Nuorten syrjäytymisen ehkäisy esim. Ojaamot, matalan kynnyksen harrastusmahdollisuudet liikunta ja kulttuuri, etsivä nuorisotyö. Edulliset, hyvin varustellut kumppanuustalot, korttelikotitoiminta. Osallisuuskoordinaattorit kuntiin.

Kaupunkien läheinen maaseutu osaksi matkailun ja palvelujen käyttöön: PALVELUSETELILLÄ- vaikka saat satasen setelin kun pidät omaa puutarhaa tai ostat yhden omenapuun viljelijän luomupuutarhaan: luomupuutarhat 80 aaria- maanviljelijä tekee perustyöt - kaupunkilainen- vieras suunnittelee kylvää ja kerää sadon ja maksaa viljelijälle vuokran maasta ja työstä setelillä.
, luonnossa oleilu - lukeminen- kirjoittaminen ja pienten askareitten tekeminen - kulttuurimaiseman heinikoiden haravointi tai puiden kaato tuotteistetaan ja päivä kaupungeista maalle - vaikka ruoka houkuttimena ja ryhmissä syntyy yhteyksiä ihmisten välille. aiemmin kirjoitettu kolmen sukupolven köyhyys- tunnista alueet ja tue ihmisiä siellä hakemaan rahoitusta ja uutta asennetta.

Paikallisten yritystoiminnan suosiminen

Joensuussa prof Juhani Hult luetutti alueellisen kehittämisen opintojaksolla Störh & Taylorin kirjaa Bottom-Up -kehittämisotteesta. Kirja oli tehty 80-luvulla ja opinnot 90-luvulla. Nyt eletään 2010-luvun loppua ja ohjelmaa tehdään 2020-luvulle... Huh. Kaupunki-maaseutu dikotomiasta pitäisi kyllä päästä jo 2000-luvun yhteiskunnassa eroon! Alueilla, maakunnissa ja -seudulla, asuu hyvin urbaaneja ihmisiä, joilla on kosketuspintoja työn ja muiden toimintojen kautta vaikka minne, globaalisti myös. Kehittämistoiminnassa konkretia on tärkeää, mutta ohjelmatyössä on syytä ottaa lentokorkeutta (vaikka jalat irtoaisivatkin joskus maasta) ja nähdä alueellinen kehitys kokonaisuutena -- ei eri paikkojen, paikkakuntien ja alueiden välisenä vastakkainasetteluna tai kilpailuna. Yhteisölähtöinen (BottomUp-tyyppinen) kehittäminen ja osallistaminen tulisi kohdentua hankkeisiin, joilla ei niinkään pidetä yllä olemassa olevia rakenteita (ja asenteita) vaan niiden tulisi luoda uudenlaisia tuotteita, toimintoja; uutta asennetta ja uutta ylpeydenaihetta alueille. Ne voivat liittyä ympäristöhankkeisiin (ilmasto, bio), infra-asioihin (saavutettavuus, turvallisuus, elinvoiman varmistaminen), teknologian laajentamiseen (käytettävyys, omaksuminen), terveyteen ja liikuntaan, urheiluun (syrjäytymisen estäminen, uudet harrastusmahdollisuudet, uudet liikunnan ja urheilun harjoitus- ja kilpailupaikat) jne. Useat laajat hankkeet ovat lopulta nähtävä yhteisinä niin kasvukeskuksille kuin "takamaille".

Maahanmuuttajien kiinnittyminen yhteiskuntaan. Nuorten osallisuuden tukeminen.

Pientenkin kehitystoimien palkitseminen ja julkaisukynnyksen ylittäminen. Eläköityvien yrittäjien yritysten jatkamisavun antaminen ja jatkajien löytäminen. Kimppakyytien kannustavuuden lisääminen ja kyytijärjestelmän luominen (myös tavarankuljetuksissa).

Se mIten saadaan tavallisen ihmisen elämässä ilmastonmuutoksen hillintä mukaan vaatii yhteisölähtöistä kehittämistä ja kansalaisten saamista mukaan. Tässä jäteyritysten, asunto-osakeyhtiöiden ym. tulee tehdä yhteistyötä sekä tarvitaan myös asennekasvatusta.

Syrjäytyneen palauttaminen aktiiviseksi kansalaiseksi on moniportainen ja pitkäjänteisyyttä vaativa prosessi. Työllistyminen on tärkeää, mutta ei useinkaan realistinen heti tapahtuva ratkaisu.

Asenteisiin voidaan vaikuttaa: ilmastonmuutokseen suhtautuminen (jokainen voi tehdä halutessaan jotain), nuorien syrjäytyminen, nuorison peruskoulun/lukion jälkeiset välivuodet taikka opiskelun kokonaan lopettaminen peruskoulun tai lukion jälkeen, jatkuvaan oppimiseen kannustavan ilmapiirin luominen.

Harvaan asutulla maaseudulla palvelujen uudet järjestämismallit, vanhusväestön osallisuus, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kaikissa ikäryhmissä sote-menojen kasvun pysäyttämiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi.