielen välillä on minimaalinen ja tämä kannustaa kirjoittamaan lyhyen kielen pitkän sijasta tai kirjoittamaan molemmat. Varmasti olisi tarkoituksenmukaista, että henkilö jonka rahkeet riittäisi kirjoittaisi pitkän kielen, eikä taktikoiden lyhyttä. Lyhyen ja pitkän kielen välinen tasoeroa olisi tarkasteltava ja sen mukaan pisteytys toteutettava.