Yleensä elinolosuhteisiin vaikuttaa paljon asuinpaikan lähiympäristö ja sen toimivat verkostot. Olemassa olevia verkostoja (yhdistykset, muu vapaaehtoistoiminta) tulisi vahvistaa ja tarvittaessa kannustaa uusien perustamista. Kaikkien ei tarvitse olla "ikuisia". Lyhytkestoisiin tai sellaisiin konkreettisiin toimiin, joilla on selkeä alku ja loppu, on helpompi sitouttaa ihmisiä.

Muuttotappioalueiden vetovoiman kasvattaminen kansalaislähtöisellä yhteistyöllä
PK-yritysten verkostoituminen

Kaupunkien vetovoiman ja pitovoiman tekijöiden laaja-alainen parantaminen

Kootaan eri vaikuttajia ja toimijoita yhteen innovatiivisella tavalla. Tässäkin on yleensä samat ympyrät, samat ihmiset tapaa eri tilanteissa, vain otsikko vaihtuu. Työelämän ja oppilaitosmaailman yhteistyön edelleen tiivistäminen ja monipuolistaminen.

Asukkaat konkreettisesti mukaan omaa, jokapäiväistä elinympäristöä koskevaan kehittämiseen.

Byrokratian vähentäminen. Kiertotalouteen siirtyminen vaatii lainsäädännöllisten ja rakenteellisten esteiden poistoa.

Paikallisten ja alueellisten osaamis-, tutkimus- ja innovaatiokeskittymien muotoutuminen sekä näiden toiminta. Keskittymien orkestroinnissa tarvittavan osaamisen kehittäminen.

Pienten kuntien muuttotappio - nuoret lähtevät vain vanhat jää. Maanviljelijä on myös yrittäjä - ei unohdeta heitä.

Koulutusjärjestelmä on jäykkä. Kun tarvitaan metallialan osaajia tai koodareita, menee vuosia, ennen kuin johonkin alueen oppilaitokseen saadaan alan koulutus tai täydennyskoulutusta. Tarvitaan koulutuksen ja alueellisen työelämän aktiivista keskustelua, yhteistä ongelmanratkaisukykyä ja ketteryyttä.

Ensin pitää hyväksyä että tuotantoa, osaamista ja innovaatioita löytyy myös muualta kuin pääkaupunkiseudulta ja kasvukeskuksista. Paikallisesti voidaan tehdä paljon. Perustuotannon tuotteet ovat maailman puhtaimpia ja parhaimpia. Niitä pitää jalostaa ja myydä kansainvälisille markkinoille.