Turun yliopiston ylioppilaskunta pitää kielten opiskeluun kannustamista erittäin tervetulleena. Suomen kielivarannon yksipuolistuminen on ilmiö, josta myös ylioppilaskunta kantaa huolta. Pidämme siis positiivisena, että pisteytyksissä pitkän ja keskipitkän kielen vahva asema säilytetään ja lyhyen kielen pisteytystä vahvistetaan. Lyhyt kieli on asetettu reaaliaineiden kanssa tasavertaiseen asemaan, joka väistämättä kannustaa lukiolaista opiskelemaan kieliä entistä pisteytysmallia tehokkaammin.

Ylioppilaskunta pitää luonnosta tältä osin kannatettavana.

Helsingin yliopisto katsoo, että esitys on kannatettava ja se osaltaan edistää erityisesti lyhyiden kielten opiskelua lukiossa. Esityksessä vieraista kielistä tulee lukiolaiselle realistisia vaihtoehtoja myös jatko-opintoihin hakeutumisen näkökulmasta.

Helsingin yliopiston koordinoimien valintayhteistöiden kannat saattavat poiketa Helsingin yliopiston kannasta. Helsingin yliopiston koordinoimien valintayhteistöiden kommentit:

Farmasia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Biologia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Kasvatusala: Luonnos on tältä osin kannatettava. Yliopistoilla on kuitenkin erilaisia ajatuksia matematiikan ja kielten painoarvoista.

Logopedia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Psykologia: Luonnos on tältä osin kannatettava.

Pitkän A1- tai A2-kielen pitkäjänteinen opiskelu kautta koko koulupolun läpi huipentuu ylioppilaskirjoituksiin. Tästä sitoutuneesta mm. pitkän ranskan, saksan, espanjan ja venäjän opiskelusta pitää palkita vähintään yhtä suurilla ja samoin skaalautuvilla pisteillä kuin pitkästä matematiikasta.

Pisteytysmallissa ei huomioida kansallista kielistrategiaa, jolla halutaan kannustaa useamman pitkän kielen (A1 sekä A2) opiskeluun ja osaamiseen. Näin ollen katsomme, että opiskelijalle tulisi olla jotain hyötyä siitä, että hän on opiskellut koko koulupolkunsa kahta vierasta kieltä pitkänä oppimääränä. Valitettavaa tietysti on, että tämä tilanne toteutuu vain harvassa Suomen kunnassa. Tämänkaltaisia yo-tutkinnon suorittajia on vain kourallinen vuosittain, mutta heidän osaamistaan on sitäkin tärkeämpää kannustaa. Tätä laajaa kielten osaamista yhteiskunnallisesti peräänkuulutetaan viikoittain, alasta riippumatta. Todistusvalinta ei tue tätä yhteiskunnan tahtotilaa monipuolisista kielten osaajista. Ehdotamme, että hakija voi ja saa valita kaksi pitkää kieltä todistusvalintaansa.

Lyhyt kieli on kaikissa taulukoissa eroteltu omaksi rivikseen: lyhyt kieli (muu kuin englanti) vs. lyhyt englanti, joten ehdotamme että pitkässä kielessä toimitaan samoin: pitkä kieli (muu kuin englanti) vs. pitkä englanti.

Toisen kotimaisen kielen asemaa esityksessä heikennetään nykyisestään, ja mielestämme myös se sotii kielistrategiaa vastaan.

Pitkän kielen pisteytys tulee olla samalla tasolla ja samanlaisesti skaalautuva kuin pitkässä matematiikassa.

Esimerkiksi kieliä opiskelemaan pyrittäessä matematiikan arvosanalla ei pidä olla mitään painoarvoa. Ns. Lyhyiden kielten (lue: maailman kielten) opiskelu vaatii opiskelijalta todella paljon työtä ja jaksamista, jo senkin takia, että monissa isoissakin kouluissa kurssit on puolitettu lisäten itsenäisen opiskelun määrää, kurssitarjonta on leikattu alkeisiin, tunnit on sijoiteltu päivän ääripäihin, menevät päällekkäin ”tärkeämpien” aineiden kanssa jne. Ihme, että opiskelijoita ylipäätään enää on. Jos yliopistoon pyrkimisvaiheessa ei saa kunnolla pisteitä kielistä, ei tasa-arvosta opiskelijoiden kesken voi puhua. Tilanne on kriittinen kielitaidon kannalta. Mitä vähemmän kieliä opiskellaan, sitä vähemmän osataan myös sitä ainoata vierasta kieltä eli yleensä englantia.

Lausuntona yliopistojen opiskelijavalintojen pisteytysluonnoksen muuttamiseen Suomen ruotsinopettajat ry yhdessä Svenska nu -verkoston kanssa lausumme seuraavaa:

Suhtaudumme erittäin myönteisesti päätökseen uudistaa todistusvalintaa selkeämmäksi, yksinkertaisemmaksi ja vähemmän kuormittavaksi. Epäkohtien korjaaminen melko nopealla aikataululla edellisen uudistuksen jälkeen on otettu tyytyväisenä vastaan, sillä nykyinen yliopistojen todistusvalinta on kaventanut huolestuttavalla tavalla suomalaisen lukiokoulutuksen yleissivistystä, suomalaisten kielitaitoa ja supistanut monimuotoista osaamista työmarkkinoille. Olemme suhtautuneet toiveikkaasti uudistukseen huomioiden aiempien kielimyönteisten kannanottojen mm. Kansalliskielistrategian ja OKM:n toisen kotimaisen kielen kehittämisohjelman viestin.

Suomen ruotsinopettajien odotukset uudistukselle pohjautuvat esimerkiksi näiden tahojen lausuntoihin ja esitettyihin toimenpiteisiin.

Kansalliskielistrategiassa (2021) todetaan seuraavaa:
Monet opetusalan ammattilaiset ovat tuoneet esiin uudistuksen vaikutukset lukion yleissivistävyyteen ja huolen kielten opiskelun kaventumisesta. Mikäli Suomen kielivarannosta ja molempien kansalliskielten taidosta halutaan pitää huolta, korkeakoulujen opiskelijavalintoja kehitettäessä tulee huomioida myös kielet. (s. 104)

Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimassa toisen kotimaisen kielen kehittämisohjelmassa (2022) todetaan mm. seuraavaa:
” […] edistetään yhä useamman lukio-opiskelijan toisen kotimaisen kielen suorittamista ylioppilastutkinnossa. OKM käy myös vuoropuhelua korkeakoulujen kanssa toisen kotimaisen kielen vahvistamisesta korkeakoulujen opiskelijavalinnassa.”

Kielitaidon merkitys yrityksissä -kyselyssä (2021) Suomen Yrittäjät toteavat mm. seuraavaa:
58 % yrittäjistä kokee vieraiden kielten osaamisen yritystoiminnalle erittäin tai melko tärkeäksi ja 44 % yrittäjistä kokee ruotsin kielen tarpeelliseksi työmarkkinoilla.
Mikael Pentikäinen, Suomen yrittäjien toimitusjohtaja toteaa: ”Viennistä elävän pienen kansakunnan pitää panostaa kielitaitoon, jos se haluaa menestyä”. Lisäksi hän painottaa, että ”ruotsin kielen osaamiseen kannattaa edelleen panostaa”.

Muistettava toki on, että nämä prosenttiluvut ovat vain yksi osa työelämän ruotsin kielen tarpeesta.

Kritiikkiä
Todistusvalinnan pisteytysluonnos ei vastaa yllä olevien yhteiskunnallisesti merkittävien tahojen ohjausta. Tämä todetaan myös todistusvalintaluonnoksessa esimerkiksi sivulla 22, koska keskipitkän kielen painoarvo todistuspisteytyksen kokonaisuudessa ei juurikaan muutu, voidaan olettaa, että vaikutukset ovat vähäiset.
Olemme samaa mieltä, vaikutukset ovat liian pienet; ehdotus saattaa jopa heikentää ruotsin kielen kirjoittamista ylioppilaskirjoituksissa. Pisteytysluonnoksen lisäys ei kannusta riittävästi kirjoittamaan toista kotimaista kieltä.

Pisteytysluonnoksen tavoitteista (s. 4) puuttuu rohkaiseminen toisen kotimaisen kielen, ts. ruotsin kielen opiskeluun ja sen kirjoittamiseen. Luonnoksessa kuitenkin rohkaistaan mm. opiskelemaan ja kirjoittamaan matematiikkaa sekä rohkaistaan opiskelemaan vieraita kieliä. Tässä on suuri ristiriita ohjausten ja pisteytysluonnoksen välillä.
Samalla tavoitteissa mainitaan, että lukiolaisen kannattaa tehdä lukioaikaisia valintoja oman kiinnostuksen mukaisesti. Tämä huomioiden matematiikka pisteytetään edelleen ylivoimaisen korkeilla pisteillä myös niillä aloilla, jossa matemaattinen ajattelu on toisarvoista. Monikielisyydestä on selvästi kognitiivista etua oppimisessa ja lisäksi se kasvattaa humanistista arvomaailmaa. Suomi tarvitsee kipeästi myös tätä osaamista.

Olemme huolestuneina seuranneet toisen kotimaisen kielen oppimisen rakenteellista alasajoa. Ensin perusasteen opetussuunnitelmauudistuksen myötä 2016 kielen oppimisen loogista, tasaista jatkumoa on heikennetty. Tällä on ollut vaikutusta myös nuorten motivaation heikkenemiseen, kun kielitaito ei kehity riittävästi.
Opiskelijavalintauudistus 2020 houkutteli opiskelijoita painottamaan lukio-opinnoissaan matematiikkaa ja luonnontieteitä ja kirjoittamaan ylioppilaskirjoituksissa matematiikan, jopa heikoin tuloksin Tämä suuntaus ei vastaa ruotsin kielen opinnoille asetettuja tavoitteita Suomessa. Käynnistetyllä todistusvalintauudistuksella on mahdollisuus korjata tilannetta, jotta Suomella riittää jatkossakin osaavaa henkilöstöä niin kotimaan markkinoilla kuin ulkomaankauppaa ajatellen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on vastannut valtakunnalliseen huoleen keväällä 2022 perustamalla toisen kotimaisen kielen kehittämisohjelmaan. Sen tavoitteissa on lausunto: ” […] pyritään edistämään yhä useamman lukio-opiskelijan toisen kotimaisen kielen suorittamista ylioppilastutkinnossa. Lisäksi OKM:n tehtävänä on käydä vuoropuhelua korkeakoulujen kanssa toisen kotimaisen kielen vahvistamisesta korkeakoulujen opiskelijavalinnassa. Tähän nojaten olemme luottaneet, että yliopistojen todistusvalinnan pisteytysluonnos sisältäisi vastaavia parannuksia. Miten valtiovallan ja muiden Suomen kannalta tärkeiden sidosryhmien ohjaus voidaan näin ohittaa yliopistojen todistusvalinnan pisteytyksessä?

Johtopäätös: Koemme, että toisen kotimaisen keskipitkän kielen merkitystä ei ole riittävästi huomioitu todistusvalinnan pisteytysehdotuksessa ja sen huomiotta jättäminen voi olla yksilölle, yhteiskunnalle ja Suomen taloudelle haitallista.

Korjausehdotuksemme
Toisen kotimaisen keskipitkän kielen valintapisteytys tulee nostaa lyhyen matematiikan tasolle kaikissa taulukoissa. Pistemäärän ero ei ole riittävä kannuste kirjoittaa keskipitkää kieltä. Taulukoissa keskipitkä ruotsin kieli häviää akselilla E-M-C suhteessa muihin aineisiin. Tämä ruotsin kielen aseman alasajo koulutuksessa on huono viesti myös muihin Pohjoismaihin – ajassa, jolloin Suomi on lähestynyt Pohjolaa enemmän kuin aikoihin.

Taulukko E
Kirjallisuustieteet, kotimaiset kielet, kulttuuritieteet, taiteiden tutkimus, vieraat kielet (alkeistasolta), oikeustieteet, viestintätieteet ja yhteiskuntatieteet
Ensisijainen korjaustarve on aineen Pohjoismaiset kielet / ruotsi toisena kotimaisena kielenä siirtäminen taulukkoon G. Mikäli opiskelija hakee opiskelemaan ruotsin kieltä toisena kotimaisena kielenä, hän saa taulukossa E matematiikasta enemmän pisteitä kuin B1-ruotsista. Ruotsinopettajaksi aikovat hyötyvät enemmän monikielisyyden rikastuttamasta ajattelusta kuin matemaattisesta ajattelusta. Ruotsin kielen osaaminen on silloin alan kannalta keskeistä osaamista ja pitää palkita kuten taulukossa G muiden kielten kohdalla tehdään.

Ruotsin kielen vahva hallinta on erityisen tärkeä tämän taulukon E aineiden kohdalla. Mielestämme keskipitkän ruotsin kielen valintapisteytys pitäisi ulottua vähintään lyhyen matematiikan tasolle. Juristit, toimittajat, kielten ammattilaiset hyötyvät kielellisestä ajattelusta enemmän kuin matemaattisesta ajattelusta – sitäkään väheksymättä.

Taulukko G
Vieraat kielet, joissa vaaditaan kyseisen kielen osaamista
Ensisijainen korjaustarve on aineen Pohjoismaiset kielet / ruotsi toisena kotimaisena kielenä siirtäminen tähän taulukkoon G. On hyvin tavallista, että esimerkiksi ruotsinopettajaksi aikovat hakevat nimenomaan tähän aineeseen. Ruotsin osaaminen on silloin alan kannalta keskeistä osaamista ja pitää palkita kuten taulukossa G muiden kielten kohdalla tehdään.

Taulukossa tosin keskipitkä kieli on nostettu taulukon ylimmille pisteille. Taulukon otsikoinnissa ei kuitenkaan lue toista kotimaista, ruotsia, vaikka keskipitkänä Suomessa voi kirjoittaa vain toisen kotimaisen. Pohdimme, onko taulukon otsikointi vain virheellinen.

Aineenopettajan ammatissa vaaditaan nykyisin yleisimmin kahta opetettavaa ainetta; kieltenopettajilla useimmiten kahta opetettavaa kieltä. Taulukossa G pitäisi hakukohteen lisäksi palkita muiden kielten osaamisesta matematiikkaa enemmän.

Lopuksi:
Valintapisteytys ohjaa nuorten valintoja ylioppilaskirjoituksissa ja edellisen uudistuksen yhteydessä nähtiin, että se ei aina ole ollut onnistunutta. Nykyinen luonnos ohjaa äidinkielen ja matematiikan kirjoittamiseen ylioppilaskokeissa. Luonnos on oikean suuntainen, mutta ruotsin kielen kannalta siinä on edelleen muutostarvetta kohti valtiovallan asettamia tavoitteita. Lisäksi kyseenalaistamme matemaattisen ajattelun korostamista monikielisen ajattelun edelle kaikilla aloilla.
Korkeakoulujen tehtävä on pitää huoli, ensinnäkin siitä, että Suomessa riittää ruotsin kielen taitoista väestöä pitämään huolta maan kaksikielisyyden tuottamista tarpeista. Edelleen heidän tehtävä on kouluttaa henkilöstöä ylläpitämään ja kasvattamaan ulkomaankaupan vetovoimaisuutta sekä pitämään yllä ja rakentamaan uusia pohjoismaisia suhteita. Tähän englannin kieli ei yksin riitä. Korkeakouluissa ruotsin opiskelu jatkuu kaikilla aloilla, joten valintapisteytyksessä tämä tulee huomioida, jotta nuoret hankkivat riittävät valmiudet lukiossa.
Perusasteen ja lukion tehtävä on pitää huoli siitä, että korkeakoulussa opiskelunsa aloittavilla on riittävä kielitaito toisen kotimaisen kielen opintoihin korkea-asteella – ja toisen kotimaisen kielen pisteytyksen nostolla olisi varmasti kannustava vaikutus.

Odotamme, että lausuntokierroksen kannanotot vaikuttavat positiivisesti toisen kotimaisen ruotsin kielen valintapisteytyksen nostamiseen. Tämä on yksilön ja koko Suomen sekä Pohjolan etu.

Lapin yliopiston kielten ja viestinnän opetuksen näkökulmasta pitkän kielen painotuksen nostaminen on hyvä ratkaisu, joka osoittaa kielitaidon arvostusta. Pisteytysluonnos ei kuitenkaan edelleenkään kannusta kirjoittamaan lyhyitä kieliä. Monikielisessä yhteiskunnassa ja työelämässä monipuolinen kielitaito ja kielitietoisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Toisaalta, kun painotus ei ole enää niin vahvasti pitkässä matematiikassa, jättää se opiskelijoille aikaa, mahdollisuuksia ja voimavaroja opiskella halutessaan kieliä.

Ehdotetut muutokset, erityisesti vieraiden kielten pisteytysehdotuksiin, ovat pääosin kannatettavia. Toisen kotimaisen kielen keskipitkän oppimäärän pisteytystä tulisi vielä harkita muutettavaksi.

Toivottavaa olisi, että kansalliskielten osaamisen arvostaminen näkyisi pisteytyksissä, kun lukiolaiset valitsevat oppiaineita tutkintoonsa nykyisen tutkintosuoritusohjeen mukaan. Kokelas voi valita neljä muuta koetta äidinkielen lisäksi vähintään kolmesta eri ryhmästä, joihin kuuluvat toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe ja reaaliaineen koe.

Uudessa pisteytysluonnoksessa toisen kotimaisen kielen keskipitkän oppimäärän laudatur on 25 pisteen arvoinen, kun lyhyen matematiikan laudaturista saa 28,5 pistettä. Myös muut arvosanat on suhteessa heikommin pisteytetty kuin lyhyen matematiikan vastaavat arvosanat. Tämä epäsuhta ohjaa opiskelijan valintaa kirjoitettavista aineista lyhyen matematiikan eduksi, kun lyhyen matematiikan arvosanoista L, E, M ja C saa kolmesta ja puolesta vajaaseen kahdeksan pistettä enemmän kuin toisen kotimaisen kielen keskipitkän oppimäärän vastaavista arvosanoista.

Korkeammat pisteet lisäävät motivaatiota opiskella eri kielten oppimääriä lukiokoulutuksessa, mutta myös jo perusopetuksessa. Kannatettavaa on myös se, että on huomioitu tieteelliset alat omina kokonaisuuksinaan sekä tarkasteltu pisteytyksessä monipuolisen kielitaidon tarvetta myöhempien opintojen aikana sekä työelämässä.

Ylioppilastutkintolautakunta pitää vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielten pisteytystä ja niiden taustalla olevia periaatteita kannatettavina. Kielitaidon kartuttaminen lukion aikana voi olla houkuttelevampaa, kun lyhyen oppimäärän kokeiden painoarvoa kasvatetaan. On perusteltua, että pitkän ja lyhyen oppimäärän ero pisteytyksessä on suuri. Lyhyen englannin erottaminen muista vieraista kielistä on niin ikään perusteltua.

Pitkän vieraan kielen painoarvo esityksessä hieman kasvaa, mikä käytännössä tarkoittaa nimenomaan pitkän englannin painoarvon lisääntymistä edelleen.

Pitkän englannin tärkeyden korostumista edesauttaa myös se, että lyhyestä englannista saa vain vähän pisteitä. Tämä voi puolestaan lisätä esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden epätasa-arvoa korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.

Muiden lyhyiden kielten kuin englannin painoarvon nostaminen on kannatettavaa, mutta ehdotuksessa lyhyistä kielistä saatava pistemäärä vähentää edelleen keskipitkän kielen merkitystä yliopistojen opiskelijavalinnoissa, mikä ei ole toivottava kehityssuunta. Pisteytystä tulisi muuttaa siten, että keskipitkän kielen pisteiden etäisyys suhteessa pitkään ja lyhyeen kieleen on yhtä pitkä.

Karvi pitää huolestuttavana, että keskipitkän kielen (ruotsin) pisteytykseen ja painoarvoon ei esitetä parannuksia korkeakouluvalinnoissa. Toisen kotimaisen kielen osaamistason heikkeneminen on todettu Karvin B1-ruotsin arvioinnissa (Härmälä & Marjanen 2023) ongelmaksi, johon tarvitaan ratkaisuja, mikäli maamme kaksikielisyys halutaan turvata. Perusopetuksessa hankittu toisen kotimaisen kielen osaamistaso jää keskimäärin niin heikoksi, että se ei takaa