Se asiakaslähtöisyys ja matala kynnys hakea tarvittaessa apua ja siten että ei joudu pomppimaan kolmessa eri paikassa ennen kuin saa oikeasti sitä kunnollista apua.

Ammattilaisten tulee saada riittävät resurssit noudattaa työtään annettujen ohjeistusten ja lain mukaisesti. Palveluiden yhteensovittaminen, vuoropuhelu.

Moniammatillisuus, alatietous ja näiden hyödyntäminen. Psykologeilla ja psykiatreilla on ainutlaatuinen osaaminen ihmisten mielenterveyden ongelmien hoidossa, mutta olisi hyvä ymmärtää, että muitakin ammattikunnan edustajia voisi hyödyntää, nimenomaan matalan kynnyksen palveluissa, ikään kuin keskusteluapuna. Mainitsin aiemmin toimintaterapeutit.

Palvelujen lisäämisen sijaan ajattelen, että tärkeämpää on tarjota tukea sitä tarvitseville, jotta nykyisten tarjolla olevien palveluiden hyödyntäminen olisi mahdollista kaikille sitä tarvitseville ja haluaville.

Mielenterveyspalveluiden tulisi pysyä ajan hermolla ja vastata silloiseen kysyntään. Tämä auttaisi myös keskittämään resursseja tehokkaasti. Ohjauksen ja neuvonnan toimivuutta tulisi parantaa, jolloin ihmiset osaisivat esimerkiksi jalkautua paremmin matalan kynnyksen palveluihin, chat-palveluihin tai puhelinpalveluihin. Myös mielenterveysalan ammattilaisten koulutukseen tulisi panostaa.

Aikuisia pompotellaan Kelan terapioiden ja psyk.polien välillä, kummastakaan ei saa terapiaa koska kumpikaan ei koe olevansa se taho jonka kuuluu maksaa terapia. Potilas uupuu tähän taisteluun ja jää eläkkeelle. Lapsilla joskus on vahvemmat jotka jaksavat tätä pompottelua, joskus, usein hekin uupuvat. Pienenä yksityisenä terapeuttina joudun kannattelemaan myös vanhempia ja neuvomaan heitä, kun muualta ei tukea ja ohjausta saa. Lapsia ja aikuisia on heitetty ulos julkisen puolen palveluista psyk.poli ja sanottu ei meillä ole mitään annettavaa. Ja ongelmat ovat isot ja kuitenkin terapialla autettavat, toimintaterapia, psykoterapia tarpeen mukaan. Mutta kun tarvitaan lähete julkiselta puolelta, josta juuri heitettiin ulos!

Lapsiperheiden arjessa, mm. neuvoloissa ja koulussa panostetaan "kevyisiin" palveluihin eli peruspalveluihin riittävästi, jotta voidaan välttyä raskailta palveluilta. Näitä kevyitä palveluita pystytään järjestämään tosi paljon jos sillä saadaan nykyiset kalliin hoidon kustannukset vähenemään. Ja jokainen voi omassa työssään olla mielenterveyden tukija, ei tarvitse aina olla ammattilainen sitä ja tätä, kun on arvot kohdallaan kohdata toiset ihmiset ja huomioi tämän myös omassa työssään. Kevyempiin palveluihin satsaamalla voidaan vähentää raskaita palveluja ja silloin myös pystytään niihin helpommin pääsemään. Vaikeat ongelmat/sairaudet tarvitsevat erikoisasiantuntijoiden palvelua, jolloin niiden tulee olla keskitettyjä.

Aina pitää hoitaa kokonaisuutta. Suomessa lääkärityö on pirstaloitunutta ja erikoistunutta; kukin hoitaa tiukasti omaa osa-aluettaan, monisairaalla potilaalla on valtavasti hoitokontakteja ja kokonaisuutta on vaijea hahmottaa. Mielenterveyspotilaalla ei ole voimia itse pitää kokonaisuutta hallinnassa.

On tärkeää, että tuki tavoittaa ihmisen kaikki tuen tarpeet kerralla ja että pyritään tukemaan kokonaisvaltaisesti, jotta tilanne ja vointi aidosti kohenevat.

Kuten edellä, Terapiatakuu olisi ainakin ensimmäiseksi tärkeä askel siinä, että jokaisen oikeus saada nopeasti tarvitsemaansa apua täyttyisi. Hoitopolut tulee rakentaa niin, että ammattilaiset ohjaavat tarvitsijat tarvittavan avun piiriin, eikä potilaiden/asiakkaiden tarvitse itse selvitellä sitä, kuka tai mikä heitä auttaisi. Erilaisia matalan kynnyksen palveluita, joista osataan ohjata sujuvasti mahdollisen jatkoavun piiriin nopeasti.