Matalan kynnyksen yhteydenottopaikka. Jossa voisi saada keskustelu / vertaistukea. Apua esim perus juttuihin läksyt, puberteettikysymykset tms

Helposti lähestyttävä ja matalan kynnyksen tukea koulussa ja sen ulkopuolella. Paikka, jossa keskustella vaikeistakin asioista ilman ajanvarausta kiireettömästi ja mahdollisuus saada tukea sekä lapselle/nuorelle ja koko perheelle. Työntekijältä vaaditaan asianmukainen koulutus ja ymmärrystä moniammatillisesta yhteistyöstä sekä byrokratiasta.

Pienemmät luokkakoot ja eriyttäminen tarpeen mukaan. Ketään ei palvele se, että kaikki oppilaat yritetään saada samaan muottiin. Tukea opettajalle myöntämällä lisää avustajia.
Ennen kaikkea paras tapa tukea perheitä on se, että valtio myöntäisi enemmän rahaa mielenterveystyöhön jotta avun järjestäminen mahdollistuisi! Tämä on asia josta ei saa säästää.

Kiireetöntä ja aidosti läsnäolevaa kuuntelijaa

Avointa puhetta siitä, että on ok tarvita tukea, on ok että on monenlaisia ajatuksia ja tunteita ja niiden käsittelyyn on olemassa keinoja. Matalalla kynnyksellä on päästävä tuen pariin, keskustelemaan ammattilaisen kanssa ja konkreettisia keinoja käyttöön esim. ahdistuksen kanssa. Jos tuen hakeminen on vaikeaa tai joutuu perustelemaan kovasti miksi tarvitsisi tukea, sen hakeminen jätetään helposti kesken, ajatellaan että voidaan sinnitellä. Lapsi tai nuori ei välttämättä osaa kertoa mitä tukea tai miksi tarvitsee, ennen kuin pääsee keskustelemaan pahasta olosta jonkun kanssa. Pitäisi päästä keskustelemaan luottamuksella heti, jotta oikea tukimuoto löytyisi ja saisi sen olon, että mua autetaan, asiat selviää kyllä.

Matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää työtä. esim. koulunuorisotyö

Vertaistukea.

Taloudellista tukea sen verran, että voimavarat eivät menisi arjesta selviytymiseen.
Konkreettista arjen apua eli perinteistä kotipalvelua, silloin kun on kuormittavia elämäntilanteita. Sitä tulisi olla saatavilla matalalla kynnyksellä. Myös perhetyö matalalla kynnyksellä tärkeää. Neuvolan valmennukset lasta odottaville perheille tulisi järjestää lähitapaamisena ja neuvolakäyntejä lisätä. Koulujen oppilashuollon työntekijöiden asiakasmäärät tulisi olla sellaiset, ettei aikaa tarvitse kohtuuttomasti odottaa. Olennaista olisi että ottaapa perhe yhteyttä mihin tahoon tahansa, tuen tarve kartoitettaisiin ja etsittäisiin sopiva tuki. Ei niin että, kehoitetaan ottamaan yhteyttä toiseen tahoon. Tuen piiriin pitäisi päästä nopeasti jolloin riittäisi usein kevyempi tuki eivät ongelmat pahenisi ja vaatisi raskaampaa tukea. Toisaalta silloin kun haasteita on jo paljon, niihin pitäisi tarttua tehokkaasti moniammatillisesti.

Rahallista tukea mm. maksuttomia harrastuksia ja tekemistä sekä maksuttomia yhteisiä tapahtumia. Ennen kaikkea on varmistettava, että ne jotka ovat kiireellisen avun tarpeessa saavat apua heti eikä muutaman viikon tai kuukauden päästä.

Kouluihin riittävän pienet luokkakoot, jotta opettajilla olisi tarpeeksi aikaa kaikille oppilaille. Pienryhmien ja sairaalakoulupaikkojen lisääminen. Harrastusmahdollisuuksiin panostaminen.

Sellaista, joka pystyy reagoimaan tuen tarpeeseen nopeasti ja ottaa lapsen/vanhempien huolen vakavasti. Ja myös vanhemman näkemys tuen tarpeesta otetaan huomioon. Ei esimerkiksi potkita pihalle hoitavasta yksiköstä. Ja esimerkiksi adhd:n hoitoon saisi muutakin apua kuin lääkkeen. Oleellista olisi saada apua esim toiminnan ohjauksen haasteisiin, johon ei tällä hetkellä saa juurikaan apua. Toimintaterapiaa tulisi lisätä.